Pukeutuminen ›

Kas niin, taidettiin löytää puuttuva lenkki. Jos kuudennella luokalla keskusteltaisiin asioista erikseen poikien ja tyttöjen keskuudessa ja sitten yläasteella, vaikkapa kahdeksannella luokalla näytettäisiin ihan oikeaa kuvamateriaalia lisääntymisvehjaksista, vastaamattomien kysymysten määrä putoaisi samantien. Lisäksi ehdottaisin, että ennen tuntia voisivat kaikki kirjoittaa nimettöminä kysymyksiä, joihin sitten tunnilla vastattaisiin. Tällöin ei tulisi tämmoisiä "Juntunen tahtoo tietää onko koolla väliä! Oletkos nysä!" -välikohtauksia. Kaiken kaikkiaan otettaisiin sitä mysteeriä vähän pois, juuri siitä fysiikasta.
 
Niin! Täytyy alkaa säätämään asiaa eteenpäin. Puhumaan tuon puolesta. Perhana. Kyllä se pitää saada lapsille terve kuva näistä asioista. Ovat tärkkejä hommia. Ja non homma toimis ainakin nykyistä paremmin. Varmasti huomattavasti paremmin.
 
Toisaalta silloin kun itse ensi kertaa naisvartaloon tutustuin, luonto ohjasti minua eteenpäin, mutta oli se aikamoista säätämistä. Useimmillahan tuo neitseyden/poikuuden menetys on hulppean kokoinen antikliimaksi. Itse muistan joskus yläasteella miettineeni, että minkähänlaista se olisi, varmaan tosi hienoa - sitten itse tapahtuma, johon oli ladattu niin paljon paineita, jäi kauas taakse siitä, miksi sen oli kuvitellut. Nyt jälkeenpäin olen huomannut, että pidemmän parisuhteen aikana ja enemmän kokeneena alkaa seksi muistuttaa sitä, miksi sen silloin toivoi. Se vaatii vain sen, että hyväksyy sen osana omaa itseään. Ei se ole mikään automaattinen nautintonappula. Vaatii harjoitusta. Mutta yleinen käsitys näillä pikkuisilla (ja aika monilla isommillakin) on se että jos ei ole miehellä aina tanassa ja valmiina, niin jopas katsoo kansakunta karsaasti. Miksikö? "I would like to thank the academy." Ja mediaa.
 
Kyllähän se niin on että kokeilemalla se tulee tutuksi. Olen todellakin sitä mieltä, että sen pitäisi olla niin, että jonkun ihanan sydänkäpysen kanssa yhdessä opetellaan noita asioita ja pitää voida puhua. Ei siitä muuten mitään tule.
 
Taidan painattaa häpeilyn lopettamiseksi t-paidan jossa lukee "Olen huono sängyssä". Ehkä muutkin kaappimamikset uskaltaisivat ottaa askeleen eteenpäin.
 
Hohhoh.. Laitetaan sellaisia paitoja palion kiertoon.

Siinäpä se onkin, kun fyysinen puoli ei sais olla mysteerio, mutta henkisellä puolella sen niinsanotun mystiikan pitäis säilyä. Tai vähintään sellasen ajattelun, että rakastelu on kahden ihmisen välinen juttu, johon pitäskin liittyä tiettyä kipunointia ja magiikkaa. Siis rakastelu nimenomaan, eikä mikään "pano" tai "naiminen". Noillahan on vissi ero, jota keskenkasvusen järjellä ei ymmärretä. Kun ei kaikki ymmärrä sitä vielä viiskymppisinäkään.
 
Ja se, ettei olla vielä ehitty tutustua omaan henkiseen puoleensa kun ollaan jo harrastamassa seksiä ekan kiva tyypin kanssa.
Seksi nykyään säilyy vain harvoin kahden ihmisen välisenä asiana. Monesti sillä rehennellään ja se voi kyllä loukata toista. Ymmärrettävää on kun parhaat kaverit puhuvat toisilleen noista, mutta kun kerrotaan kaikki yksityiskohtia myöten niin se on taas niitä asioita mitä ei sais mennä sanomaan.

