Media ja viihde ›

Lukaisin, kun niin paljon kaikkialla kehuttiin. Olihan tuo kirjana oikein viihdyttävä ja nuo salaliittoteoriatkin pitkästä aikaa melkein kiinnostavia, mutta ehkä kuitenkin liian kliseinen ja ennalta-arvattava juoni. Brownia mainostetaan "Umberto Eco on stereoids", mutta esimerkiksi Econ "Foucaultin heiluri"-kirja on mielestäni kirjana paljon parempi monimuotoisuutensa takia, vaikka onkin "hieman" vaikeasti lähestyttävä.
 
"Seiskapuolta, seiskaa"
 
/edit: Ai juu niin, kirjan loppu oli kyllä pettymys. Olisi ihan rohkeasti kirjoittanut siitä, kuinka Graal löytyy ja sen vaikutuksesta maailmaamme.

Jotenkin mulla on tuo sama tunne jo "etukäteen". Siis olen lukenut kirjaa noin parikymmentä sivua, enkä ole jaksanut jatkaa sitä, koska jo alun perusteella se vaikuttaa täysin tusinatuotokselta? Ainut mikä siinä kiinnostaisi on ne historialliset jutut.
 
No hyppää suoraan sivulle 247, sieltä se vasta kunnolla alkaa...

Ette vain ymmärrä mistään kirjallisuudesta mitään. ;( Mielestäni Brown teki hienon työn ommellessaan yhteen noin suuren liudan kaikkea juttua.
 
Ja tottakai kirjasta täytyy tehdä vähän yksinkertainen, että tyhmätkin tajuaa lukemaansa. Jos meinaa netota ja saada kirja myymään, niin ei siinä voi mitään taivastella suloisesti kiemurrellen. Mieluiten mahdollisimman lyhyitä lauseita, eikä lainkaan sivistyssanoja. Olipa rohkea veto ylipäätään laittaa kansien väliin noin paljon sivuja, eihän kukaan "normaali-ihminen" jaksa lukea tuollaista. 'Avaa luukkuja!'-Puppeilu olis varmaan myynyt vieläkin paremmin.

Ja tottakai kirjasta täytyy tehdä vähän yksinkertainen, että tyhmätkin tajuaa lukemaansa.
 
Mutta miksi juoni oli niin typerä ja tusinatavaraa? Juonenkäänteet menivät aika ennalta-arvattaviksi loppua kohti ja "kliimaksit" lähinnä haukotuttivat. Aihe oli kyllä mielenkiintoinen ja alussa kirja vaikutti tosi lupaavalta. Historialliset asiat nidottuna yhteen oli se ainoa syy miksi jaksoin lukea tämän loppuun.
 
Ja leffaversioon tosiaan Hanks Langdoniksi... Enpä tiedä. Kai se piti joku iso nimi vaan saada sopivan näyttelijän sijaan. Jenkkileffaksi sopii kyllä tuo kirja.

Mutta miksi juoni oli niin typerä ja tusinatavaraa? Juonenkäänteet menivät aika ennalta-arvattaviksi loppua kohti ja "kliimaksit" lähinnä haukotuttivat. Aihe oli kyllä mielenkiintoinen ja alussa kirja vaikutti tosi lupaavalta. Historialliset asiat nidottuna yhteen oli se ainoa syy miksi jaksoin lukea tämän loppuun.

 
Nykyään on aika vaikea tehdä tarinaa minkä juonenkäänteitä ei arvaisi etukäteen. Siitä tulee helposti surrealistista hölynpölyä vrt. David Lynch (hyvässä ja pahassa). Omassa sarjassaan Da Vinci painii mielestäni täysin omassa sarjassaan. Viihdyttävänä ja mielenkiintoisena. Kirjan ansiot eivät perustu pelkästään sen tarinalle, vaan myös siihen, että se saa ihmiset kiinnostumaan Da Vincistä yms.

Mutta miksi juoni oli niin typerä ja tusinatavaraa?
 
