Yleistä keskustelua musiikista ›

Itse olen vähän tällainen multi-instrumentalisti. Pääasiassa soitan koskettimia, mutta muitakin yritän oppia soittamaan. Meinasin ruveta soittamaan myös vaikkapa ainakin kitaraa ja ehkä myös saxofonia, en mitenkään kovin hyvin mutta kunhan perusasiat opettelis. Vois olla hyötyä, kun tavoitteena kuitenkin ura musiikin parissa (onko muuten mitään järkeä, ei varmaan?)..
 
Mutta kuinka montaa soitinta on järkeä yrittää soittaa? Sitten pitäisi varmaan ostaa itselle noita eri soittimia, mutta pärjääkö sellaisilla paskoilla soittimilla?

Itse olen soitellut kitaraa 3 vuotta ja vuoden jälkeen tuli basso rinnalle jota tuli soiteltua jopa bändissä asti, ja joskus poikien kanssa kokoonnutaan soittelemaan humppaa yms. Itse en ole yhtään bassoa ikinä omistanut. Treeneissä soittelin kämpän basssolla ja keikoille lainasin (vuokrasin prkl.) pikkusysterin bassoa. Kumpaakin osaan soittaa mielestäni ihan hyvin. Sitten ostin tuossa ennen joulua rummut thomanilta, ja täytyy sanoa että niiden soittaminen ei olekaan enää yhtä helppoa. Omien kokemusteni perusteella siis 2 soitinta, tai jos on lahjoja niin miksei enemmänkin, voi hanskata kunnolla. Tosin kitara ja basso tukevat toisiaan kuitenkin aika paljon, mutta kun syväntyy niihin kunnolla niin tajuaa kuinka erilaisia ne soittimina ovat.

Minä olen myöskin moni-instumenttalisti
kitara, basso, koskettimet lähinnä sitten vähän kontrabassoa, mandoliinia ja rumpuja. Sitten haluais vielä soittaa: alttoviulua, sitaria, oboeta, selloa... jne

Yhden soittimen todella hyvä osaaminen vaatii vuosia ja kymmenentuntia päivässä. Siis normaali-ihmiseltä. Pitää siis olla tuossa laskussa melkoisen erikoisen lahjakas opetella todella hyvin soittamaan kolmea soitinta. 3*10=30 tuntia ja vuorokaudessa on vain 24tuntia.
 
Ihan kelvollisesti sukujuhlissa esiintymiseen riittää 15min päivittäin ja ehkä vuosi tai pari. Jos ajattelee että pitää kahdeksan tuntia saada nukkua niin päivässä ehtii soittaa: 16tuntia kerrottuna neljällä on yhtäkuin 64. Tässä tapauksessa siis soittimia. No toki ruokatunti ja kahvitunti pitää pitää elikkäs päivässä n.kakstuntia. Ja jos joutuu töitä tekeen niin miinus kahdeksan tuntia. Soittoon jää siis 6 tuntia päivittäin. Vartti per soitin niin ollaan 24:ssä soittimessa.
 
Laskujeni mukaan siis n. kolmessa vuodessa oppii soittamaan n. 24:ää instrumenttia siedettävästi. Ja jos ei aivan noin paljon viitsi satsata niin viiskin instrumenttia on jo helppo nakki. vai hä?

Joo no ei nyt ihan noin matemaattiseks ois tarvinnu heittäytyä. :) Lähinnä ihan sellaisia perusjuttuja meinasin tosiaankin soittimilla opetella, ja kitaralla olis hyvä/kiva tehdä biisejä. Fonilla taas olis kiva soitella jatsia ja funkkia, varsinkin kun meilläpäin ei hirveästi fonisteja ole. Veikkaan, että oppisin nopeasti koska olen pitkään musiikkia harrastanut/opiskellut ja teoriapuoli on hallussa (klassinen ja pop/jazz).
 
Mutta ehkä olisi hyvä ottaa vaikka yksityistunteja aluksi koska muuten voi perustekniikka kehittyä aivan persiilleen, vai??