Siinäpä se onkin, kun fyysinen puoli ei sais olla mysteerio, mutta henkisellä puolella sen niinsanotun mystiikan pitäis säilyä. Tai vähintään sellasen ajattelun, että rakastelu on kahden ihmisen välinen juttu, johon pitäskin liittyä tiettyä kipunointia ja magiikkaa. Siis rakastelu nimenomaan, eikä mikään "pano" tai "naiminen". Noillahan on vissi ero, jota keskenkasvusen järjellä ei ymmärretä. Kun ei kaikki ymmärrä sitä vielä viiskymppisinäkään.
 
Jep, tämähän se ongelma on. Mutta jos erehdyt sanomaan pikkuveijareille että "hiljaa hyvä tulee, pitäkää hauskaa, teiltä ei odoteta mitään" niin sieltähän tulee että "haistavittusetäpaskakusiainenvittumetehäänjustniinkutahotaantainiinkukaveritsanoo".
 
Mutta näitä käsitysongelmiahan tapahtuu, kun ajatellaan liikaa sitä aktia. Jos laittaa soimaan jotain tunnelmallista ambientia tai klassista musiikkia, eteeristä öljyä tuoksuna ilmaan ja kynttilöitä, niin takuuvarmasti yksikään tyyppi ei keksi että "tässäpä tunnelmassa on syytä harrastaa pikapanoa". Ei, silloin opitaan, että kosketus on kiva juttu, erityisesti kun sen tekee sellainen henkilö josta pitää todella paljon. Mikäänhän ei ole mukavampaa kuin antautua toiselle, kun luottaa ja rakastaa.
 
Silläkin uhalla että toistan itseäni: jos rakastellessa jännittää ja stressaa eikä se tunnu hyvältä, sitä ei pidä tehdä. Jos taas oikeasti haluaa ja se tuntuu hyvältä ja kokee läheisyyttä toisen kanssa, niin silloin saa ja pitääkin tehdä. Näille yksinkertaisille teeseille kun saisi seksivalistuksen menemään, niin ehkä jonakin päivänä ei tarvitsisi koko ajan todistella jotakin. Itse aktilla ja "saamisella" ei kannata kummemmin kerskailla - historia tuntee monia ihmisiä, jotka ovat harrastaneet seksiä - ainakin kaikki jotka ovat lisääntyneet. Todennäköisesti myös useat muut.

Elokuvateollisuudellakin saattaa olla oma osansa tässä kehityksessä. Geneerisessä Hollywood-elokuvassahan käy useimmiten niin, että mies ja nainen tapaavat ensi kertaa jossain elokuvan keskivaiheilla, eikä sen jälkeen kestä kauan, kun ollaan jo lakanoiden välissä. Elokuvamaailmassa kuvio tuntuisi olevan se, että parisuhde aloitetaan nimenomaan seksillä. Olen jotenkin niin turhautunut tuohon kaavaan, että huomaan olevani aina positiivisesti yllättynyt, kun elokuvassa _ei_ ole päähenkilöiden välistä seksikohtausta.
 
Olisikohan muuten mitään järkeä laittaa tämä ketju pysyväksi? Tämä on ehkä tasokkainta keskustelua, mihin olen toistaiseksi M.netissä törmännyt. Olisi ikävää, jos edelläolevien kaltaiset hienot kirjoitukset häviäisivät jonnekin edellisvuoden varmuuskopioiden alle.

Tulipa tässä mieleeni, että onhan se vähän kornia, kun esim.
yläasteilla ysiluokkalaiset tukioppilaat pitävät seksivalistusta
seittemäsluokkalaisille. No itsekin olen tätä tehnyt kyllä,
siis pitänyt seksivalistusta. Ja ripareillakin olen sitä pitänyt.
Jotenkin tuntuu, että vaikka 15-18 vuotiaista moni onkin jo
seksuaalisesti "kypsä", niin valitstupuuhiin heistä ei kyllä ole.
Toisaalta nuoren on helpompi kuunnella nuorta, kuin vanhusta.
 
