Laulaminen ›

Hieman lauluakin harrastaneena kiinnostaisi tietää pystyykö omaa äänialaa kuinka paljon laajentamaan? Siis tiettäkseni naisoopperalaulajat pääsevät korkealle treenamalla falsettiäänensä vain voimaa vaikka ei "tavallisella" lauluäänellä pääsisikään kaksiviivaista c:tä ylemmäksi. Mutta miten on sitten miesäänen laita? Itse pääsen ehkä johonkin kaksviivaseen äffään ja sillonkin se menee jo huutamisen puolelle enkä ole huomannut suurempaa äänialan laajenemista vaikka jonkun verran olen laulanutkin. Falsettini on taas aivan ohutta ulinaa joka ulottuu vielä oktaavia ylemmäksi. Onko siis mahdollista kehittää ääntä päästäkseen ylemmäksi millään keinolla vai onko ne rajat synnynnäisiä?? Sitten vielä tämä nk. puolifalsetti jota kurkkuni ei tunnista ollenkaan. Mistä semmosen saa..?Asiasta tietäväiset kertokaa..

Terve. Lauluäänen väri ja luontaisin ääniala ovat aika synnynnäisiä, mutta äänialaa voi kyllä laajentaa paljonkin. Muistaakseni Placido Domingo oli kapea-alainen baritoni aloittaessaan laulu-uraansa. Nykyään maailmankuuluja tenoreita.
 
Oikeastaan sellaista kuin puolifalsetti ei ole. On falsetti ja rintaääni ja kaikki siltä väliltä. Niiden raja pyritään klassisessa laulussa poistamaan, jotta ääni muuttuisi portaattomasti näiden välillä, eikä moni edes huomaisi äänenvärin muutosta. Tämän suhteen on tosin erilaisia koulukuntia, jotka painottavat asioita hieman eri tavalla.

Miten sitten siihen falsettiin saa voimaa että se kuulostaisi rintaääneltä? Mulla se porras on ainakin niin hemmetin korkea rintaäänen(onkohan edes?) ja falsetin välillä.. Tunnen kyllä kavereita jotka laulaa korkeelta portaatomasti ohuella äänellä jota kutstun puolifalsetiksi, koska se ei tule syvältä eikä kuulu nmihinkään..

Miten sitten siihen falsettiin saa voimaa että se kuulostaisi rintaääneltä? Mulla se porras on ainakin niin hemmetin korkea rintaäänen(onkohan edes?) ja falsetin välillä.. Tunnen kyllä kavereita jotka laulaa korkeelta portaatomasti ohuella äänellä jota kutstun puolifalsetiksi, koska se ei tule syvältä eikä kuulu nmihinkään..
 
Hyvä kysymys, johon ei ole mitään yksiselitteistä vastausta. Voimaa saa rentoudesta, jolloin pystyy käyttämään juuri oikeita lihaksia. "Kropan tulee olla auki", jolloin ilma virtaa tasaisesti hyvällä paineella. HUOM! Voima ei tule siitä, kuinka kovaa puhallat ilmaa ulos. Enemmän laulussa tulee olla sellainen sisäänhengittämisen ihmettelevä/haukotteleva fiilis. Resonoiva tila tulee olla auki, tärkein siitä on nenäontelo. Älä tuki suuonteloa kielelllä vaan anna kielen levätä rauhassa. Falsetissa ääni muodostuu lähinnä siis pään resonoinnista.
 
Näyttää siltä, että tuo kaveriesi laulutapa on siis heikko falsetti. Miten tätä nyt selittäisi parhaiten ja käytännönläheisesti. Voin vain neuvoa, että mumise ylhäältä päivittäin ja leikittele falsetilla...kokeile nousta sinne varovaisesti, ei voimalla. Jokainen osaa käyttää falsettia, kun raskas esine tippuu varpaiden väliin, joten kysymys on vain sen ottamisesta hallintaan ja sen sekoittamisesta rinta-ääneen. :)

Hieman lauluakin harrastaneena kiinnostaisi tietää pystyykö omaa äänialaa kuinka paljon laajentamaan? Siis tiettäkseni naisoopperalaulajat pääsevät korkealle treenamalla falsettiäänensä vain voimaa vaikka ei "tavallisella" lauluäänellä pääsisikään kaksiviivaista c:tä ylemmäksi. Mutta miten on sitten miesäänen laita? Itse pääsen ehkä johonkin kaksviivaseen äffään ja sillonkin se menee jo huutamisen puolelle enkä ole huomannut suurempaa äänialan laajenemista vaikka jonkun verran olen laulanutkin. Falsettini on taas aivan ohutta ulinaa joka ulottuu vielä oktaavia ylemmäksi. Onko siis mahdollista kehittää ääntä päästäkseen ylemmäksi millään keinolla vai onko ne rajat synnynnäisiä?? Sitten vielä tämä nk. puolifalsetti jota kurkkuni ei tunnista ollenkaan. Mistä semmosen saa..?Asiasta tietäväiset kertokaa..
 
