Bänditoiminta ›

eihän meillä oo oikeen muita ollukkaan...

No spinal tappia tahi ei, mutta muutama muisto matkan varrelta:
oman bändin eka "kunnon keikka".. muuten ihan kohtuullista, mutta sitten basisti pudottaa plektran.. ei siis osaa paikata sormilla.. ja alkaa spagaatin omaisesti poimimaan sitä siitä lavalta ja koittaa sitten välillä ojentaa kättä ja välillä soittaa jotain (jees, näin se homma etenee..) ja tähän vielä jälkikommentit: kitaristi: missä sun varaplektrat oli, basisti: no siinä minigrip pussissa taskussa (jesjesjes)
 
no sitten pari perinteistä yleisöön liittyen:
koulukeikka vappuna: yleisö lähtee kesken setin, kun koulu loppuu (ei tullut sitten mieleen aikaistaa sitä settiä..)
keikka seurakunnassa: nuoriso-ohjus unohtaa laittaa julisteet ja keikka siirretään nuoriso-kahvilaan, jossa varmasti on yleisöä, kyllä miksaaja+3 nuorta!
ja sitten jo legendaarinen festivaalikeikka, jolla jopa juontaja kysyi: oletteks te ihan varmoja etä haluatte alottaa jo? kitaristi: kyllä, koska me ei ruveta aikatauluja rukkaamaan. yleisö miksaaja+noin 8 ihmistä (muut n350 syövät tai ovat urheilukentällä kisaamassa..) eli yleisö 350, lavan edessä 8
 
ja sitten yksi ei-oma-keikka jolla omat kamat lainassa: soundcheckissä kaikki ok, mutta jampat jää sättäämään kun itse menen jo bäkkärille säätämään.. kohta tulee kitaristi jolla kamat käytössä sanomaan että ei tuu ääntä.. ei tuu ääntä? no eikun katsomaan ja toteamaan, että päätehän se on sanonut itsensä irti.. (no hätä ei tämän näköinen kitaristilla oma combo mukana, joten soittakoon sillä) lopputulos, pääte ihan silppuna, kukaan ei myönnä mitään, mutta joku on säätänyt jotain (koska joku on aikaansaanut oikosulun päätteeseen.. ja vakuutuksen omavastuulla saa jo uuden päätteen. hurraa!!
 
no, ehkä se tästä taas etenee..

^
Olen minäkin joskus esiintynyt pienille yleisöille. 2001 Clonessa Kuopion Ylioppilasteatterin näytelmässä Maratontanssit eräs näytös. Parin tunnin näytelmä, jossa esiintyjiä oli lähemmäs 20 ja katsojia 3.

Mä oon pantannu tätä, mutta täsä tuloo:
 
Elämäni ensimmäinen rundi rokkibändin kanssa, keväällä 1988 Havana Blacksin apukäsiroudaripoikana Lapissa. Pello, Valentino, saavumme paikalle todetaksemme, että joudumme siirtämään biljardipöydän pois "esiintymislavalta" (ts. -alueelta) saadaksemme orkan bändin pojat mahtumaan tontille. Näin siis teemme, kahdeksan ukkoa punkee bilisjärjestelmän toisaalle ja kokoelman rokkivälineitä tilalle; sound checkiä, syömistä, pajatson peluuta, ajantappoa ja keikan venailua. Paikalle saapuu yksi tyypi, joka on niin kännissä, että lentää ulos.
 
Siitä rock'n'rollia!

No mutta se oli ainakin Rock 'n' Roll..

Ei varmaan asiaan kuulu mutta pitää kuitenkin kertoa ku asianomaisen bändin nimikin tuossa välähti.
 
