Bassot ›

Tässä kun on ollut keskustelua kitaran ja basson eroista ja super tapping ja slapping tempuista, niin kootaan _oikeasti_ hyödyllisiä taitoja ja ominaisuuksia. Hillona voisi vielä kertoa miten omia puutteitaan on yrittänyt korjata/kehittää.
 
Rytmitaju
-kovin yksilöllinen juttu, kuitenkin treenattavissa. Kaikki riippuu tästä
 
Soittimen tunteminen
-kuinka soittimesi käyttäytyy eri tatseilla soitettaessa, mistä kohtaa löytyy mikäkin soundi. Universaalimpana voi pitää kaulan tuntemista kauttaaltaan. Myöskin erittäin tärkeä asia, jos soittoaan haluaa viedä eteenpäin tai antaa edes mahdollisuuden siihen
 
Tilanne-/musiikitaju
-mitä mihinkin kannattaa soittaa: mihin suuntaan biisiä kannattaa sovittaa, mitä skaalaa/rytmiikkaa käyttää
 
Siinä muutama, näin aluksi. Omasta puolestani voin sanoa, että kaiken oppimiseksi paras tapa on soittaminen; mahdollisimman monien muusikoiden kanssa, mahdollisimman monia tyylejä. Kaikesta oppii.

Kaikki yllä mainitut ovat tarpeen. Lisää luoteja (toki jo vähän päällekkäisiä):
 
- sävelkorva
- musikaalisuus
- kuuntelu
- muun bändin mukana soittaminen (vs. kukkoilu, pilitys ja päteminen)
 
Nämä kaikki paranevat kun niihin laittaa ajatusta. Musikaalisuus on ehkä eniten perinnöllistä.

Jos on ihan aloittelija kyseessä, niin kannattaako ensin aloittaa opetteleminen ihan bassotunnella? Asiantuntijan opetuksessa vai ihan näppituntumalta soittaa bändissä sen minkä osaa ja oppii sitämukaa kun eteenpäin mennään..?

Raimo Helmistä vapaasti siteeraten: On helpompaa oppia jos antaa jonkun näyttää.

-On ajoissa paikalla
-On harjoitellut sovitut biisit etukäteen
-Ilmestyy paikalle tarpeellisten soittotarvikkeiden kanssa ja on pystynyt itse järjestämään ne paikalle ilman muilta vaadittavaa kohtuutonta ylityömäärää
-Ei söhlää soundin kanssa kuluttaen muiden treeniaikaa siihen kun yks ruuvaa
-Ei nyplää ja tiluta silloin kun pitäis olla hiljaa ja miettiä rakentavia ratkaisuja
-Ehjä piuha
 
Naurakaa vaan, mutta eikö olekin yllättävää, kuinka paljon ylläolevia asioita jää toeutumatta soittajien kanssa?
 
Noiden ollessa kunnossa voi sitten keskittyä soittamiseen, jolloin hienoa olisi, jos omaisi jonkinmoisen sävelkorvan ja sounditajun sekä pystyisi rumpalin kanssa yhdessä luomaan vakaan pohjan solististen soittimien soittajille, joilla ei heilläkään ole mitään vapautusta taimissa soittamisesta.
 
Ja; jos olet kusipää ja kykenemätön vatsaanottamaan rakentavaa kritiikkiä, vaihda smantien hommia. Ala vaikka Ilkka Lipsaseksi.

hmmm. On mielenkiintoista lukea kuinka basistit itse käskevät toisiaan olemaan soittamatta. Tarkoitan sitä, että kaikenmaailman tilutukset "kielletään" ja muistutetaan jatkuvasti tästä "less is more" periaatteesta. Samaan aikaan kuitenkin hehkutetaan julmetusti esimerkiksi Jaco Pastoriusta, joka taatusti kyllä sooloili ja soitti bassolla enemmän kuin koko muu bändi yhteensä. Merkillistä....

hmmm. On mielenkiintoista lukea kuinka basistit itse käskevät toisiaan olemaan soittamatta. Tarkoitan sitä, että kaikenmaailman tilutukset "kielletään" ja muistutetaan jatkuvasti tästä "less is more" periaatteesta.
 
Tässä ketjussa ei ole viitattu k.o. asiaan sanallakaan
 
Samaan aikaan kuitenkin hehkutetaan julmetusti esimerkiksi Jaco Pastoriusta, joka taatusti kyllä sooloili ja soitti bassolla enemmän kuin koko muu bändi yhteensä. Merkillistä....
 
Meikäläisen lempi-kiukunaihe, olen täysin samaa mieltä.

hmmm. On mielenkiintoista lukea kuinka basistit itse käskevät toisiaan olemaan soittamatta. Tarkoitan sitä, että kaikenmaailman tilutukset "kielletään" ja muistutetaan jatkuvasti tästä "less is more" periaatteesta. Samaan aikaan kuitenkin hehkutetaan julmetusti esimerkiksi Jaco Pastoriusta, joka taatusti kyllä sooloili ja soitti bassolla enemmän kuin koko muu bändi yhteensä. Merkillistä....
 
Eikä käske. Ne pilitykset ja sooloilut on paikallaan silloin kun soitetaan sellaista musikkia mihin tuo tyyli kuuluu ja mitä esim. Jacko soitti. Senkin äijä teki hyvälla maulla ja kovalla taidolla. Pilitys,peukutus ja muu räpeltäminen biisien välissä tai sellaisissa biiseissä mihin se ei kuulu on ihan eri asia ja se pitää jättää sellaiseen aikaan ja paikkaan missä se ei häiritse muita bändin soittajia. Se kun vaan pilaa muiden soittajien fiiliksen ja vie turhaan yhteistä treeniaikaa. Kyl työ tiiätte mitä mie tarkotan.