Eikös ihmisen ääniala ole yksi oktaavi?

Eikös ihmisen ääniala ole yksi oktaavi?
 
:)

tunnen yhden naisen, joka lauloi ja esiintyi sopraanona, mutta joka opettajan suosituksesta siirtyi alttoon. aika hurjaa.

Ompa meidän rinnakkaisluokalla (9A) eräs poika joka siirtyi juuri vastikään laulamaan kuorossa alttoa sopraanon sijaan :) Puheääni sillä on ihan normaali, jopa vähän matala.

Oletteko kuulleet tanskalaisesta äänenkäytön opettajasta nimeltä Cathrine Sadolin?
 
www.sadolin.net
 
Noilla kotisivuilla mainostetaan hänen kirjaansa "Complete Vocal Technique" ja siellä on aika paljon selitetty tuon kirjan asioita.

Hieman lauluakin harrastaneena kiinnostaisi tietää pystyykö omaa äänialaa kuinka paljon laajentamaan?
 
Käyn toista vuotta laulutunneilla. Itse ainakaan en pääse, ööh...'keski-e:tä' ylemmäs, pakottamalla tuon yli tulee mieleen lähinnä äänenmurros :)
Opettajani mukaan(laulanut oopperaa ainakin MET:ssä ;) ei kannata yrittää väkisin liian laajalle, sillä ääniala hakeutuu tavallaan itsestään(mikäli MITÄÄN oikein käsitin).
Ääniala on nyt hemmetisti laajentunut näinä parina vuotena.
T: ~pari oktaavia
 
Ja äänihuulet kasvavat n.21-v asti.

Jokaisella laulajalla on niin sanottu ylimenoalue... esim. tenoreilla se on yleenä siinä F:n (keski) paikkeilla ja että siitä pääse yli ilman kukkoja niin suosittelen lämpimästi että otat ihan laulutunteja alan ammattilaiselta... omia lauluteknisiä virheitä on meinaan pirunpaha huomata itsekseen harjoittelemalla. Ja jos tekee pitkään joitakin asioita väärin kuten hengitys, suun avaaminen oikein jne jne... niin myöhemmin niistä vääristä tavoista on vaikea päästä eroon. Harva on seppä syntyessään.
 
Ja epäilisin että se mitä kutsut puolifalsetiksi on ohentaen laulamista... eli ei falsetissa vaan kunnon rintaäänellä mutta ei täysillä vaan ohenteella.
 
Ja vastaus kysymykseen... niin äänialaansa voi laajentaa. Mikä tässä tulikin jo aika monta kertaa esille.

Oikeastaan sellaista kuin puolifalsetti ei ole. On falsetti ja rintaääni ja kaikki siltä väliltä. Niiden raja pyritään klassisessa laulussa poistamaan, jotta ääni muuttuisi portaattomasti näiden välillä, eikä moni edes huomaisi äänenvärin muutosta. Tämän suhteen on tosin erilaisia koulukuntia, jotka painottavat asioita hieman eri tavalla.
 
Nope. Falsetti on vähän niinkuin kitarankielen huiluääni. Laulaessa falsettia äänihuulet eivät värise koko pituudeltaan. Siirryttäessä puhtaasta äänestä falsettiin tapahtuu "muljahtaminen" pakosti äänihuulten värinän vaihtuessa kokopitkältä värinältä puolikkaaksi.
 
Ylöspäin laulettaessa ääntä ohennetaan. Tätä kutsutaan puolifalsetiksi, mutta vain saundin takia, eikä siksi että sillä olisi mitään tekemistä falsetin kanssa.

Voiko tuon "muljahtamisen" välttää sitten jotenkin? Eli onko mahdollista mallentaa portaatonta palosireeniä alasylös matalimmasta bassoäänestä aivan korkeimpaan falsettiulahdukseen ilman typerää muljahdusta.
 
Kyllä sitä lieventää voi mutta ei oikeastaan kokonaan kadottaa.
 
Sit vielä tästä äänen ohentamisesta: senkö pitäis auttaa korkeuksia haettaessa? Minä pääsen ainakin ylimmäksi laulamalla (huutamalla) mahdollisimman voimakkaasti; ei kylläkään kuulosta kovin kauniilta.
 
Huutamalla rikot äänes lopulta, etkä pääse koskaan enää niin ylös. Kyllä paras konsti on vain laulaa siltä korkeudelta kun ääni toimii, ja hivuttaa sitä ajan kanssa hiukan ylöspäin. Kyllä se nousee, usko pois.
Kyllä ylöspäin mennessä tarttee enempi ilmaa ja lievästi voimaa, mutta huutamisen sijaan hae se minimi voima millä silti saundaa. Se onnistuu aika pienelläkin. Ei huutoa! Avaat suuta enemmän.