'Jotta pöljätkin tajuaisivat.' Tai jospa siellä onkin kamaa rivien välissä, jota vielä kukaan jokapoika ei ole kyennyt sieltä riipimään irti? Osaisitko itse tehdä mielenkiintoisemman juonen? Eikä Brown varmaan ensimmäisenä sitä juonta siihen ole alkanut keksimäänkään väen vängällä. Voi olla myös useille lukijoille helpompi ajatella kaikki ns. valmiiseen kaavaan, kun ei tarvitse erikseen alkaa puitteitakin luomaan. Joku 'Olipa kerran...' olis voinu kans potkia tosi hyvin.
 
Nykyään on aika vaikea tehdä tarinaa minkä juonenkäänteitä ei arvaisi etukäteen. Siitä tulee helposti surrealistista hölynpölyä
 
Enpä olisi osannut tuota itse paremmin sanoa. Menee jo vammailuksi, jos alkaa miettimään tuohon muunlaista perusjuonta.
 
Itse olen ainakin teokseen mahdottoman tyytyväinen. Luettuani satoja ellei tuhansia kirjoja siitä päivästä alkaen, kun opin hahmottamaan kirjaimet tekstiksi vuonna 1995, vertailupohjaakin on. Agatha Christie nyt on aivan asia erikseen. Repikööt siitä väki itselleen niitä jännittäviä juonikäänteitä jos niikseen tulee. ;(

'Jotta pöljätkin tajuaisivat.' Tai jospa siellä onkin kamaa rivien välissä, jota vielä kukaan jokapoika ei ole kyennyt sieltä riipimään irti?
 
Niin kai sitten. Voihan siihen lähteä repimään vertauskuvia ties mistä, jos haluaa. Jokainen lukee omalla tavallaan. Se, ovatko ne sitten siellä tarkoituksesta vai ei on kirjailijasta kiinni. Itse en voi siihen pahemmin sanoa.
 
Osaisitko itse tehdä mielenkiintoisemman juonen?
 
En. Sattumoisin en ole itse jännityskirjailija. Onko minulla oikeus mielipiteeseeni vain jos osaan tehdä itse paremman juonen? Kuka sitten voi sanoa, mikä on hyvää ja mikä ei? Ei tarvitse taas barrikaadeille hyppiä vaikka en sattunut tästä tykkäämään yhtä paljon kuin sinä.
 
Sanotko itse joka ikisestä kuulemastasi levystä tai lukemastasi kirjasta tai näkemästäsi elokuvasta, että "olipa se huono, itse tekisin paremmin"? Ts. näetkö asian, niin, että "kai tämä sitten on hyvä, kun en itse parempaan pysty"? Itse en osaisi tehdä hyvää elokuvaa tai kirjaa, mutta tunnistan silti paskan sellaisen kun kohdalle sattuu. Muista, mielipide.
 
Eikä Brown varmaan ensimmäisenä sitä juonta siihen ole alkanut keksimäänkään väen vängällä. Voi olla myös useille lukijoille helpompi ajatella kaikki ns. valmiiseen kaavaan, kun ei tarvitse erikseen alkaa puitteitakin luomaan. Joku 'Olipa kerran...' olis voinu kans potkia tosi hyvin.
 
Niin, no itse olisin toivonut juonelta vähän enemmän omaperäisyyttä. Vähemmän "järkytys"-yrityksiä (eli "se olikin petturi", "tuo onki tuon äiti ja sitten se on pannut siskoaan" -tyyli, suoraan Kauniista ja Rohkeista). Enpä osaa nyt suoralta kädeltä sanoa miten se sitten olisi pitänyt tehdä, enkä oikeastaan näe, miksi minulla olisi siihen velvoitettakaan. Olenpahan vain todennut että M-I-E-L-E-S-T-Ä-N-I juoneen olisi voinut panostaa enemmänkin ja luoda jotain oikeasti uutta, sen sijaan, että kierrättää vanhaa ja vielä M-I-E-L-E-S-T-Ä-N-I huonolla menestyksellä. Kirja vain oli hajuton ja harmaa.
 
Itse olen ainakin teokseen mahdottoman tyytyväinen. Luettuani satoja ellei tuhansia kirjoja siitä päivästä alkaen, kun opin hahmottamaan kirjaimet tekstiksi vuonna 1995, vertailupohjaakin on. Agatha Christie nyt on aivan asia erikseen. Repikööt siitä väki itselleen niitä jännittäviä juonikäänteitä jos niikseen tulee. ;(
 
No onneksi olkoon, sait hyvän lukukokemuksen. Minä en. Onnittelut myös siitä, että olet oppinut lukemaan, vaikka tämä nyt vähän myöhässä onkin. Agatha Christieltä en ole tosiaan lukenutkaan kuin 10 pientä neekerinpoikaa, joten siihen voisinkin tutustua. Kiitos.