Bändi oltiin saatu nyt "ihannekokoonpanoon" ja biisejä harjoteltiin oikein olan takaa. Sopiva keikka löytyi paikallisen nuorisotalon bändi-illasta. "Bändi-iltakokouksessa" sain taisteltua bändille soittoajan klo 20-21. Fiilis oli hyvä kunnes muutaman päivän päästä järjestäjämies tokaisi että "joo, siirsin teidän bändin soittamaan kaks tuntia aikasemmaks, koko illan ekaks" ja syykin oli mitä suututtavin; ulkopaikkakunnalta saapuvan Gotham O.D -yhtyeen jäsenet eivät pääsisi niin aikaisin soittamaan. Kyllä suututti ku ilman kyselemistä siirrellään soittoaikoja. No ei siinä mitää, kyllähän me paremmillemme annetaan tilaa. Mutta mikä siinä eniten suututti oli se, että Gotham O.D. perui tulonsa sinne bändi-iltaan ja paikallinen blackmetal-yhtye sai meidän alkuperäisen soittoajan. Ilmoitin ennen keikkaamme kyseiselle järjestäjälle että tämän kaupungin nuorisotoimi on kohtuullisen korruptoitunut.
 
Kiitos, oli mukavaa jakaa tämä teidän kanssanne vaikka teitä ei kiinnostakkaan.

Kiitos, oli mukavaa jakaa tämä teidän kanssanne vaikka teitä ei kiinnostakkaan.
 
Kylläpä kiinnostaa. Tämä on hieno thread. Ihan tippa silmässä tulee lueskeltua näitä juttuja. Sitten vasta ilme kalpenee, kun ennen omaa keikkaa näitä lukee..

Hoho.
 
Viime viikonloppuna oli kyllä taas niin Spinal-Täppiä kuin vaan mahdollista.
 
Bändin laulaja, eli minä, oli keikkaa edeltävänä iltana baarissa "ihan vaan maistelemassa", mutta kuitenkin ilta päättyi siten että sammuin sitten omaan_porraskäytävääni. Joku ystävällinen naapuri oli sitten soittanut poliisit paikalle ja putkareissuhan siitä tuli, kun en kännispäissäni osannut kertoa näille mukaville lainvalvojille että asun sattumalta samassa rapussa :P
 
Loppujen lopuksi seuraavana päivänä putkan ovi viimein aukeni ja sain viimein tietää mitä kello oli siihen aikaan. Saatana, 19.30! Nyt oli kiire ja soitin samantien bändin tyypeille jotka olivat luonnollisesti vetäneet herneet nenään kun meikäläinen ei ollut ilmaantunut SoundCheckiin :D
Sain sanottua että just pääsin putkasta, johon kitaristi totesi että keikka alkaa vartin päästä, alas tulla.
 
Siitä sitten juosten pikapikaa keikkapaikalle ja juuri kun astuin paikan ovesta sisään, kuulin intronauhan pyörähtävän käyntiin.
 
Suoraan putkasta stagelle siis, ja hyvin meni :P

Hoho!!! Tämä oli jo rockia touhua! Ja olo oli mitä parhain?
 

 
Hoho.
 
Viime viikonloppuna oli kyllä taas niin Spinal-Täppiä kuin vaan mahdollista.
 
Bändin laulaja, eli minä, oli keikkaa edeltävänä iltana baarissa "ihan vaan maistelemassa", mutta kuitenkin ilta päättyi siten että sammuin sitten omaan_porraskäytävääni. Joku ystävällinen naapuri oli sitten soittanut poliisit paikalle ja putkareissuhan siitä tuli, kun en kännispäissäni osannut kertoa näille mukaville lainvalvojille että asun sattumalta samassa rapussa :P
 
Loppujen lopuksi seuraavana päivänä putkan ovi viimein aukeni ja sain viimein tietää mitä kello oli siihen aikaan. Saatana, 19.30! Nyt oli kiire ja soitin samantien bändin tyypeille jotka olivat luonnollisesti vetäneet herneet nenään kun meikäläinen ei ollut ilmaantunut SoundCheckiin :D
Sain sanottua että just pääsin putkasta, johon kitaristi totesi että keikka alkaa vartin päästä, alas tulla.
 
Siitä sitten juosten pikapikaa keikkapaikalle ja juuri kun astuin paikan ovesta sisään, kuulin intronauhan pyörähtävän käyntiin.
 
Suoraan putkasta stagelle siis, ja hyvin meni :P

Hoho!!! Tämä oli jo rockia touhua! Ja olo oli mitä parhain?
 
