Rock, pop, alternative ›

"Surrealistic Pillowista" kannattaa tosiaan aloittaa. Levy on mid price- hintainen - kuten valtaosa bändin muustakin tuotannosta, livelevyt ehkä poissulkien - ja sitä kaupataan painoksena, jossa on mukana sekä mono- että stereoversiot.
 
Lisäksi pidän debyyttilevystä "Jefferson Airplane Takes Off", joka on mielestäni kovin aliarvostettu. "Volunteers" ei ole sekään hassumpi, sivuprojektina syntyneen Hot Tuna- bändin esikoislevystä puhumattakaan. Jorma Kaukonen on tyylikäs kitaristi. Tasokkaita kokoelmia on markkinoilla niitäkin.
 
Jefferson Airplanen "After Bathing at Baxter's"- kiekkoa kehottaisin välttämään. Psykedeelistä sekoilua pahimmillaan, väittäisin.
 
Suosikkikappaleita ovat varmaankin eteerisen kaunis "Comin' Back to Me" ja David Crosbyn alun perin the Byrdsiä varten säveltämä "Triad" (kuunnelkaapa muuten sanoitusta, todellinen "vesimiehen ajan" kuvajainen)!
 
Tuosta 'After Bathing At Baxter's'-levystä sen verran, vaikka se niitä suurimpia (?) sekoilutallenteita onkin, on se omalla tavallaan oiva levy tutustua länsirannikon psykedelisen musiikin syvimpään. Aikans monta kertaa pitää kuunnella ja ajatuksella ennenkuin sisään pääsee... niinhän se taitaa olla aina hyvän musiikin kanssa, ehe-ehe!
 
'Comin' Back To Me' ja 'Today' ovat kohta jo kolmekymmentä vuotta olleet niitä kauneimpia fiilistelylauluja, vieläkin komisevat kun pyörimään laittaa.

hyi vittu. onko noi biisit tosiaankin jefferson airplanen "jälkituotantoa..."
arrrrghhhh.
no en yhtään ihmettele ettei kaukonen ollut mukana moisessa ja saakelin hyvä ettei ollut.
oliko Slick?
 
Slick oli mukana Starshipissä helmikuuhun 1988 eli kyllä hän oli bändissä vielä noiden biisien aikaan.

Slick oli mukana Starshipissä helmikuuhun 1988 eli kyllä hän oli bändissä vielä noiden biisien aikaan.
 
Sen jälkeen vetäytyi kokonaan musiikinteosta ja rupesi maalariksi. Näin oon jostain lukenut.

Surrealistic Pillow on ihan tykki levy.
Ei mulla muuta sitten.
 
EDIT: paitsi, että tossa kyseisellä levyllä olevaa embryonic journeytä on hauska soitella akustisella. Jostainpäin nettiä löytyy aika hyvät tabulatuuritkin siihen

Jefferson Airplane on oikeastaan ainoa noinkin vanha bändi, jotka minulle oikein kunnolla kolahtavat. Pink Floyd on kai toinen.

Kaukosen Jormahan taisi olla Suomessa keikalla viime tai toissa kesänä? Missä vaiheessa se lähti bändistä?

Kaukosen Jormahan taisi olla Suomessa keikalla viime tai toissa kesänä? Missä vaiheessa se lähti bändistä?
 
Häh? Onko joku suomalainen soittanut siinä bändissä?

Häh? Onko joku suomalainen soittanut siinä bändissä?
 
Suomalaiset sukujuuret omaava Jorma Kaukonen soitti kitaraa bändin kultakautena.

Suomalaiset sukujuuret omaava Jorma Kaukonen soitti kitaraa bändin kultakautena.
 
Jorma ei kuitenkaan osaa suomea (mikä on hyvä, koska muutenhan hän tietäisi mitä hänen nimensä itse asiassa tarkoittaa). Oli joka tapauksessa perustajajäsen. Ei taida olla laulamassa monessakaan biisissä, mutta on sentään säveltänyt muutamia ja on aina lead-kitarassa.

Tuosta 'After Bathing At Baxter's'-levystä sen verran, vaikka se niitä suurimpia (?) sekoilutallenteita onkin, on se omalla tavallaan oiva levy tutustua länsirannikon psykedelisen musiikin syvimpään. Aikans monta kertaa pitää kuunnella ja ajatuksella ennenkuin sisään pääsee... niinhän se taitaa olla aina hyvän musiikin kanssa, ehe-eheŽ
 
Jep, onhan se kieltämättä monesti noinkin, mutta "Baxter's" ei vaan toimi minun kohdallani. Jos haluan uppoutua tuohon länsirannikon psykedeliaan, niin valitsen mieluummin Grateful Deadin "Aoxomoxoan" (mutta en sitten "Anthem of the Sunia", jonka lasken kuuluvaksi tuohon samaan kerhoon em. Airplanen pitkäsoiton kanssa).

Kaukosen Jormahan taisi olla Suomessa keikalla viime tai toissa kesänä? Missä vaiheessa se lähti bändistä?
Jorma Kaukonen soitti Jefferson Airplanessa bändin kultakautena eli 1965-1972. Hän oli myös mukana vuonna 1989 kun bändi teki reunion keikkoja.

