Bassot ›

Tuli tuosta Kenyn miettimistauosta mieleen semmonen vähän offtopik, että maailman aavemaisin ja ahdistavin tunne on kyllä se, kun kesken umpitutunkin biisin tajuaa, ettei muista yhtään, millainen se seuraava biisin osa on, saatika että miten se pitäisi soittaa. Huu.
 
Sanos muuta. Tulee noi jotkut noista oman bändin biiseistä niin selkärangasta, että välillä on helisemässä, kun huomaa ajattelevansa jotain ihan muuta. Sitten tuleekin joku katkos eikä muista ollenkaan miten biisi menee. Just viime keikalla kävi näin. Siinä sitten soitteli biisin ekan säkeen aikana mitä sattu ja kertsiin sai jo biisistä kiinni.

Tuli tuosta Kenyn miettimistauosta mieleen semmonen vähän offtopik, että maailman aavemaisin ja ahdistavin tunne on kyllä se, kun kesken umpitutunkin biisin tajuaa, ettei muista yhtään, millainen se seuraava biisin osa on, saatika että miten se pitäisi soittaa. Huu.
 
Tuttu tunne. Aika useinkin tuollaista tapahtuu varsinkin silloin kun joutuu tuuraamaan johonkin vieraampaan bändiin ja ottamaan haltuun nopeasti paljon biisejä.
Toisaalta perusbiisien muistaminen on ainakin meikäläisellä vähän sellaista helminauha-tyyppistä: kun päästä saa otteen niin loppu tulee (yleensä) omalla painollaan mukana.
 
Tutummissa biiseissä on hienoa kun usein sen viiden nanosekunnin blackoutin aikana sormet kuitenkin itsekseen minkälie hermomuistin avulla soittavat sitä samaa biisiä jonka aivoista parhaillaan on kateissa.

Tutummissa biiseissä on hienoa kun usein sen viiden nanosekunnin blackoutin aikana sormet kuitenkin itsekseen minkälie hermomuistin avulla soittavat sitä samaa biisiä jonka aivoista parhaillaan on kateissa.
 
Nuo on niitä hienoja aivo-tiloja, joita tulee aina silloin tällöin. Viimeksi kun ajoin Ylläkseltä Jyväskylään ja aina hirvivaaran kohdalla seurasin tarkkana tienvarsia ja peltoja. Sivusilmällä sitten varsinaista tietä. Sama fiilis tulee kun soittaa ja laulaa yhtäaikaa. Ihan kuin vasen ja oikea aivopuolisko eläisivät omia elämiään.

Tuosta rytmitajusta tekisi vielä mieli sanoa että kenties sitä rytmitajua voi kehittää jonkun verran jollain makkinalla ja kovalla työllä mutta se mistä engelsmanni käyttää termiä "feel"
 
Olen samaa mieltä. Onneksi on monenlaisia hyviä "feelejä". Tossa kohtaa mennään minusta sille osastolle, joka minusta on soittamisessa suuri asia: hommaa tehdään vähän jo omalla persoonalla. Tuo "feel" on kuitenkin semmonen aika henkilökohtainen asia. Soitetaan semmosella tatsilla, meiningillä ja asenteella kuin itse katsotaan hyväksi. Se on niin hienoa seurata soittajia, joilla on se oma juttunsa ja homma toimii.

Tuo "feel" on kuitenkin semmonen aika henkilökohtainen asia. Soitetaan semmosella tatsilla, meiningillä ja asenteella kuin itse katsotaan hyväksi.
 
Stand behind every note you play.

Nyt täytyy tähän väliin sanoa, että erittäin hyvää ajattellua on mielestäni siinnyt basistien päässä tälää kertaa. Erittäin hyviä pointteja kaikki, joita kaikkia lukiessaan voi miettiä onko itse kaikkea tuota, ja jos huomaa jossakin olevan hieman hunompi niin osaa sitä sitten kehittää. Sitä ei aina osaa huomata omia virheitään tai puutteitaan jos ei jostain saa virikettä tajuamaan asiaa.
 
