Kitarat: soittaminen ›

Eräs merkityksellisimmistä hetkistä oli, kun oivalsin, että biiseissä MINUN ei tarvitse olla koko ajan äänessä.
 
Jup, juuri vastava ahaa-elämyt on tapahtunut myös meikäläiselle. Tähän liittyen vieläpä niin että ei tarvitse soittaa niin paljoa että vatkaa sitä kitaraa koko ajan, vaan rauhassa, harkiten ja tyylitellymmin se soi myös hurjasti hienommin. Vähän samaa on myös tapahtunut efektipuolella ...

Yks parhaista oivalluksista on ollut se, että kun soittaa paljon niin oppii paljon. Toisin sanoen lihasmuisti ja tekniikka kehittyy.
 
Tämähän oli itsestäänselvyys, vai oliko?
 
Ja toinen oivallus on ollut se, että osaan arvostaa musiikkia sinä itsenään ja uskallan hakea fiilistä soittoon. Harvemmin se tulee automaattisesti, vaan laitan koneen käyntiin ON. OFFILLA ei toimi ja STANDBY on aika laimeeta. Eli toisin sanoen maassa maan tavalla ja heissulivei... :D

hmm... yks tärkeimpiä oli se et MÄ OON IHAN HUANO!!11!

Moikka,
tässä ihan lähiaikoina opin/oivalsin miten voi vikkelässä biisissä vaimentaa/kuolettaa/lopettaa (keksi nyt oikeeta sanaa tolle) avosoinnut (vaikka E5 tms) ettei siitä kuulu ylimäärästä ääntä ja ääni loppuu kuin seinään, ilman pörähdystä tai muuta "kuminaa". Tästä olen oikeen ylpeä :) Tosin tiedä ymmärsikö kukaan tästä mitä tarkoitan...

Huomasin aikoinaan, että vaikka sinulla olisi maailma kalleimmat ja parhaat kamat, voit silti olla huono kitaristi. Kamat eivät lisää taitoa, mutta ne parantavat soundia. Olisi mahtavaa, jos olisi hyvät kamat, mutta paskoilla kamoillakin voit saada hyvää soundia aikaan.
 
Soundi ei ole objektiivinen asia. Hound Dog Taylorilla oli joku ihme ukrainalainen ritsa ja joku matkaradio ja omasta mielestään paras mahdollinen soundi. Myös monen muun mielestä. Hyvä soundi lähtee enemmän siitä, että soittaja osaa ottaa vehkeistään kaiken irti.

Oiskohan ollut silloin kun luulin tajunneeni sointujen muodostumisen idean. Olin ihan tulessa.

Kun huomasin, että kun painaa kieltä vasemmalla kädellä, saa korkeamman sävelen.

Soundi ei ole objektiivinen asia. Hound Dog Taylorilla oli joku ihme ukrainalainen ritsa ja joku matkaradio.
 
Tuo Hound DOg Taylor on muuten ihan hemmetin hyvää musaa. Tulee todella hyvälle tuulelle, kun kuuntelee sitä. Roll Your Moneymaker on hieno biisi. Eikös biisin alk.per. esittäjä ole muuten Fleetwood Mac ja biisi nimeltään Shake Your Moneymaker? Vai onko Fleetwoodikin coveroinut sen?

Mun tää on aika hauska: Mä tajusin vaan yhen kerran, että hetkinen jos mä soitan vaikka ylä e:n 5 nauhalta, niin se sama ääni voidaan soittaa E kieleltä 2 oktaavia matalempaa. Kyllähän minä sen olin tiennyt mitä ne kielet on, mutta se oli sellainen oivallus, että vasta sen jälkeen minä aloin hyödyntämään enemmän oktaaveja soitossa. Tuo myös aukaisi paljon kaulan tuntemusta. Tai ainakin helpotti.