Tää on vanha mutta pannaan nyt kuitenkin kun kaikki eivät ole kuitenkaan nähneet tätä. Ja tää on oikeesti hyvä juttu.
 
http://www.expensivehobby.com/humor/bass.html


Ai niin, hyvää uutta vuotta kaikille basistiveljille ja -siskoille! Ja myös muille musahörhöille.

Kyllä se on toi pokerinaama. Meinaan jos soittaa ihan päin persettä niin pitäähän sinä maine yrittää säilyttää.
 
"Hei, mitä sää oikein soitat? Kuulostaa hirveeltä"
 
"Jaa, ihan oikein vedin."
 
"No et, mä huomasin!"
 
"Ääh, soli toi rupnali"
 
"Täh?"
 
"Joo joo"
 
"No ihanko sinä olisit.."
 
"Mutta ku en, rumpali se mokas, taas."
 
"Nii kait.."
 
"Jep."

Hyviä ominaisuuksia minusta nuo yllä luetellut.
 
Tahtoisin kuitenkin nostaa hieman vielä esille Samin mainitsemaa pokerinaamaa, joka todellakin on tärkeä piirre, koska jokainen vetää päin v****a aina silloin tällöin. Vaikka bassolinja kiertelisi hetken aikaa jorpakossa niin jos soitto ei katkea ja naama pysyy peruslukemilla tai jopa hymyssä niin yleisö ei ainakaan huomaa mitään. Tarkkakorvaiset kanssasoittajat huomaavat tietenkin, mutta se ei haittaa mit'n. Mokille naureskellaan sitten jallupullon äärellä takahuoneessa ja herkullisimmat jäävät elämään.
 
Toinen mokaamiseen liittyvä hyödyllinen ominaisuus on mokaamis-hetken jälkeinen taito soittaa itsensä luontevan kuuloisesti takaisin kartalle. Ns.väärä ääni ei välttämättä edes kuulosta virheeltä jos sen liittää liittää osaksi biisiä sopivalla bassolinjan liikuttelulla.

Vaikka bassolinja kiertelisi hetken aikaa jorpakossa niin jos soitto ei katkea ja naama pysyy peruslukemilla tai jopa hymyssä niin yleisö ei ainakaan huomaa mitään.
 
Nimenomaan..

Kyllä mäkin tota pokerinaamaa painotan. Se on tärkeämpää loppujen lopuksi kuin muut taidot. Vaikka soittaa ihan päin helvettiä niin antaa yleisön ymmärtää että on just tehnyt jotain tosi hienoa. Tunnelma siinä latistuu jos alkaa mokiaan anteeksi pyytelemään.
 
Toinen tärkeä on tyylitaju ja monipuolisuus.

Olisi hyvä olla senverran pitkä, että näkyy takarivistäkin yleisölle.

Olisi hyvä olla senverran pitkä, että näkyy takarivistäkin yleisölle.
 
Mä joudun olee edessä....170cm,eh.

Mä joudun olee edessä....170cm,eh.
 
Nii joo sellanen ongelma on kun on noi biisien vaihdot niin jos nopeesti lähtee seuraava biisi niin välillä menee lukkoon et mitä siin piti tapahtuu.Välillä meijän bändii saa toruja siitä kun biisien välit on liian pitkiä mut mä joudun jostain syystä aina kelaa hetken et miten se menee.
 
Kai se on sitte rutiinin puute...kauanhan sitä joutuu venaa.

Tahtoisin kuitenkin nostaa hieman vielä esille Samin mainitsemaa pokerinaamaa, joka todellakin on tärkeä piirre, koska jokainen vetää päin v****a aina silloin tällöin. Vaikka bassolinja kiertelisi hetken aikaa jorpakossa niin jos soitto ei katkea ja naama pysyy peruslukemilla tai jopa hymyssä niin yleisö ei ainakaan huomaa mitään. Tarkkakorvaiset kanssasoittajat huomaavat tietenkin, mutta se ei haittaa mit'n. Mokille naureskellaan sitten jallupullon äärellä takahuoneessa ja herkullisimmat jäävät elämään.
 
Toinen mokaamiseen liittyvä hyödyllinen ominaisuus on mokaamis-hetken jälkeinen taito soittaa itsensä luontevan kuuloisesti takaisin kartalle. Ns.väärä ääni ei välttämättä edes kuulosta virheeltä jos sen liittää liittää osaksi biisiä sopivalla bassolinjan liikuttelulla.
 
Totta joka sana! Välillä itselläkin basso seikkailee ulos lavalta, mutta ei auta kun yrittää pitää pokka ja "soittaa itsensä takaisin kartalle." Vielä jos joutuu laulamaan yhtäaikaa niin kannattaa tällöin keskittyä siihen laulamiseen.Ei tavallinen topi tajua jos basso sekoilee, mutta auta armias jos Satumaan laulaa päin sanonko mitä...

Mä joudun olee edessä....170cm,eh.
 
Niin juu, senveran leveät hartiat, että saa raivattua itselleen eturivin paikan on se vaihtoehto tuolle tietty.

Tuli tuosta Kenyn miettimistauosta mieleen semmonen vähän offtopik, että maailman aavemaisin ja ahdistavin tunne on kyllä se, kun kesken umpitutunkin biisin tajuaa, ettei muista yhtään, millainen se seuraava biisin osa on, saatika että miten se pitäisi soittaa. Huu.