Ei sitä siinä kerennyt pahemmin ihmettelemään.
Tosin setin avaus biisi oli Aces High, mikä ei välttämättä sieltä helpoimmasta päästä ole laulajalle kylmiltään vetää, mutta onneksi sain heti kohta lisää olutta ja homma alkoi luistaa :)

Ei sitä siinä kerennyt pahemmin ihmettelemään.
Tosin setin avaus biisi oli Aces High, mikä ei välttämättä sieltä helpoimmasta päästä ole laulajalle kylmiltään vetää, mutta onneksi sain heti kohta lisää olutta ja homma alkoi luistaa :)
 
Joo, Ässät ei ol helppo biisi vokalistille lainkaan. Ihan off-topic maininta että vedätte Maiden Hellin kanssa hyvin! Juu, se lähtee heti kun kaljaa saa. Olitko aamulla taas putkassa? :D

Joo, Ässät ei ol helppo biisi vokalistille lainkaan. Ihan off-topic maininta että vedätte Maiden Hellin kanssa hyvin! Juu, se lähtee heti kun kaljaa saa. Olitko aamulla taas putkassa? :D
 
En ollu, mutta Järvenpäähän olin jotenkin eksyny, mikä on sekin aika kaukana omasta kämpästäni ;D
 
Noooh, josko tuon tulevan Turun keikan klaarais vähän paremmin...

Tuohan on jo kunnon rockmeininkiä että putkaan ja suoraan keikalle.... :D jatka samaa rataa!

Tää ei oo ikävä kyllä sattunut mulle mutta olen todistanut kyseistä tapahtumaa. Vuonna 90 oli kaveri PA-keikalla eräällä paikallisella nuorisotalolla. Sinne sitten moikkailemaan että mitäs kuuluu ja katselemaan esiintyjiä. Tilaisuus oli paikallisen (sittemmin EVR-kuvioissa kunnostautuneen) punkkarin järjestämä tapahtuma, johon ihkaoikeita harjastukkia oli saapunut ympäri maata. En muista orkesterin nimeä mutta kyseessä oli illan viimeinen akti. Pänti (niinkuin yleisökin) oli TODELLA vahvassa kännissä, kun aloittivat keikin. Kukin soitti aivan omaa komppiansa/melodiaansa/biisiänsä. Käsittämätön möyrästys oli ilmeisesti kulttikamaa, koska porukka oli hurjasti mukana: Ekan biisin aikana kaverin PA:n yläpää-kaapit lensivät pogoilun voimasta pitkin tannerta.
 
Muutaman minuutin keskeytyksen jälkeen päästiin taas jatkamaan mutta tässä piili epäonni. Jo valmiiksi hyvin rohkaistunut orkesteri oli ehtinyt muutaman minuutin tauon aikana tissuttelemaan itsensä tärviön puolelle, mikä ilmeni uuden biisin alkaessa: Rumpali aloitti biisin ja ryhtyi soittamaan hurjaa puolikomppia. Kitaristi tuli mukaan hurjaan tykitykseen kun taas laulaja ja basisti katsoivat suu auki näiden kahden herran toimia. Laulaja huutaa mikkiin: "Vittu tän piti olla ballaadi!". Meluava kaksikko lopettaa ja kitaristi ryhtyy tapailemaan balladin sointuja tässä kuitenkaan onnistumatta, hurjassa kännissä kun on.
 
Nyt laulaja päättää yrittää. Hän riistää Les Paul -kopion kitaristilta ja aloittaa intron, joka kuulostaa paikoin oikeilta soinnuilta. Ilman soitinta jäänyt kitaristi jää lavalle seisomaan ja päättää hyödyntää tilanteen ottamalla mehukatti-tonkastaan kiljua oikein pohjanmaan kautta ja kiroilemalla laulajakitaristiksi muuttuneelle laulajalle. Intro loppuu ja rumpalin on määrä aloittaa. Hän on kuitenkin ilmeisesti yrittänyt intron lopussa nojata hyvin lähellä takana olevaan seinään, sillä hänen jalkansa ovat ilmassa lattiatomin ja virpan yläpuolella käsien pyöriessä tyhjää ilmassa kummallakin sivulla. Seinä ei ole riittävän lähellä, ei rumpalia eikä edes metrin korkuista lavaa. Rumpali hupsahtaa paskaiset tennarit viuhahtaen lavan ja takaseinän välissä olevaan noin metrin pituiseen rakoon rumpupallin ja virvelin kaatuessa toistensa päälle kolisten. Jotain on tehtävä, koska rumpali ei vaikuta nousevan ylös.
 
