Kitarat: kitarakamat ›

Vastaanpa nyt pitkän kaavan mukaan, toivottavasti näistä kokemuksista on jotakin hyötyä (voit myös tarvittaessa kysellä lisää):
 
Mulla on ollut pari-kolme vuotta aktiivikäytössä sekä keikoilla että treeneissä Nomad Fifty-Five 1x12 combo. Kyseisellä laitteella olen soittanut enimmäkseen poppia ja rokkia sekä fuusiomusaa, ja näissä tyyleissä se on ainakin toiminut erittäin hyvin ja olen kokenut sen muutenkin saundillisesti monipuoliseksi.
 
Nomadin perustuntuma on Mesalle varsin ominainen "helpposoittoisuus", eli dynamiikka tasoittuu sen verran että selkeästi huonoa saundia on vaikea saada. Mesan dynamiikasta joko pitää tai sitä vihaa, mutta se on kaiken kaikkiaan omaa laatuaan ja vaatii totuttelua. Samoin kun muitakin kyseisen firman comboja Nomadia joutuu ruuvailemaan jonkun verran, ennen kuin oppii sävysäätimien logiikan ja alkaa löytää muutakin kun Mesan perussaundia. Lisäksi Master volume vaikuttaa aika paljon äänen yleissävyyn, joten sävysäätimiä voi joutua korjailemaan masteria muutettaessa.
 
Nomadin plussana on se, että se ei ole kovin herkkä "halpakitaroille", mahdollisesti johtuu tuosta aiemmin puhumastani dynamiikan tasoittumisesta. Eli halvemmankin kitaran saa kuulostamaan melko hyvältä.
 
Olen itse käyttänyt aiemmin Mesan Studio .22:a ja Mesan Studio Preampia, ja ainakin näihin verrattuna Nomadin puhdas saundi on omaan korvaan parempi. Dual Caliber-sarjan (paria mallia kokeillut) puhtaaseen verrattuna Nomadissa kliini oli jotenkin selkeämpi ja kuulaampi; ehkä kaiken kaikkiaan dynamiikkaa oli enemmän. Kanava reagoi myös erityisen hyvin kaikenmoisiin efekteihin. Bonuksena kliinikanavaa saa potkittua tarvittaessa boostaamalla ja pelkästään midiä nostamalla (muut kontrollit alhaalla) jonkun verran ruvelle, jolloin alkaa yllättäen löytyä vähempigainista särömaailmaa (vaikkapa Santanan varhaisvuosilta).
 
Särökanaviahan oli kaksi; toinen niistä ns. vintage-kanava, joka antaa yleistuntumaltaan erittäin "paksun" saundin. Tätä olen usein käyttänyt komppiin tai silloin tällöin leadiin.
 
Toinen kanava (modern) antaa enemmän sellaista saundia, jota Mesalta yleensä odottaa. Tätä olen käyttänyt pääasiassa leadiin. Molemmat kanavat tuuppaavat tarvittaessa runsaasti gainia, mutta modern-kanava on ehkäpä näistä kahdesta saundiltaan agressiivisempi ja erottelevampi. Näitä kanavia pystyy myös tarvittaessa muuttamaan enemmän toisiaan vastaaviksi, eli jonkunlainen rectoista tuttu channel cloning-systeemi on kyseessä (aivan samoja säätöjä ei kuitenkaan saa aikaan, sillä kanavat säilyttävät jonkin verran alkuperäisiä ominaisuuksiaan). Säröominaisuuksiltaan Nomadin kanavat eivät vastaa "yksi yhteen" rectifieria, mikä kannattaa ottaa huomioon. Nomadiin ovat jotkut pettyneet, kun ovat odottaneet siitä recton saundeja ja saundimaailma onkin ollut erilainen. Yleisesti ottaen Nomadin särösaundi on aika "pehmeä" isollakin gainilla.
 
Keikkakäytössä Nomadi on kestänyt minulla hyvin, minkäänlaista remonttia ei ole tarvinnut näiden parin vuoden aikana tehdä, vaikka sitä on tullut roudailtua välillä melko kehnoissa olosuhteissakin. Kaksi ensimmäistä etuasteputkea olen vaihtanut vähempigainisiin (12AT7) säätääkseni saundia enemmän poppilinjalle. Tarvittaessa pääteputkiksi voi vaihtaa EL34:t (vakiona 6L6:t), tätä en tosin ole kokeillut.
 
Kaiken kaikkiaan Nomadi on mielestäni erittäin varteenotettava ja monipuolinen vaihtoehto laajempaa musaskaalaa soittelevalle, joka pitää Mesan ominaissaundista. "Marshall - rupea" on tältä laitteelta turha odottaa, saundimaailma on melko pyöreä eikä rosoisuutta oikein ole; tämä on se perinteinen ameriikka-soundi jota kuulee monelta hittilevyltä. "Siantappoheviin" kannattaa ehkä harkita jotakin muuta laitetta.
 
(Jotta soittotekniikka ei vallan pääsisi kuihtumaan, hankin hiljattain Nomadin kaveriksi VHT:n combon, joka saundimaailmaltaan on enemmän recton suuntaan ja soittotatsiltaan dynaamisempi ja vaativampi. (Siitä voipi kysellä tarvittaessa kokemuksia myöhemmin kun olen päässyt sitä kunnolla kenttäoloissa testaamaan.))