Se on niin hienoa seurata soittajia, joilla on se oma juttunsa ja homma toimii.
 
Samaa mieltä. Vaikka soitto itsessään ei mitenkään über-teknistä ja loistokasta muuten olisikaan, niin silti on aina mukava katsella jotakuta jolla on se ihan oma tyylinsä. Ja tarkoitan tällä nyt niin ulkonäöllistä tyyliä kuin soitollista tyyliäkin. Ne kun on kunnossa niin on mukava katsella vähän yksinkertaisempaakin soittoa. Koska silloin sen nimenomaisen hepun tyyli tod.näk. on juuri se perussoitto eikä turha kikkailu.
 
Jooh, jatkakaa...

Tuli tuosta Kenyn miettimistauosta mieleen semmonen vähän offtopik, että maailman aavemaisin ja ahdistavin tunne on kyllä se, kun kesken umpitutunkin biisin tajuaa, ettei muista yhtään, millainen se seuraava biisin osa on, saatika että miten se pitäisi soittaa. Huu.
 
Juu helkkarin totta. Unohdin kerran keikalla kokonaisen riffin, siis ei ollu mitään hajua miten se menee. No vetäsin ässän hihasta ja soitin pelkkää juurta siihen päälle ja kuulusti aika hyvältä.

Juu helkkarin totta. Unohdin kerran keikalla kokonaisen riffin, siis ei ollu mitään hajua miten se menee. No vetäsin ässän hihasta ja soitin pelkkää juurta siihen päälle ja kuulusti aika hyvältä.
 
Juu niinku tuossa aikasemmin tuli esille niin noita tulee ja juuri noin pitääkin reagoida ja sekin tulee yleensä rutiinin myötä.
Sama pätee muihin bändin jäseniin eli jos ne yhtäkkiä touhuu omiaan niin normaalisti eteenpäin vaan eikä jää ihmettelee et mitäs se kitaristi ny puuhaa.

Kannattaa muuten sopia suurpiirteisesti miten jatketaan, jos isompia mokia tapahtuu ja koko porukka on ihan ulapalla. Esim. jatketaan rumpalin mukana, tapahtu mitä tapahtu.
 
Ai vittu pakko se on nyt:
 
ja jotta turkulaisetkin ymmärtävät, tapahtus mitä tapahtus.

Soittimen tunteminen
-kuinka soittimesi käyttäytyy eri tatseilla soitettaessa, mistä kohtaa löytyy mikäkin soundi. Universaalimpana voi pitää kaulan tuntemista kauttaaltaan. Myöskin erittäin tärkeä asia, jos soittoaan haluaa viedä eteenpäin tai antaa edes mahdollisuuden siihen
 
Sen lisäksi että tuntee soittimen kuin oman veitikkansa, on tärkeää tuntea myös sen ääniteknilliset ominaisuudet.
Basson miksaaminen ja soundin säätely(varsinkin keikkatilanteessa) voi olla ja onkin aika myrkkyä jos ei tiedä mitä tekee.
Tähän kannattaa kiinnittää huomiota, jos haluaa yhtyeensä kuullostavan hyvältä.

Mielestäni hyvän soittajan yksi tärkeimpiä ominaisuuksia on itseluottamus. Hyvä soittaja luottaa tilanteessa kuin tilanteessa itseensä ja kyllä sen myöskin yleensä sitten kuulee.
 
Hyvällä soittajalla on realistinen käsitys omista taidoistaan, tietää tarkalleen mitä osaa, eikä vastaavasti myöskään kuvittele osaavansa sellasta mitä ei osaa.
 
Lisätään vielä tähän yksi tärkeä pointti edellisien lisäksi: ASENNE! Kunnon soittaja suhtautuu työssään ammattimaisella asenteella musiikkiin kuin musiikkiin, vaikka se ei aina omaa suosikkimusaa olisikaan tai olisi peräti sellaista, jota oikeasti inhoaa. Hyvä ammattimies tekee silloinkin työnsä samalla intensiteetillä kuin minkä tahansa musiikin kyseessä ollessa. On nimittäin juuri asenteesta erittäinkin pitkälle kiinni soiko se puhelin paljon, vähän vai eikö ollenkaan.