Ihan asiallisesti porukka suhtautu kyllä asioihin, mitä nyt välillä
meni komiikan puolelle, johon kyllä itekkin sorruin, mutta
toisaalta komiikalla saa sen jännityksen opetustilanteessa
laukeamaan. Oltiin me kyllä aika luonnollisia puhuessamme
näistä asioista, mitä nyt suurin osa porukasta todennäköisesti
oli neitsyitä.
 
Oottekos muuten huomannut, miten yläasteen jälkeen on aika
trendikästä olla sinkku (sinkkuelämää...), kun yläasteella - ja
etenkin ala-asteella - on taas trendikästä seurustella.
 
Ja noiden oikeiden vehkeiden esittely ois aika hyvä juttu
tavallaan, mutta opettajan statusta ajatellen hivenen
kyseenalaisia. Komiikaksi ja hämmennykseksi menee väkisin,
ainakin poikien kanssa, joiden mielestä "pimppi" on maailman
hauskin sana.
 
Olettekos muuten huomanneet, että alle 16 -vuotiaan pojan on
usein vaikea sanoa vagina tai pimppi. Värkki, toosa, tuote,
römpsä, räpsä, tuhero jne. on paljon luonnollisempia sen
ikäsen kollin suuhun.
 
Jatkan myöhemmin lisää, kirjoitan ehkä jossain vaiheessa
harkitumman tekstin.
 
Joonas.

Elokuvateollisuudellakin saattaa olla oma osansa tässä kehityksessä. Geneerisessä Hollywood-elokuvassahan käy useimmiten niin, että mies ja nainen tapaavat ensi kertaa jossain elokuvan keskivaiheilla, eikä sen jälkeen kestä kauan, kun ollaan jo lakanoiden välissä.
 
Myönnän, että tuo pitää paikkansa - toisaalta elokuvan kuuluukin olla eskapistinen tuote. Ja aikuisethan tietysti tekevät noin oikeastikin - kysymys onkin siitä, että onko se hyvää lapsille.
 
Suurempi ongelma on kuitenkin mielestäni se, että Hollywood-elokuvat luovat illuusion tosirakkaudesta, joka tapahtuu yks kaks yllättäen ja he elävät elämänsä onnellisina loppuun saakka. Tästä seuraa se, että muksut (ja mikseivät vähän vanhemmatkin) olettavat, että siinä oikeassa suhteessa kaiken pitäisi olla aina hyvin. Ratsastetaan auringonlaskuun, suudellaan rannalla kuun loisteessa, mennään naimisiin unelmahäissä.
 
No, mikäpä ettei. Nuo kaikki on parin mahdollista kokea, mutta elämä on kuin single: A-puolella on se, mitä haluat ja B-puoli tulee kaupan päälle (tai toisin päin). Viisi seitsemäsosaa ihmisen elämästä on arkea ja siihen on suhteenkin mukauduttava. Ei niihin ytyhetkiin, vaan siihen että ollaan yhdessä maailmaa vastaan. Onnellisessa avioparissahan osapuolet ovat toistensa parhaita ystäviä.
 
Ei rakkaus ole helppoa, se vaatii joskus työtä. Silloin kun toinen kiukuttelee ilman syytä, se vaatii kärsivällisyyttä. Silloin kun itsellä menee huonosti, se vaatii toiselta voimia. Ymmärrystä ja kykyä luopua joskus omasta edustaan toisen hyväksi. (Tossun alla olijoiden kannattaa laittaa merkille sana "joskus".)
 
