 Huevos
28.12.2004 00:33:32 | |
|---|
Aika hyvä.
Tai ehkä inspiraatio on akku, joka käynnistää koneen ja motivaatio on bensaa, joka pitää sen liikkeessä.
ja sit se paska mitä suoltaa on pakokaasut? |
 SamPpaa
28.12.2004 17:30:47 | |
|---|
Tosiasia näyttäis silti olevan se, että vaikka sais inspiraatiota mistä, ni silti ne biisit meinaa pyöriä samoilla linjoilla. Mun kohdalla näyttäis siltä, että pakko reenata paremmaks soittajaks(ku en nyt niin häävi oo). Tulis vähän näkökulmaa siihen soittoon ja biisin tekoon. Lisäks pystyis toteuttamaan paremmin hulluja ideoita kun kaikkeen ei pysty tällä hetkellä rajoittuneiden soittotaitojen takia.
Mutta ihan hyviä ideoita ja juttuja tullu. |
 Snowblind
30.12.2004 04:14:09 | |
|---|
Ihmeelliset vireet antaa ainakin aivan tajuttomasti uusia ideoita.. Kokeilin kerran avointa c-virettä kitaralla ja päähän tulvivan inspiraation määrä oli häkellyttävä. "Many musicians have dreamed of compact technological boxes, inside which all audible sounds, including noise, would be ready to come forth at the command of the composer" - John Cage 1942 |
 musatuukka
02.01.2005 22:56:41 (muokattu 02.01.2005 23:00:26) | |
|---|
Jos joku ei ole vielä sanonut niin... voin sanoa että oman soundin ja inspiraation löytämiseen auttaa se että kuuntelee erilaista musiikkia paljon. Sellaistaki jota ei yleensä kuuntele alkuunkaan. Kannattaa lukea kirjoja ja piirtää vaikkei osaisi mielestään. Kaikella on tapana mennä perseelleen. |
Snowblind
03.01.2005 09:38:37 | |
|---|
"Many musicians have dreamed of compact technological boxes, inside which all audible sounds, including noise, would be ready to come forth at the command of the composer" - John Cage 1942 |
 Watsoni
03.01.2005 15:19:06 | |
|---|
Itselläni väkisin tehdyistä sävellyksistä ei ole tullut mitään muuta kuin paskaa. Minulla tapahtuu tätä "väkisinväsäilyä" liian usein, ja sen vuoksi suollan liikaa paskaa tähän maailmaan. Mutta nyt joo, asiaan.
Niin. Ei kannata alkaa tekemällä tekemään sävellystä. Itse hommailen niin, että sävellyksen tai sävellyksen osion tekemisen jälkeen annan sen "olla rauhassa" ja esim. seuraavana päivänä kuulostelen miltä se kuulostaa. Omalla kohdallani omat sävellykseni kuulostavat aina seuraavana päivänä paskalta, mutta tämä käytäntö sopii tietenkin vähemmän itsekriittiselle eliölle. Itselleni myös jotkut sävelmät aluksi syntyvät vain ja ainoastaan rytmiikan kautta. On kiinnostavaa tarkkailla, miten jokin sävellys on ensin vain pelkkä rytmi, ja siitä sitten kehittyy kokonaiseksi sävellykseksi.
Mielestäni lyriikoiden tekeminen on vaikeinta. Niihin on vaikea saada jokuroti. Muttajoo. As you were. Humppaa tai kuole. |
Juu säveltäminenhän on vaikeaa kuin bensan juonti, mutta jokin sisäinen pakko siihen silti on kun toistuvasti haluaa kitaran kanssa hakata päätä seinään. :)
Inspiraatiotahan saa kuuntelemalla musiikkia, olemalla kuuntelematta, katsomalla televisiota ja ennen kaikkea kun ajaa autolla/liikkuu bussilla tai on kävelyllä. Jostain syystä liike saa sävelet pyörimään päässä.
Mä koin jonkinlaisen pienen ahaa-elämyksen kun tajusin että jokaisen biisin ei tarvi välttämättä olla se kaikkein paras biisi. Eli opettelee vaan tekemään jokaisesta ideasta biisin ilman sen turhempia kelailuja kliseisyydestä tai sen mahtavuudesta. Jälkeenpäin voi sitten miettiä että onko biisistä mitään iloa kenellekkään :)
Olipas muuuten turha kommentti :) Ambition makes you look pretty ugly |
 Tempura
17.02.2005 03:05:35 (muokattu 26.02.2005 10:14:16) | |
|---|
Joskus sitä tosiaan jämähtää pariin sointuun, parhaimmillaan yhteen, ja turhautuu kun ei tiedä mitä tehdä eikä oikein ole rockjumalafiilistäkään.
Viimeksi äsken kikkailin akustisella ja raiturilla/mikillä, ja aivoissa ei ollut mitään muuta kuin E-molli ja C5. Pari usein käyttämääni perussointua joista on tullut jo itsellenikin klisee.
Sitten lähestyin hommaa toiselta kannalta, en keskittynyt kitaraan vaan aloin hyräilemään jotain päälle, ja noin 5 minuutissa homma oli selvä. Kitaralla en saanut mitään kehittymään, mutta hyräilemällä tuli aika nopeasti lauluntapainen systeemi ihan itsestään, ja tavallaan "tiesi" miten seuraava kuvio menee.