Tuollainen matemaattinen lähtökohta instrumenttien hallintaan on aivan naurettava, kyse on eniten lahjoista ja asenteista. Joillain vaan tärppää uudet asiat nopeammin, itse olin soitto-urani alkupuolelle kateudesta vihreänä ystävälleni, jonka pää-instrumentti on saksofoni, mutta joka vuoden satunnaisen kitaransoiton jälkeen osasi soittaa minut jo pöydän alle ja minä sentään olen henkeen ja vereen kitaristi:)
 
Hyvä esimerkki multi-instrumentalisista löytyy entisen tyttöystäväni isästä, joka on Helsingin Konservatoriossa vanhan musiikin lehtorina. Hän on esiintynyt (ihan arvovaltaisissa tilaisuuksissa) ainakin pianolla, erilaisilla perkussioilla, sellolla, viola da gamballa, alttoviululla, sinkillä (renessanssiajan puhallinsoitin), barokkihuiluilla, kitaralla, chitarrinolla (myös nimellä arkkiluuttu tai bassoluuttu), luutulla, bouzoukilla (kreikkalainen luutun sukulainen) ja udilla (taas luutun sukulainen). Kaiken lisäksi hänellä on vielä upea baritoniääni. Ei hänen elämänsä niin pitkä ole, että hän olisi joka päivä 10 tuntia soittanut jokaista soitinta. Mutta kyllä hän soittaa osaa.
 
Ehkä korkeakouluasteelle on vaikea opiskella useampia soittimia, mutta usko pois, kyllä vakuuttavalta kuulostavaa musisointia voi saada aikaan vaikka kuinka monella soittimella, ilman kuluttavaa harjoitusta. Lahjojahan se toki vaatii.
 
Itselläni on soittimina akustinen kitara, sähkis, piano, huuliharppu*, tinapilli*, klarinetti, mandoliini.
 
* ovat soittimia jotka hallitsen juuri sillä "kuulostaa ihan hyvältä" tasolla, eli en kyllä kulttuuritalolle niiden kanssa mene esiintymään:)
 
Terve, Simo
 
EDIT: niin siis jonkinasteinen yksityisopetus on ihan fiksua hankkia, itse huomasin, että ei mitkään kirjat osaa opettaa klarinetin puhallustekniikkaa ja kun tunnit aloitin olin aivan hukassa vaikka vuoden olin jo luritellut yksikseni :)

Joo-o; voihan niitä soittimia soitella, mutta mitä enemmän erilaisia reenaat sitä vaikeampi on kehittyä jossain niistä päteväksi...
Mutta se on totta, että kun vaikkapa pianoa olet pimputellut pienen ikäsi ja samalla opiskellut teoriaa ja sun korva/tyylitaju toivottavasti kehittynyt, niin se on lähinnä uuden soittimen perustekniikan harjoittelua. Toki soittimilla on omat juttunsa mitkä kuulostaa vain sillä hyvältä; esim. jos fonisti alkaa soittaa pianoa ja reenailee samat coltranen yms. jutut niin ei kuulostakkaan niin hyvältä. Näin melodia soittimilla.
Mutta kyllähän se jossain vaiheessa on virkistävää kokeilla jotain uutta; jos ei muuta niin pianosta melodikaan...

Tuollainen matemaattinen lähtökohta instrumenttien hallintaan on aivan naurettava, kyse on eniten lahjoista ja asenteista.
 
Aha, joo, voi että. Mäkun oon luullu melkein 50 vuotta että soittotaito jotenkin korrelois harjoitteluun satsatun ajan kanssa. Kyllä mun nyt kannattaa lopettaa kaikki soiton opettaminenkin. Sanon vaan että jos sulla on lahjoja ja oikea asenne niin sä osaat kyllä soittaa pro-tasolla mitä vaan.
 
Tuota voisko siitä pelkästä totuuden kertomisesta oikealla asenteella laskuttaa saman kuin soittotunneistakin? Vai vaatiiko vielä jotain erikoislahjoja?

