Kitarat: kitarakamat ›

Kuin myös... jo III yhteensä
Vieläkö löytys antizoomisteja.
 
Täällä ois yksi, tosin 505 ei ole kyseessä. Mulla zoomiakin turhempi ostos on leadfoot wah, sain tutulta, kun maksoin 20€. Ihan paska.

Fender HotRod Deluxe. Onneksi sain myytyä pois käypään hintaan.

Ostan Zoom SOSin kahdeksallatoista eurolla.

Slide-putki ja SD-1, joista eka hävisi johonkin ja toisen myin n. kuukauden käytön jälkeen pois, kun en enää tykännyt siitä.

Vieläkö löytys antizoomisteja.
 
Täällä.
 
Yläasteella joskus vuonna 97 kouluuni hankittiin 505 ja joku vastaava delayvehjes. Vaikka en räkänokkana tajunnu mitään mistään soundeista silloin niin yhden illan kokeilu riitti tuota 505sta.

Kuin myös... jo III yhteensä
Vieläkö löytys antizoomisteja.
 
Zoom 707. No ei se ihan turha ollut itse asiassa. Kyllä sitä käytettyä tuli. Huonohan se toki on.

Capo tai slide varmaankin. Kumpaakaan ei ole tullut suuremmin käyteltyä. Pitäisi varmaan hommata joku resonaattorikitara, virittää se johonkin avoimeen vireeseen ja tehdä siitä slide-kepukka jotta slide-soitosta saisi täyden ilon irti.
 
Komppaan. Samoiten suurinta osaa efektipurkeista (chorus, delay, phaser, flanger) tulee harvemmin nykyään käytettyä, mutta onhan ne hyvä olla olemassa, jos vaikka joskus tarvitsee...

Lidlin mikropizza.
 
jos kitaravermeistä nii varmaankin ku ostin 0.60 dunlopin plekuja.

MetalZone
 
Ibanez GRX720
 
ei saatana... 'isojen poikien' varotteluista huolimatta menin ja ostin ton seiskakielisen. Onneks sain myytyä sen melkein samaan hintaan kuin mitä ite maksoin..
 
MetalZonen vaihdoin Bossin CE-5:een. En kadu.
 
edit:
 
sit jos mennään takas soittoharrastuksen alkuun, naurattaa vieläkin se ensimmäinen särö.. "BlackNoise!!" Ibanezin kökkö-muovispedu. Mikä hauskinta, rumpalimme löysi sen taannoin, olin kuulemma myynyt sen hänelle..
 
Eihän sillä ole muuta funktiota tässä maailmassa, kuin herättää pahennusta..

Periaatteessa kaikki kamat, jotka on sitten kuitenkin myynyt pois. Vain harvoin olen päässyt omilleni tai plussan puolelle noissa tapauksissa, ja silloin on todellakin ollut usean vuosikymmenen ikäinen vintage-kama kyseessä. Mutta muutoin olisi tullut aina halvemmaksi jättää koko härpäke kokonaan ostamatta ja säästää siihen parempaan, jonka rahoittaakseen kuitenkin joutuu jonkin jutun myymään pois. Joten -> kannattaisi aina hankkia vain sellaisia laitteita, jotka aikoo myös pitää. Halvemmista "välivaiheista" tulee vain takkiin itselle. Mutta kun on malttamaton...
 
Oikeastaan mitään yksittäistä erinomaisen turhaa hankintaa ei kuitenkaan tule mieleen. Kaikki ovat olleet käyttökelpoisia ainakin niissä tilanteissa, jolloin ne on tullut hankittua. 1980-luvulla alkaneen ja parisenkymmentä vuotta kestäneen kitaranrimputteluni aikana olen tosin kaksi kertaa erehtynyt ostamaan korealaisen kitaran, ja ne olivat kumpikin kyllä toden totta erehdyksiä ja turhia hankintoja. Yksi Kramer ja yksi Epiphone. Molemmat pistin eteenpäin. Ei niistä sen enempää. Mutta nuo nyt lähinnä olisivat vastaukseni tähän kysymykseen (jos siis jokin tietty laite pitää nimetä).
 
Sen sijaan sellaista kamaa on ollut todella paljon, josta olen luopunut - milloin mistäkin syystä ("tarvii rahaa uuteen soittimeen", "ei sovi tämänhetkiseen musiikkityyliin", "ei juuri nyt innosta soittaa tällä vehkeellä/ollenkaan", "puoliso ei halua lisää kitaroita kämppään" jne.) - ja katunut sitten jälkikäteen katkerasti. Nykyään pistän omia tavaroita liikenteeseen vain jos olen ihan varma, että tilalle tuleva on vähintään yhtä hyvä. Tai olinhan siitä ennenkin "ihan varma", mutta nyt (20 v:n kitarakokemuksella) osaan jo paremmin arvioida, milloin jokin laite todellakin ON vähintään yhtä hyvä. :)

Mullakin on toi zoom 505II ja viime keväänä menin ostamaan ton 707II ilman että edes kokeilin sitä,tosin maksoin siitä 100e.Nyt sain myytyä sen samaan hintaan pois,onneksi.

Plekupidike mikkiständiin. Siitä ei oo ollu mitään hyötyä, kuin että se mahdollisesti näyttää siinä ständissä hyvältä.

Plekupidike mikkiständiin. Siitä ei oo ollu mitään hyötyä, kuin että se mahdollisesti näyttää siinä ständissä hyvältä.
 
Sehän riittää ;)
 
Turhin väline on varmaan ollut slide-putki. Luulin, että ne olisivat kunnon metallia, eivätkä ruostuisi kuten omatekemät, mutta kattia kanssa. Sisus on ihan pilalla, vaikka olen n. 2 minuuttia sillä soittanut ja sen jälkeen ollut hyllyssä. En ole oikein koskaan oppinut slide-soittoa muutenkaan. Pitäisi olla varmaan erikseen siihen hommaan säädetty kitara, että saisi ne räminät ja kolinat pois.

Pitäisi olla varmaan erikseen siihen hommaan säädetty kitara, että saisi ne räminät ja kolinat pois.
 
...no sinne päin =) Telessä on yleensä suora otelaudan pinta... kun esim stratossa se on lähes poikkeuksetta kupera... siinä idea kolinoiden poistoon =) Tosin eipä tuo Claptonia paljon rassaa

...no sinne päin =) Telessä on yleensä suora otelaudan pinta... kun esim stratossa se on lähes poikkeuksetta kupera... siinä idea kolinoiden poistoon =) Tosin eipä tuo Claptonia paljon rassaa
 
Niin, mulla on siis Les. Resonaattori ois viilee!

Lead Foot -volumepedaali thomannilta joskus. "Voi tarvita joskus", oli ajatukset kun sen hankin, kerran olen kokeillut ja täysi paskahan se on. Tuopin hinnalla sen minulta saa, ehjä on varmasti!:)

Ibanez DS7 distortion pedaali. Surkeampaa särösaundia saa hakea.

Ei vielä mikään. Harkitsen tarkkaan ostokseni.

Boss Hyper fuzz FZ 2.
Tähän asti (3 vuotta) sillä on nauhoitettu ainoastaan möly raitoja ja kerran yritetty käyttää keikalla. Hyvä särö, mutta ei sillä musiikkia voi soittaa...
 
Mä möin joskus pois omani, mutta ostin myöhemmin takas kun tuli ikävä. Hyperfuzzi --> WAH --> Delay = WOOHOOO!