Sanotko itse joka ikisestä kuulemastasi levystä tai lukemastasi kirjasta tai näkemästäsi elokuvasta, että "olipa se huono, itse tekisin paremmin"? Ts. näetkö asian, niin, että "kai tämä sitten on hyvä, kun en itse parempaan pysty"?
 
No, nyt kun kysyit, niin itse asiassa kyllä. Yleensä lisään siihen kuitenkin liitteen 'kännissäkin itse tekisin paremmin..'
 
Ja Qlqunen, vaikuttaa siltä, kuin olisit ottanut kirjoitukseni turhankin töykeästi. Ei tässä ole mukana mitään henkilökohtaista. (Kirjoitin vasta ainekirjoituksen sananvapaudesta sekä mielipiteiden palosta, josta sain parhaan mahdollisen arvosanan! Siksipä siis tiedän, että minun mielipiteeni on oikea ja muiden mielipiteet ovat vääriä. He saavatkin sen tähden pitää turpansa kiinni ja nynistä omia ilmeisen VÄÄRIÄ mielipiteitään vaikka koiralleen.)
 
No siis, aivan. Kannattaa lukea muitakin Brownin kirjoja, ehkä niistä sitten löytyy sitä juonekkaampaakin sisältöä. Itse en tosin ole lukenut ko. kirjailijalta muita kuin Da Vinci-koodin, sillä en jaksa tässä elämäntilanteessa paneutua yhteenkään englanninkieliseen kirjaan. Olen kuitenkin lukenut ekat sivut ja takakannet odotellessani ruoan valmistumista.

Helppoa luettavaa, ja taisipa olla ihan mielenkiintoinenkin, kun suureen sivumäärään nähtynä luin normaalia nopeampaakin.
 
Koska en ole aiemmin edes lukenut monistakaan uskonnolliseen historiaan liittyvistä aiheista, niin tuli opittuakin monenlaista. Tosin en ottanut ihan kaikkea heti faktana, mutta...
 
Ja taidekuvausten, riittien, paikkojen ym. kuvaukset pitivät paikkaansa...
 
Jos kaikki ois ollut mulle vanhaa tietoa, niin uskon, että olisin voinut vähän haukotella ja ehkä sitten vähän haukkua täällä...
 
Ja löydänhän mä nytkin jotain huonoa tuosta, se että siihen kirjaan piti tunkea mies-nainen-lässynläätä... Ja ehkä vähän liikaa nerokkuutta ja juonenkäänteitä. Vähemmällä olisi ollut hitusen parempi. Mutta sitten se ei olisi ollut tuo kirja enää. Sehän nyt on mikä on ja arvostusta Dan Brownille. Omalla tavallaan kuitenkin oikein hyvä. Liika kritisointi pilaa kirjan kuin kirjan.

Olipa muuten harvinaisen valmiiksi Hollywood-rahat mielessä kirjoitettu. Leffakäsikirjoittajien ei tartte kauaa hikoilla :D
 
Ihan mielenkiintoisia pohdintoja, mutta kuten mainittu, aikamoista huttua loppujen lopuksi. Odotin koko ajan, mitä niin häkellyttävää sieltä paljastuu että saadaan iso vaihde päälle, mutta...no...ei kai kenellekkään aivot omistavalle ole epäselvää että kirkko on suoristellut näkemyksiään aikojen saatossa. Viihdyttävästihän siinä tosin aika kului lukiessa.
 
Jäikö ketään häiritsemään muuten kohta heti alkupuolella, jossa mainitaan jotain siihen suuntaan että "salaliittofanaatikkojen mukaan luku 666 on paholaisen luku"? Helvetti, sehän on raamatusta suoraan, siinä mitään salaliittoja tartte... :D

Minä kyllä tykkäsin kirjasta.
En tosin osaa verrata sitä vastaaviin kun en lue yleensä tuonkaltaisia kirjoja,mutta ainakin mua ko.teos viihdytti ne kaksi iltaa mitä sen lukemiseen meni.

se on IDDQD ja IDKFA Doom?
 