Totta kai nuorelle ihmiselle hirvittävin asia koskaan on huomata, että hänestä on tulossa ihan tavallinen ihminen. Tavallinen elämä tavallisessa työssä tavallisen puolison kanssa. Mutta sitä on arki. Kaikki haluavat olla erikoisia ja erilaisia. Silti: mitä julkkikset jaksavat jatkuvasti muistuttaa: "olemme vain tavallisia ihmisiä". Näin. Vaikka James Hetfield onkin julkinen eläin, hänen ammattinsa vastaa aika paljon puusepän työtä - luovuudellaan hän keksii jotakin, jonka sitten toteuttaa käsillään.
 
Aika usein, ennen kuin ymmärtää sen, ettei tavallisuudessa ole mitään vikaa, saa jonkinmoisen identiteettikriisin. Haluaisin nyt kuitenkin sanoa, että jos saataisiin nuorisolle päähän se ajatus, että on ihan okei mokata joskus ja että meriitit eivät ole se ensimmäinen juttu, jonka mukaan ihmistä pitäisi punnita, niin saattaapi olla, että maailma olisi hetken verran parempi.
 
Jopas vuodatin.
 
Elokuvamaailmassa kuvio tuntuisi olevan se, että parisuhde aloitetaan nimenomaan seksillä. Olen jotenkin niin turhautunut tuohon kaavaan, että huomaan olevani aina positiivisesti yllättynyt, kun elokuvassa _ei_ ole päähenkilöiden välistä seksikohtausta.
 
Lost in Translation oli muuten ihan mahtava elokuva.

Tulipa tässä mieleeni, että onhan se vähän kornia, kun esim. yläasteilla ysiluokkalaiset tukioppilaat pitävät seksivalistusta seittemäsluokkalaisille. No itsekin olen tätä tehnyt kyllä, siis pitänyt seksivalistusta. Ja ripareillakin olen sitä pitänyt. Jotenkin tuntuu, että vaikka 15-18 vuotiaista moni onkin jo seksuaalisesti "kypsä", niin valitstupuuhiin heistä ei kyllä ole. Toisaalta nuoren on helpompi kuunnella nuorta, kuin vanhusta.
 
Joskus vuosia aiemmin näin, kuinka kaksosrattaissa istui kaksi lasta, toinen ehkä vuoden nuorempi kuin toinen. Ne näkivät, kun ulkoilutin koiraa ja sitten pienempi sanoo että: "Kato! Koiia!" johon toinen sanoo, että "tyhmä, se on koila!"
 
Epäilen, että tässä ysiluokkalaisten seksivalistuksessa kuljetaan temaattisesti samoja polkuja.

Oottekos muuten huomannut, miten yläasteen jälkeen on aika trendikästä olla sinkku (sinkkuelämää...), kun yläasteella - ja etenkin ala-asteella - on taas trendikästä seurustella.
 
Meidän yläasteellahan yhdelle nelikolle (kaksi poikaa ja kaksi tyttöä) jaettiin "Vuoden kierrätyspalkinto", molemmat tytöt kun olivat seurustelleet molempien poikien kanssa ja vaihdelleet aika kovalla syötöllä. Enää olisivat puuttuneet saatanalliset homo- ja lesbosuhteet.
 
Ja noiden oikeiden vehkeiden esittely ois aika hyvä juttu
tavallaan, mutta opettajan statusta ajatellen hivenen
kyseenalaisia. Komiikaksi ja hämmennykseksi menee väkisin, ainakin poikien kanssa, joiden mielestä "pimppi" on maailman hauskin sana.
 
Kenties pitäisikin ulkoistaa koko sukupuolivalistus? Alkaa luennoitsijaksi kuten Jari Sarasvuo. Silloin vapaus toimia olisi paljon suurempi.

Olettekos muuten huomanneet, että alle 16 -vuotiaan pojan on usein vaikea sanoa vagina tai pimppi. Värkki, toosa, tuote, römpsä, räpsä, tuhero jne. on paljon luonnollisempia sen ikäsen kollin suuhun.
 
Kokeilepa saada sellainen sanomaan "Minä rakastan sinua". Amerikassahan on helppoa sanoa nopeasti tuo "lavjuu" mutta kun on kovia konsonantteja ja tavuja lauseessa (pitkäkin se on, perhana), niin ihmekös että sitä on vaikea sanoa.
 