TV1 näyttää huomenna 01.01. iltasella George Harrisonin muistokonsertin jossa esiintyy R.Shankarin sielukkaan oloinen tytär Anoushka niin sitaristina kuin ilmeikkäänä "kapellimestarinakin".
 
Nähty on, siis Anoushka ja isänsä Ravi joskus aikaisemmin telkkarissa. Tätä konserttia en katsonut, koska yhdestä Lennonin muistokonsertistakin jäi niin huonot muistot.
 
Ei muuta kuin ekskursio Intiaan kunhan kelit paranevat!
Sinne!

Surrealistic pillowilta löytyy White rabbit ja Somebody to love. Ihan hyvä levy muutenkin.
 
Noi on ihan helvetin hyvii biisejä...Itekkin löysin bändin täs joku aika sit ja ihastuin heti...

Surrealistic pillow on kyllä viihtynyt cd-soittimessa viime aikoina. Sympaattinen hippiretkue. Muitakin levyjä hankinnassa, kunhan cdon vaan suostuis lähettämään.

Omistan pelkästään best of levyn ja tykkään erittäin paljon. Miten on kannattaako pistää kaikki kerralla tilaukseen, vai edetä hitaasti aloittaen tuosta surrealistic pillows:sta?`
 
Ja linkki niihin Embryonic Journeyn tabulatuureihin, kiitos.

Omistan pelkästään best of levyn ja tykkään erittäin paljon. Miten on kannattaako pistää kaikki kerralla tilaukseen, vai edetä hitaasti aloittaen tuosta surrealistic pillows:sta?
 
Suosittelisin melkein hitaampaa tapaa, sen verran epätasaista Airplanen tuotanto on. Jonkun kokoelman jälkeen on luontevaa hankkia "Surrealistic Pillow", ja edetä siitä sitten vaikkapa "Volunteersiin" (soi juuri taustalla).
 
Olen tämän varmaan ennenkin kirjoittanut, mutta myös usein muiden tuotosten varjoon jäävä esikoinen "Jefferson Airplane Takes Off" on erittäin hyvä levy, jolla psykedeeliset vaikutteet eivät ole vielä niin voimakkaita. Grace Slick ei ole vielä mukana (taisi laulaa vielä tuolloin Great Societyssa, johon pitäisi tutustua joskus), vaan vokalistina toimi vielä folklaulaja Signe Toly Anderson.

Olisi muuten ihan mielenkiintoista joskus kuulla muistakin sitarin soittajista kuin Ravi Shankarista. Osaakohan sitä kukaan muu soittaakaan?
 
joo.. Esimerkiks George Harrison ja Brian Jones.
 
Eikö ketään häiritse näitten sanfransisco-psykedeliabändien
ihan tajuttoman tuubat soundit..?
Katoaa vähän viehätys musiikista, kun se soundillisesti kuulostaa lähinnä ulostamiselta.
 
Kuitenki oon aina tajuttomasti digannu Grace Slickin vibraatosta & äänestä. (NiinQ Joan Baezinki)
 
Henkilökohtasesti esimerkiks country joe & the fish on paljon
parempi woodstockis.. Saattaa johtuu tietty bändin ulkoisesta olemuksestaki.. Vertaa woodstockia montereyn seisoskeluun.
 
E: Kaukosella on epiphonella muuten joku signature 335.. Ellei joku jo oo maininnu?

Marlowen avustuksella tuli vihdoin kunnolla tutustuttua tähänkin bändiin ja hommasin sitten ensimmäisenä livelevyn "Bless It's Pointed Little Head". Samalla tuli ostettua Paul Kantnerin ensimmäinen sooloalbumi "Blows Against The Empire" ja alkoi kiinnostaa muut 70-luvun alun soolo/kimppatuotokset, lähinnä Grace Slickin "Manhole" ja Kantnerin/Slickin ja David Freibergin "Baron Von Tollbooth & The Chrome Nun". "Blows Against The Empiresta" on vielä vaikea sanoa mitään, kun kuuntelu vasta aluillaan, mutta mites nuo muut? Hienoja teoksia vai väljähtänyttä hippisekoilua ennen stadionrockkautta?

Jefferson Airplane -perheen soolotuotokset ovat minulle vain nimeltä tuttuja, mutta ainakin Kantnerin tuotokset ovat saaneet kehuja. Hassuna nippelitietona mainittakoon, että "Blows Against the Empire" oli aikanaan merkittävän science fiction -tunnustuksen eli Hugo-palkinnon saajaksi.
 
Länsirannikon enemmän tai vähemmän häröstä hippirock-kaanonista voisi muuten nostaa esille vielä David Crosbyn v. 1971 ilmestyneen pitkäsoiton "If I Could Only Remember My Name", jolla soittavat Airplanen stuertit Slick, Kantner, Casady ja Kaukonen. Lisäksi mukana studiossa häärivät muun muassa Jerry Garcia, Phil Lesh, Graham Nash, Neil Young, David Freiberg ja Joni Mitchell... Hurja kokoonpano!
 
Odottelen parasta aikaa CDOnin pakettia, jossa pitäisi olla mukana tuo aikaisemmin tässä ketjussa dissaamani "After Bathing at Baxter's". Levynkeräilijä minussa taisi viedä voiton = )