matkani tuhon tiellä on tuhonnut myös itseni
ei vihaa, ei rakkautta, polttanut tunteeni,
ainut mikä tuntuu on se, että mikään ei tunnu miltään
Ainut mikä tuntuu on suunnaton tyhjyys sisimmässä
Sitä olen hakenut, kaipa onnistunutkin viimein
mutta miksi se ei tunnukkaan niin hyvältä kuin luulin?
Miksi tuntuu, että en ole enää edes elossa
Ruumini kävelee, kieleni puhuu pelossa
Mutta miksi tuntuu kuin olisin jo haudassa
mutta miten voi olla mahdollista, että tuntuu pahalta vaikka ei ole tunteita?
En vihaa itseäni, haluaisin mutta en pysty
En tunne itseäni, enkä itseäni kohtaan mitään
Ystävät, kaverit, rakastetut, nekin haihtuu
Ei niitä koskaan ole ollutkaan
Itse pitää kantaa taakkansa, tuskansa ja tyhjyytensä
vaikka viimeinkin onnistuu tappamaan kaikki tunteensa
Niin silti onhan se tunteettomuuskin tunne
Pahempi tunne kuin mikään muu, tuskaakin vahvempi
Mielensä tappaminen on pahinta, tuska jota ei olemassa
sen kantaminen on pahempaa kuin murhamiehen sielun
------------------------------------------
Sellainen, kommentteja kiitos. Lyhythän se vielä on ja ehkä saattaa pysyäkkin lyhyenä. Kävele Läpi Neonvalojen |
Neon
sivupersoona