Tuo Hound DOg Taylor on muuten ihan hemmetin hyvää musaa. Tulee todella hyvälle tuulelle, kun kuuntelee sitä. Roll Your Moneymaker on hieno biisi. Eikös biisin alk.per. esittäjä ole muuten Fleetwood Mac ja biisi nimeltään Shake Your Moneymaker? Vai onko Fleetwoodikin coveroinut sen?
 
Eiköhän se ole alunperin Elmore Jamesin biisi....

Kun tajusin että soundi ei oo kokonaan kiinni kamoista, että metallicaa VOI soittaa ilman putkimesaa, exploreria yms... ja oma soitto vaikuttaa kanssa soundiin

Sen olen oivaltanut, että kamat ei tee kitaristia hyväksi kitaristiksi.

Ja sitte vähäks tuntu makeelta soittaa ekan kerran vahvistimella jotain Metallican riffiä vaikka vahvistimessä oli tietenkin ne paskimmat saundit mitkä vain vahmistimesta voi saada.
 
Muistan tuon tunteen :) Erona vaan se että biisi jota soitin oli smells like teen spirit.

Ehkä merkittävin oivallus oli aikoinaan rinnakkaissävellajien ymmärtäminen sooloilussa (esim. Am = C). Vuosia soittelin duurivoittoisiin biiseihin sooloja mollipentatonisella blues-asteikolla, kun olin oppinut kaikki lickit soittamaan siitä - ja eihän se useinkaan kovin hyvin mätsännyt. Sitten vasta hiffasin soittaa esim. c-duuri kappaleeseen a-molli pentatonista, tai a-mollia - ja sooloiluun tuli lopulta jotain järkeä.

Joo no mä joskus luulin että oon hyvä kun kaikki kehu, mutta sitten kun kokeilin jotain november rainin loppu sooloo niin huomasin että oon iha p****. :D Ja sen oon huomannu että hyväks kitaristit ei tuu kun hitonmoisella treenillä.
 
Jos tekniikka puolelta niin varmaan bendin käyttö, joskus ihan alussa.

Tuli tuossa äsken mieleen, että yksi tärkeimmistä oivalluksista on minulla ollut, että ei lopeta soittamista jos tekee virheen vaan antaa mennä vain eteen päin ja yrittää pitää sykkeestä (rytmistä) kiinni virheestä huolimatta. Tällä tavalla se biisi tulee soitettua joskus myös loppuun asti. Kukaan ei välttämättä huomaa vaikka tekee virheen, mutta kaikki huomaa kun lopettaa soittamisen.

Harjoiteltuani monta vuotta tekniikkaa suu virneessä oivalsin, että nopeus ja tekniikka ovat helvetin hyviä asioita.... Mutta ihon saa yleisöltä kananlihalle, soittamalla vahvoja ja melodisia nuotteja.. (+ välillä sitä nopeaakin kamaa). Kaiken tämän olisi tietenkin voinut lyhentää yhdeksi sanaksi... Tyylitaju!!

Ite oivalsin, kun törmäsin tähän osioon, etten tunnekkaan mun kitaraa. Noi kaikki intervallit, kaavat, ym. on mulle täyttä hepreaa! Luulin osaavani soittaa edes jonkunverran kitaraa, mutta enpä osaakkaan.

Tuli tuossa äsken mieleen, että yksi tärkeimmistä oivalluksista on minulla ollut, että ei lopeta soittamista jos tekee virheen vaan antaa mennä vain eteen päin ja yrittää pitää sykkeestä (rytmistä) kiinni virheestä huolimatta.
 
Mulla oli tuo sama, kunnes tajusin että en opi koskaan soittamaan jos aina virheen tullessa aloitan biisin alusta. Toinen on se että tajusin vihdoinkin että ne biisit kannattaa opetella ensiksi hitaammalla temmolla ja kasvattaa tempoa sen mukaan mihin pystyy, niin että ne voisi ehkä joskus pystyä soittaamaan puhtaasti normi temmolla.