Minä olen kyllä aina sanonut pimppi. Aika simppeli sana.

Pitää vielä palata tähän juttuun sen verran, että Roomassa oleskeleva significant otherini raportoi nähneensä kaupassa vastasyntyneelle tarkoitetut lantiofarkut(!) Napapaidoista nyt puhumattakaan.
 
Se paljon puhuttu stringvaippa ei ole varmaan kaukana.

Koulukirjojakaan ei tietenkään repussa kanneta, eihän sellainen imagoon sovi, olkalaukku pitää olla. Tai sellainen iso "käsilaukku" jota kannetaan toisella olalla koppavan näköisesti.
 
Ja siihen käsilaukkuun tuskin mahtuu kaikki tarvittavat kirjat. No, eipä tietty tarvitsekaan, kun opiskeluhan on vain ja ainoastaan hikareille ja nöpeille. Siis vähäx nou-laiffii!!1 Kirjoja tärkeämpiä elementtejä ovat tietysti röökiaski ja meikkipussi, koska niiden avulla voi pian saada munaa.

On muuten ihan jännä huomata, että tytöt alkaa pikkuhiljaa muistuttamaan toisiaan. En oikeasti erota joitain meidän koulun ekaluokkalaisia (lukio) tyttöjä toisistaan, kun kaikilla on samanlaiset matalat farkut, h&M/jim&jill puserot ja semmoinen kangasvyö, jossa on metallinen laattasolki. Ja tottakai varustukseen kuuluu myös se liian lyhyt takki.
 
Ja ehdotapa noille koulupukua! "En varmaan käytä, mä oon individuaali ja haluan pukeutua niin kuin itse haluan ja sillä tavalla ilmentää yksilöllisyyttäni!" Ei kuitenkaan välttämättä näillä sanoilla.

Ja siihen käsilaukkuun tuskin mahtuu kaikki tarvittavat kirjat. No, eipä tietty tarvitsekaan, kun opiskeluhan on vain ja ainoastaan hikareille ja nöpeille. Siis vähäx nou-laiffii!!1 Kirjoja tärkeämpiä elementtejä ovat tietysti röökiaski ja meikkipussi, koska niiden avulla voi pian saada munaa.
 
ja jos ne kirjat otetaan, niin ne on henkan ja maukan tai jonkun muun "siis ihan viiitun mageen" liikkeen "ihan viiitun päheessä" muovipussissa.

ja jos ne kirjat otetaan, niin ne on henkan ja maukan tai jonkun muun "siis ihan viiitun mageen" liikkeen "ihan viiitun päheessä" muovipussissa.
 
Niinq tiätz vaik ZARAN!!!11! kassissa, vähäx ihan uskomattoman siidee!
 
Tässä pitää vielä tehdä nostalgisoivia muistoja vuoteen 1998, jolloin olin lukion toisella. Siellä eräskin tyttö oli kovasti nälänhätää, lihansyöntiä, turkistarhausta ja kulutusta vastaan. Silti kävi vaihtamassa garderobinsa henkassa ja maukassa joka kuukausi. Siinäpä esimerkki siitä, kuinka teoria ja käytäntö _eivät_ kohtaa.

Niinq tiätz vaik ZARAN!!!11! kassissa, vähäx ihan uskomattoman siidee!
 
Tässä pitää vielä tehdä nostalgisoivia muistoja vuoteen 1998, jolloin olin lukion toisella. Siellä eräskin tyttö oli kovasti nälänhätää, lihansyöntiä, turkistarhausta ja kulutusta vastaan. Silti kävi vaihtamassa garderobinsa henkassa ja maukassa joka kuukausi. Siinäpä esimerkki siitä, kuinka teoria ja käytäntö _eivät_ kohtaa.
 
siis voi sviddu, zarassa käytiin viimeviikolla.
 
hähää, tunnenpa tytön, joka lopetti kasvissyöntinsä tehdäkseen vaikutuksen jätkään.

hähää, tunnenpa tytön, joka lopetti kasvissyöntinsä tehdäkseen vaikutuksen jätkään.
 
