Bänditoiminta ›

Aika useinkin tuntuu siltä, että biisissä on kitarasoolo vain sen vuoksi, että kitaristin pitää päteä tai että mielikuvitus/enerkia ei veny muunlaiseen ratkaisuun. Onko kukaan vähentänyt bändissä kitarasooloja tarkoituksella?

Minä! Joskus soolo voi pilata muuten toimivan biisin, jos soolo on "väkisinväännetty". Sen voisi usein korvata vaikka jollain riffillä.

No ei kelleen tuu sellasta oloa että se koko kitara on väkisten ympätty sinne?

Onko kukaan vähentänyt bändissä kitarasooloja tarkoituksella?
 
Kyllä! Mulla tähän liittyi olennaisesti Ramonesin pelkistetyn tehokkuuden avautuminen aikoinaan.
 
Rajanveto on hieman vaikeaa joskus. Vartavasten sävellettyä, kitaravetoista väliosaa saattaa joku joskus pitääkin soolona, vaikka se olisikin kokonaisuutta ajatellen tehtyä oikeata musaa, ja kaukana "runkkaroinnista". Enkä mä oikeastaan tahtoisi sulkea kokonaan pois improvisointiinkaan perustuvaa soitantaa, onhan se oma, mielenkiintoinen juttunsa muillakin soittimilla kuin kitaralla - funtsii nyt vaikka jazzblosareita jne. Mutta skitalla on mun makuni mukaan todella helppo luiskahtaa tyylitajuttomuden puolelle, ja kovin usein sitä tapahtuukin.
 
Soolot on helppo jättää pois, kun kirjoittaa omaa orkkismatskua. Coverjutuissa tilanne on hieman toinen, silloin on joskus pitänyt soittaa sooloja vaikkei olisi niin tehnyt mielikään... jotain uutta kulmaa ja ideaa noihinkin voi silti keksiä.

Meillä on omissa biiseissä kolmessa kymmenestä kitarasoolo. Ja mikään biiseistä ei ole edes kitaristin tekemiä.

Ihan pikkuriikkisen menee offtopicsi, mutta sanon kuitenkin....
tuosta soolon tarpeellisuudesta ekana tuli mieleeni Metallican St.Anger - levy, jolla ei ole ollenkaan kitarasooloja. Monesti olen kuunnellut levyä, ja pohtinut samalla, että ehkä ne soolot eivät ole ollenkaan tarpeellisia! Musiikki kuukostaa hyvältä iham soolojakin!

Ei meidän kitaristi muuta soitakaan kuin sooloja.

Koska en itse osaa sooloja soittaa, niin omissa biiseissäni ei ole niitä ollenkaan :-) Bändin biiseissä peruslähtökohta on se, että ainoa "soolosoitin" on laulaja, mutta jotkut - tai itse asiassa aika monet - biisit vain yksinkertaisesti kaipaavat muutakin kuin pohjan, väliriffit ja laulun. Biisistä tulee helposti "räppimäinen" putki, jos jokainen säe vain lauletaan yhteen pötköön. Soolo jollain soittimella on yksi keino katkaista pötköä.

Älkää hyökätkö päälleni, mutta jotenkin en vain tykkää 'Ozzy Osbournen - Dreamerin' kitarasoolo kuulostaa korvissani niin väkisinväännetyltä, että siitä on ajateltu," että kyllähän tähän nyt kitarasoolo aina tarvitaan!"

Hei, mitä ois biisi ilman kitarasooloa? Kyllähän sitä nyt kunnon pätemissoolo pitää olla...

Hei, mitä ois biisi ilman kitarasooloa?
 
Kenties hyvä?
 
Kyllähän sitä nyt kunnon pätemissoolo pitää olla...
 
No ei.

Sam Otherin eka kommentti oli kylläkin asiaa. Onko se kitara monessakaan bändissä edes tarpeellinen.

en harrasta itse ollenkaan, usein biisin pilaava turha elementti.
Varsinkin hevipuolella se perinteinen että vedeteään verseä/kertsiä eri kompilla ja kitaravelho runkkailee päälle jonkun
klise kokoelman... kai soolot on ihan toimiva juttu jos sillä vaikka
olisi jotain tekemistä loppu biisin kanssa.

Älkää hyökätkö päälleni, mutta jotenkin en vain tykkää 'Ozzy Osbournen - Dreamerin' kitarasoolo kuulostaa korvissani niin väkisinväännetyltä, että siitä on ajateltu," että kyllähän tähän nyt kitarasoolo aina tarvitaan!"
 
Todellakin. Onhan se hyvin soitettu, mutta soundit olis voinu tuottaa _hieman_ toisella tavalla. Eikä se nyt oikein sovikaan siihen.

Mela / Mark Knopfler: "Katkelmat joita voidaan ehkä soittaa leadkitaralla voivat olla asioita joita et voi kertoa - niinpä kitaran on sanottava ne."
 
Olipa muuten puettu mun sanattomat ajatukset sanoiksi! Siis juurikin niin, että äänet, nuotit ja soinnut ovat universaalia kieltä (ainakin länsimaisille ihmisille?), joilla voi kertoa asioita, joita tavallisilla kielillä ei saa sanottua. Antakaa kitaran puhua, ihmiset! ;-)

Itseäni ei kovin paljoa kitarasoolo biisissä haittaa, kunhan se pysyy järjellisissä mitoissa ja sopii kokonaisuuteen. Esimerkiksi johonkin balladiin ei sovi Yngwie-soolo (huono pointti, Yngwie-soolo ei sovi mihinkään, jos et usko, katso G3 - Live at Denver ja kuuntele Voodoo Lapsokainen), ei niin mitenkään. Itsekin olen monesti syyllistynyt "laitetaan tähän vaikka soolo"-tekniikkaan, mutta nykyään koitan välttää. Jos haluatte kuulla kitarasoolon, joka täydentää kappaletta enemmän kuin tuhat sanaa, kuunnelkaa Devin Townsendin Deep Peace levyltä Terria. Siinä on tunnetta ja taitoa, ei pätemistä.
 
Yleensä hevisoolot ovat aika perseestä, koitetaan saada mahdollisimman paljon nuotteja mahdollisimman pieneen tilaan, ei siinä ole mitään järkeä... Koitan itse myös rikkoa mahdollisimman paljon yleistä rock-kaavaa säveltäessäni, eli en tee rakenteella verse-bridge-chorus, vaan teen paloista pelin, joka on kaunis koottuna. Soolo on siellä, jos se sopii sinne. Tärkeintä on jatkuvuus.

kyllä soolot tulevat yleensa fiiliksen mukaan, siten että jos biisi vaatii sooloa niin se soitetaan. Exhaustedissa saan sooloistani päättää pitkälti itse, mutta siinä on se yhden kitaran rajoitus. Pyrin tekemään sellaisia sooloja jotka täyttävät paljon tilaa. Jermainessa sen sijaan toiset pojat aika usein sanovat että soita nyt tuohon joku soolo.

Mummiälestä loppupelissä kuitenkin itse biisi sanelee soolon tarpeellisuuden. Sovitukset tietysti johtaa linjaratkaisuista ja tyylikysymyksistä, jotka saattaa just olla sidoksissa esim soolojen käyttöön. Mutta periaatteessa musta ei ikinä pitäisi sulkea mitään pois vaan periaatteen vuoksi - biisi on kurko. Jos siis resurssit antaa myöten ("pannaan tähän 40 viuluu!"). Eli, öh, resurssit on kurko...

Sooloja pitää piisissä olla yhtä monta kuin soittajiakin on.