Sitten kitara tuli mukana. Aina hieno olo kun jostain niin tuikitavallisesta pohjasta saa väännettyä puolivaistolla jotain ihan erilaista miltä se väkisinväkerrettynä kuulostaa.
Eli eri lähestymistavat on monta kertaa kova juttu.
Jos ei tule jumalallisia intuitioita biisin rakenteesta, mutta jonkunlainen valmius kyseiseen hommaan on, niin lääkkeet löytyy joskus aika vahingossa.
Joskus tietenkin on parempi laittaa pelit nurkkaan ja antaa sisäisen musiikillisen dynamon latautua, esim. katsomalla Cubic-elokuvan 4 kertaa putkeen.
EDIT: Juuri näin sen pitää mennä. Harmittomasta fiilistelystä syntyi juuri oikein hienot riffit ja samalla aikalailla kokonainen biisirakenne. Aijai. |
 sir.henry
05.03.2005 02:02:29 | |
|---|
Pääasiassa suurin inspis iskee (minulle) kun kuulee jotain
erilaista musiikkia, joka kolahtaakin täysillä. Vaikutteet näkyvät
sitten biiseissä.
Joskus toisaalta tulee epähuomiossa soitettua joku yksinkertainen
mutta näppärä riffi, josta kehittyy myöhemmin kappale.
Instrumentin vaihtokin auttaa asiaa, kuten joku sen taisi jo mainitakin.
Usein vaan kappaleet tahtoo jäädä puolitiehen kun inspiraatio
tyrehtyy, eikä biisiin saa enää sitä samaa fiilistä. And she said losing love is like a window in your heart. |
 pkhlo
05.03.2005 02:33:46 | |
|---|
Kuten on jo tullut esille, noita lähestymistapoja on kovasti erilaisia. Jollekin joku/jotkut toimii paremmin jollekin taas joku toinen. Jos vinkkejä kysytään sanoisin pari.
Ensinnäkin olen huomannut hedelmälliseksi kokeilla montaa erilaista tapaa. Listattuna: Rytmi, melodia, harmonia(soinnut), sointiväri (soundi), rakenne ja dynamiikka. Hassua, ihan kun oisin äsken just listannu musiikin peruselementit. Näistä kaikista voi löytää ensimmäisen jujun jopa ihan tekemällä tehtynä. Tilanne on paras mahdollinen, jos päässä syntyy jokseenkin luonnostaan johonkin näihin elementteihin liittyvä "palo", jonkin selkeän sisällön omaava eteenpäin ajava voima (driving force).
Toinen tärkeä juttu, jonka olen huomannut, liittyy vähän äänitekniikkaan apuvälineenä. Koska oma ensimmäinen idea tuntuu usein oikeinkin hyvältä aihiolta, ei ole syytä hukata sitä. Sitä muuttuu niin kovin helposti sokeaksi/kuuroksi omien ideoidensa edessä, kun niitä jauhaa ja niihin tottuu. Siksi olen viime vuosina pitänyt huolen siitä, että tallennan sen ensimmäisen kuningasidean kuultavaan muotoon mahdollisimman pian. Näin alkuperäiseen ideaan voi palata aina haluttaessa kun biisiä kehittelee. Eka idea puhtaana sellaisenaan äänitteeksi tallennettuna voi toimia mieluisana referenssinä pitkään, voi ikään kuin mennä tarkemmin idean tärkeisiin palasiin sisälle ja analysoida mikä tässä toimii ja mikä ei. Jos olen esim. saanut päähäni melodian pätkän voin miettiä sille erilaisia toteutustapoja, soinnutusta, soundeja jne. alkuperäisen jutun matkalla muuttumatta. Pastilli?
They can't prove whose vomit it was, they don't have the facilities in Scotland Yard. You can't really dust for vomit. |
Tempura
08.03.2005 18:16:59 | |
|---|
"pkhlo":lla oli vahva pointti siinä, että heti kun tulee hieno idea tai biisinpätkä kehitettyä, niin heti talteen ihan raakaversiona. Ajan mittaan tulee höylättyä joitakin juttuja niin, että jossain välissä niistä saattaa unohtua puolet ajatuksesta ellei kaikki. |
pkhlo
08.03.2005 22:07:44 | |
|---|
"pkhlo":lla oli vahva pointti siinä, että heti kun tulee hieno idea tai biisinpätkä kehitettyä, niin heti talteen ihan raakaversiona. Ajan mittaan tulee höylättyä joitakin juttuja niin, että jossain välissä niistä saattaa unohtua puolet ajatuksesta ellei kaikki.
Jep, mulla on kännykän ääninauhurin muistissa noita juttuja useampia. Yritän niitä sieltä sitten aina välillä purkaa. Siihen se kuitenkin on menny, että joutuu oman idiksensä lauleleen uptempossa ja paperin puuttuessa esim. soinnun hajotukset ym. höpöttään muistiin ihan pirun nopeesti, et mahtuu. Pastilli?
They can't prove whose vomit it was, they don't have the facilities in Scotland Yard. You can't really dust for vomit. |