Mulla tuli kans mieleen GK3 kun lueskelin kirjan läpi. Hitto olen varmaan kausittain pelannut jo kaksi vuotta mokomaa peliä, mutta aina se jää kesken. Tekstien puuttuminen ehkä omalta osaltaan lannistaa äkkiä. Saisihan nuo läpipeluuohjeet jos haluais mut sit ois rahat menny hukkaan.
 
Hyvä kirja kuitenkin. Ja hyvä muta vaikea peli.

Aivot off-asentoon ja lukemaan. Kirja on oikein viihdyttävä, kunhan muistaa, ettei usko kaikkea lukemaansa. Brown on varmasti tiennyt kirjoittavansa hölynpölyä, mutta mikäs siinä. Suuriosa ihmisistä ei tajua sitä kuitenkaan.

Nostan ylös...
 
Ja olen täysin samaa mieltä keskustelun aloittajan kanssa. Kirjan juoni oli kökkö, henkilöihin ei samaistunut yhtään, kieli oli kuin Arto Paasilinnalta jne...
 
Niitä historiallisia osuuksia tosiaan luki ihan mielellään, mutta niihinkään ei populaarissa kirjassa tietenkään voitu paneutua kovinkaan syvästi.
 
Paska kirja. Ja National Treasure -leffa on idealtaan yllättävän samanlainen.

Ihan luettava kirja tuo oli. Dan Brown sekoittaa mukavasti faktaa ja fiktiota. Kuulemma Herra Brown itse uskoo, että kirjoituksensa olisi enemmän faktaa kuin fiktiota. Kyllä tuo oli jännityskirjaksi ihan hyvä. Tapahtuma paikat oli todella elävän oloiset.

Olivat sitten valinneet jo naispääosan esittäjänkin tämän pohjalta väsättävään filmiin. Kyseessä on se Amelieta esittänyt söpökki (Audrey Tautou?). Miespääosahan annettiin Tom Hanksille ja ohjaajana toimii Ron "Richie Cunningham" Howard. Niin ja totta kai Jean Reno on myös filmissä mukana virallisena Hollywood-ranskalaisena.

Jee.
Ajattelin että olisin boikotoinut elokuvaa rahastuksena ja kirjan yllättävän huonouden vuoksi, mutta Audrey Tatou muuttaa tilanteen. Tosin hieman yllättävä valinta, en minä Sofieta (?) kuvitellut ollenkaan noinkin ihanaisen naisen oloiseksi.

Olivat sitten valinneet jo naispääosan esittäjänkin tämän pohjalta väsättävään filmiin. Kyseessä on se Amelieta esittänyt söpökki (Audrey Tautou?). Miespääosahan annettiin Tom Hanksille ja ohjaajana toimii Ron "Richie Cunningham" Howard. Niin ja totta kai Jean Reno on myös filmissä mukana virallisena Hollywood-ranskalaisena.
 
Jännä. Kelasin ihan pari päivää sitten, että tossa leffassa on varmaan Tom Hanks. Osui oikeaan. En tiennyt aiemmin.'
 
Jean Reno on pakko olla mukana. Uskottavin ranskalainen esittämään... ranskalaista. Hollywoodissa.

Olivat sitten valinneet jo naispääosan esittäjänkin tämän pohjalta väsättävään filmiin. Kyseessä on se Amelieta esittänyt söpökki (Audrey Tautou?). Miespääosahan annettiin Tom Hanksille ja ohjaajana toimii Ron "Richie Cunningham" Howard. Niin ja totta kai Jean Reno on myös filmissä mukana virallisena Hollywood-ranskalaisena.
 
Hmm. Voisin jopa mennä katsomaan tuon leffan. Vaikka kirja oli surkea, niin luulen että siitä voisi hyvinkin saada hyvän leffan. Ja onhan siinä tavallaan mielenkiintoiset näyttelijät. Tykkään Tom Hanksista, mikä nyt on vähän noloa. Ja jopa joistain Ron Howardin leffoista, mikä on ehkä vielä nolompaa. Ja Audrey Tautousta tietty, mutta se nyt ei ole yhtään noloa.