Voiko tuon "muljahtamisen" välttää sitten jotenkin? Eli onko mahdollista mallentaa portaatonta palosireeniä alasylös matalimmasta bassoäänestä aivan korkeimpaan falsettiulahdukseen ilman typerää muljahdusta.
 
Kokeilepa seuraavaa: laula normaalilla (rinta-) äänellä lähellä ylimenokohdan korkeuksia vaikkapa "aaa" ja laulaessasi avaa nielua ja kurkkua niinkuin aloittaisit haukotella. Laula kevyesti. Siirry ylöspäin ja vaihda varovasti falsettiiin. Näin olen saanut itse ylimenokohtaa eli tuota "muljahdusta" häivytettyä.

Voiko tuon "muljahtamisen" välttää sitten jotenkin? Eli onko mahdollista mallentaa portaatonta palosireeniä alasylös matalimmasta bassoäänestä aivan korkeimpaan falsettiulahdukseen ilman typerää muljahdusta.
 
Oma laulunopettajani sanoi, että muljahduksen saa treenaamalla pois. Näytti myös harjoituksen, jossa ääntä kuljetetaan muljahdusalueen ympärillä ylös ja alas. Ja kyllähän tuo portaaton palosireeni luonnistuu muljahduksettomasti esim. Manowar-yhtyeen Eric Adamsilta. Mieheltä, jolla on omien sanojensa mukaan kahdeksan oktaavin ääniala. :D

Voiko tuon "muljahtamisen" välttää sitten jotenkin? Eli onko mahdollista mallentaa portaatonta palosireeniä alasylös matalimmasta bassoäänestä aivan korkeimpaan falsettiulahdukseen ilman typerää muljahdusta.
 
Kaikki äänen breikkipaikat saa hallintaan kun treenaa riittävästi. Vie vuosikausia. Ja joskus kun on treenaamatta jonkun aikaa (vaikka flunssan takia) niin ne breikkipaikat saattaa tulla takaisin... niistä yli pääseminen vaatii äänen soinnin sijoittamista oikeeseen paikkaan (lähinnä päässä) sekä paljon lihastyötä että ääni ei kuulosta piipitykseltä. Jollakin soundilla se muljahtamisen välttäminen on helpompaa kuin jollain toisella soundilla. Omalla kohdallani on sitä vaikeampaa päästä yli breikkipaikasta mitä taaempana ääni soi. Jos taas laulaa ihan sankarihevisti eli äänen sointi niin edessä kuin pystyy (ei silti nenässä) niin ylä-ääniin luiskahtaminen on helpompaa, samoin vaikka mustassa musassa "etelän laulusoundilla", nasaalisti.
 
Sit vielä tästä äänen ohentamisesta: senkö pitäis auttaa korkeuksia haettaessa? Minä pääsen ainakin ylimmäksi laulamalla (huutamalla) mahdollisimman voimakkaasti; ei kylläkään kuulosta kovin kauniilta.
 
Älä huuda... ei se auta, rikot vaan äänesi. Normaalilla puheessa käytettävällä äänellä (puhesoundilla, rintaäänellä) on rajat, jotka määrittelee ihmisen fysiikka. Korkeet äänet pitää saada soimaan päässä ja sitten kun niiden soinnin löytää sinne oikeeseen paikkaan ja saa muutakin laulutekniikkaa haltuun, voi muokata sitä pääsoundia sellaiseksi, ettei siinä ole kuultavissa isoa eroa alaääniin. Ei välttämättä eroa ollenkaan. Korkeet äänet on siis pakko tuottaa ja saada soimaan vähän eri paikassa kuin matalat - pointti on se, miten hyvin ne ylä-äänet ja alaäänet saa soimaan samalla soundilla, että rajakohta hämärtyy. Voimaa saa sekä ylä- että alaääniin samalla tavalla, kropalla tukemalla. Ohentaminen ei ehkä oo ihan kaikkein paras termi tässä yhteydessä, kun eihän ne ylä-äänet saa kuulostaa sen ohuemmalta kuin alaäänetkään, ellei niin välttämättä haluta. Itse ajattelisin, että kun mennään ylä-ääniin, niin vaihdetaan vaan astetta kevyemmälle vaihteelle, mutta ei silti aleta huokailemaan.
 
Minullakin ne ylä-äänet kuulosti ensi alkuun ihan kamalille... sellaista heiveröistä, kontrolloimatonta ininää oli enimmäkseen vielä pari, kolme vuotta sitten. Mutta treeniä vaan, niin johan kajahtaa! Ei oo enää pakko valita biisejä sen mukaan meneekö ne matalalle tai korkeelle, eikä tarvii bändin olla aina transponoimassa sävellajeja alaspäin. Oikeen soundin löytäminen ylä-ääniin oli ehkä se avaintekijä, mikä helpotti tietä korkeuksiin :)