Mielestäni hyvän soittajan yksi tärkeimpiä ominaisuuksia on itseluottamus. Hyvä soittaja luottaa tilanteessa kuin tilanteessa itseensä ja kyllä sen myöskin yleensä sitten kuulee.
 
Joo tota oon yrittäny toitottaa itselleni.. On nimittäin välillä vähä hakusessa... Hyvinkin onnistuneen keikan jälkeen saattaa olla mieli vähän maassa muutaman pikkumokan takia...

Hyvinkin onnistuneen keikan jälkeen saattaa olla mieli vähän maassa muutaman pikkumokan takia...
 
Lohdutukseksi voin luvata, että ilmiö loppuu heti kun keikkoja on takana niin paljon, että on oppinut, ettei keikkaa ilman mokia olekaan.
 
Nykyään keikkojen hienoimpia hetkiä ovat mokat, joissa koko bändi suistuu hetkeksi raiteiltaan, kuuntelee toisiaan ja pääsee takaisin mukaan, eikä yleisö huomaa mitään.

Nykyään keikkojen hienoimpia hetkiä ovat mokat, joissa koko bändi suistuu hetkeksi raiteiltaan, kuuntelee toisiaan ja pääsee takaisin mukaan, eikä yleisö huomaa mitään.
 
Heh. Osaa tästä keskustelusta voisi ehkä vetää yhteen niin, että on tärkeää osata soittaa väärin.

Heh. Osaa tästä keskustelusta voisi ehkä vetää yhteen niin, että on tärkeää osata soittaa väärin.
 
Kyllä! Sillä tavalla, ettei kukaan huomaa sitä väärinsoitoksi.

Tässä kun on ollut keskustelua kitaran ja basson eroista ja super tapping ja slapping tempuista, niin kootaan _oikeasti_ hyödyllisiä taitoja ja ominaisuuksia. Hillona voisi vielä kertoa miten omia puutteitaan on yrittänyt korjata/kehittää.
 
Rytmitaju
-kovin yksilöllinen juttu, kuitenkin treenattavissa. Kaikki riippuu tästä
 
Soittimen tunteminen
-kuinka soittimesi käyttäytyy eri tatseilla soitettaessa, mistä kohtaa löytyy mikäkin soundi. Universaalimpana voi pitää kaulan tuntemista kauttaaltaan. Myöskin erittäin tärkeä asia, jos soittoaan haluaa viedä eteenpäin tai antaa edes mahdollisuuden siihen
 
Tilanne-/musiikitaju
-mitä mihinkin kannattaa soittaa: mihin suuntaan biisiä kannattaa sovittaa, mitä skaalaa/rytmiikkaa käyttää
 
Siinä muutama, näin aluksi. Omasta puolestani voin sanoa, että kaiken oppimiseksi paras tapa on soittaminen; mahdollisimman monien muusikoiden kanssa, mahdollisimman monia tyylejä. Kaikesta oppii.
 
Rumpalina tulin kuokkimaan tänne ja allekirjoitan äskeisen täysin. Vielä kun lisää sen taimin niin siinähän se unelmabasisti ois.

Aivan samaa mieltä edelleä mainitun kanssa ja vielä kun siihen lisätään asenne millä reenaa/soittaa niin sit rupee sujuun tai ei aika yksilöllistä mun mielestä (itse en mikään kaksinen kitaran räpeltäjä mut kuitenkin)

Aivan samaa mieltä edelleä mainitun kanssa ja vielä kun siihen lisätään asenne millä reenaa/soittaa niin sit rupee sujuun tai ei aika yksilöllistä mun mielestä (itse en mikään kaksinen kitaran räpeltäjä mut kuitenkin)
 
Jaahas, itse "Lehijärven Vaughan" tuli sieltä keventään sydäntään ;)

No mitäs täs täytyy kommentoida kun ei muutakaan tekemistä(reenata?)
ja mitäs portnoy???