Jaa, että sitä oikein ollaan multi-instrumentalisti, kun soittaa koskettimia ja muitakin huvittaisi opetella :)
 
Kyllähän lahjakas ja sinnikäs ihminen voi opetella vaikka mitä. Tiedän ihmisiä, joilta sujuu koskettimet, kitara, basso ja rummut paremmin kuin useimmilta oman soittimensa spesialisteilta. Teoriapuolihan on joka soittimelle sama, eli sitä ei tarvitse montaa kertaa opetella, mutta soittotatsi ja esimerkiksi puhaltimilla jo pelkän äänen ulossaanti vaatii ihan kohtalaisesti treeniä.

Niccolo Paganini hallitsi kaikki aikansa kielisoittimet.

Niccolo Paganini hallitsi kaikki aikansa kielisoittimet.
 
Olipas lahjakas ja väkevällä asenteella oleva soittaja. Ei monelta taitu edes treenaamalla. hähähähäh.

Tästä nimenomaisesta asiasta en tiedä kyllä hevon hiiskaustakaan mutta tultuani juuri soittosessiosta tuolta Nurmijärven suunnalta on todettava taas kerran, että yhdenkin soittimen kanssa tuhraantuu näemmä yhden ihmisen ikä.
 
Käy pikkasen kateeksi niitä fakiireja, jotka toisten käydessä tupakilla kääntelevät jotain uutta värkkiä käsissään, muistelevat kuinka päin ovat nähneet sitä kuvissa pideltävän ja repivät siitä tovin kuluttua uskottavaa musiikkia.

saattaisi muutkin vasket luonnistua...
 
Se on kiva tämä vaski-puhaltimien taivutusmuoto... (kts. mun esittely ja sukunimi). 8-)

Se on kiva tämä vaski-puhaltimien taivutusmuoto... (kts. mun esittely ja sukunimi). 8-)
 
Ei tarvinnu katsoa. Muistin kyllä, mutta enpäs ollut tuota älynnyt. Heh:-)

Ei tarvinnu katsoa. Muistin kyllä, mutta enpäs ollut tuota älynnyt. Heh:-)
 
Ala-asteella jotkut luokkakaverini älysivät tuon vähän liiankin hyvin (tai siis huonosti), heh. 8-)

Olen nähnyt monia multi-instrumentalisteja, jotka todellakin ovat taitavia soittimissaan. Jos kykyjä on ja reenaat myös, niin ei ole ollenkaan mahdotonta olla mestari parissa ja pitkälle viety lopuissa.

No, itselläni ovat ehkä rummut ja kitara jotenkin hansakassa (rumpuja on soitettu 6 vuotta (tunneilla 2 vuottasen jälkeen soittanut vain kuolussa ja satunnaisesti bänditreeneissä. kitaraa on soitettu 5 vuotta, .kitaraa olen soittanut tunneilla 2 vuotta ja sen jälkeen itseopiskelua (tuohon on kyllä ollut sisältyneenä kaksi vuoden taukoa ja hieman enemmänkin...)
 
Äiti on sitten opettanut minut soittamaan koskettimia niin, että katson vain nuotteja ja soitan niistä... Bassoakin olen "soittanut" jotain 1,5-2v yksi tai kaksi vuotta sitten, mutta soitin bassoa niinkuin kitaraa, joten sitä ei lasketa (soitin bassoa silloin, kun kitara ei kiinostanut)

Mutta kuinka montaa soitinta on järkeä yrittää soittaa?
 
Mutta eiköhän se ole sitä samaa musiikkia mitä niillä kaikilla soittimilla soitetaan? Meinaan että jos on perusasiat hallussa niin siitä eteenpäin uuden soittimen omaksuminen on vain tekniikkakysymys.

Mutta kuinka montaa soitinta on järkeä yrittää soittaa?
 
Tuossa otsikossa käytettiin tuollaista termiä kun"hallita".
Mikäli tällainen taso on tavoitteena niin kehottaisin suurimman osan soittajista(Paganinia lukuunottamatta)keskittymään yhteen soittimeen vakavammassa mielessä.
En kehtaa kutsua itseäni "multi-instrumentalistiks" vaikka olen alunperin rumpali ja kitarakin pysyy käsissä kun kerran olen keskittänyt kaikki musikaaliset voimavarani basson hallistsemiseen. Siinäkin riittää tekemistä.