Basisti päättää yrittää. Hän aloittaa Ramonesin Blitzkriegpopilta kuulostavan rynkytyksen hurjalla raivolla, koska ilmeisesti ymmärtää lyömäsoitinten määrän äänikudoksessa vähentyneen ja yrittää näin ollen ylläpitää tasapainoa takomalla nyt omaa bassoaan aivan sekopäisenä. Laulaja huomaa tilanteen ja ilmeisesti tempautuu punkin pauloihin ryhtyen myöskin takomaan kitaristin Les Paulia raivokkaasti. Soittimeton kitaristi huomaa tämän ja ryhtyy ilmeisen suivaantuneena pogoilemaan mehukattinsa kanssa lavalla rajusti pyrkien nyt oikeutetusti vuorostaan kohti mikkiä ja huutaen Blitzkriegpopin kertosäkeen sanoja. Raivokkaan pogoamisen tuoksinnassa kitaristin ja laulajan päät osuvat yhteen, saattaapa siinä olla jotakin tekemistä laulaja(kitaristi)n mustasukkaisella suhtautumisella kitaristin mikinlähentely-yrityksiin. Kitaraa pitelevä laulaja reagoi tilanteeseen kuin avoimeen sodanjulistukseen ja tempaa kaulassaan roikkuvan sähkiksen käsiinsä sitä kaulasta kaksin käsin tanassa pidellen. Varsinainen kitaristi ei ehdi kissaa sanoa kun Les Paul -kopio jo tärskähtää ensimmäistä kertaa lavan kanteen ja voimalla. Kitaristin pogoaminen lakkaa kun hän pysähtyy katselemaan laulajan, vannoutuneen siviilipalvelusmiehen tappovimmaista kitaranmestausta. Les Paul iskeytyy lavan pintaan täydellä voimalla useita kertoja, kunnes kaulan ja bodyn välinen liitos pettää ja kitara pysyy yhtenä kappaleen enää kielten laihalla avustuksella. Tässä vaiheessa yläosaton ja hyvin syönyt laulaja on jo aivan hikinen, huohottava ja ilmeisen uupunut ja hän lopettaa raivoamisen. Basisti jaksaa vielä hetken pitää illuusiota yllä yksinään samalla kun palavasilmäinen kitaristi kaataa laulajan alleen ja ryhtyy lyömään tätä vuorokämmenillä kasvoihin, istuen hajareisin hänen lantionsa päällä. Järkkärit rientävät apuun erottaen tappelupukarit toisistaan. Valot sytytetään ja basistikin huomaa lopettaa. Huohottavat kitaristi ja laulaja päästetään irti ja nämä istahtavat lavan reunalle lähelle toisiaan. Tila tyhjennetään, PA-kaverini on aivan raivona kamojensa kohtalosta, korvissa soi kun sali hiukan hiljenee. Kitaristi parahtaa laulajalle: "Voi vittu Antero! Jätkä tärveli minuun kitaran!" Ja nieleskelee kyyneleitä. Laulaja huutaa takaisin yhtä liikuttuneena: "Nii-i! Vittu sorii! Emminää vasiite!", ja nappaa lavalta kiljupönikän juoden suruunsa. Mitäänsanomatta ja kitaristiin katsomatta hän tämän jälkeen ojentaa kiljun takaisin kitaristille, joka myös ojentaa kurkkuaan juomalle ahnaasti. Siinä ne istuvat ja ryyppäävät yhdessä. Minä menen tupakalle ja nauran niin saatanasti.
 
plussaa tuli tästä, en muista milloin olen viimeksi nauranut näin kippurassa