Hänellähän vallan vakaumus oli! Mutta samanlaista heiluriliikettähän tuo nuorten tyttöjen elämä on. Miksipä ne plikat niitä stringejä käyttäisivät elleivät a) muutkin tytöt käyttäisi tai b) pojat tykkäisi? En usko että ne ovat erityisen mukavia.

Hänellähän vallan vakaumus oli! Mutta samanlaista heiluriliikettähän tuo nuorten tyttöjen elämä on. Miksipä ne plikat niitä stringejä käyttäisivät elleivät a) muutkin tytöt käyttäisi tai b) pojat tykkäisi? En usko että ne ovat erityisen mukavia.
 
Tuohon pitää kyllä vastata sen verran että kyllä ne itse asiassa on :). No, makuasia.

Tuohon pitää kyllä vastata sen verran että kyllä ne itse asiassa on :). No, makuasia.
 
Hmm. No, sovitaan niin. En aio silti kokeilla :)

hähää, tunnenpa tytön, joka lopetti kasvissyöntinsä tehdäkseen vaikutuksen jätkään.
 
Minäpä tunnen sellaisen, joka aloitti kasvissyönnin samasta syystä. Väittää ihan eläimiä ajatelleensa siinä, mutta silloin on vähän huono pitää nahkatakkia.

Minäpä tunnen sellaisen, joka aloitti kasvissyönnin samasta syystä. Väittää ihan eläimiä ajatelleensa siinä, mutta silloin on vähän huono pitää nahkatakkia.
 
Näinhän se menee:
 
-Tässä olen, omana itsenäni, individuaalina ja itsenäisenä vahvana persoonana! Luonteelleni en voi mitään, ota tai jätä!
 
-Jätän.
 
-Heh, no, leikkiähän minä vain laskin, kulta, oikeesti...mikä sä haluaisit että mä oisin tänään?
 
Toimii sukupuolesta riippumatta, ilmeisesti.

Näinhän se menee:
 
-Tässä olen, omana itsenäni, individuaalina ja itsenäisenä vahvana persoonana! Luonteelleni en voi mitään, ota tai jätä!
 
-Jätän.
 
-Heh, no, leikkiähän minä vain laskin, kulta, oikeesti...mikä sä haluaisit että mä oisin tänään?
 
Toimii sukupuolesta riippumatta, ilmeisesti.
 
Aikas hyvä. Tuli mieleen tapaus. Olisikos se nyt ollut 7-luokalla, kun ihastuin tyttöön. Jos olisin vaihtanut vyötäni (siinä kun oli intiaanisolki, HIENO) ja alkanut käyttää hopparihousuja, olisi hän alkanut "oleen" mun kanssa. En tehnyt.
Semmoinen tyttö, joka pitää musta sellaisenaan ja mä pidän siitä, on mulle oikea. PISTE -> .

Jokatapauksessa pukeutuminen ei saisi vaikuttaa nuoren tytön tai vaikka pojankin koskemattomuuteen.Se miten tykkää pukeutua ei saisi vaikuttaa siihen kuinka ympärillä reagoidaan.
 
Vaatteet eivät oikeuta koskaan ketään raiskaamiseen tai hyväkskäyttöön, IKINÄ. Niin on laillisesti ja niin tulee myös olemaan!Hyvä niin onkin, kohtahan maailma olisi menossa suuntaan: Tolla on Leviksen farkut, tuuppas tyttö tänne ja JOS et tule tuun hakemaan!?
 
Tokihan KAIKKI muotivaatteet eivät edes ole paljastavia siksi näin ei pitäisi yleistää, että ne olisivat. Pikaisesti ajateltuna paljastavia rättejä päälle löytyy enimmäkseen naisten-ja nuorten tyttöjen osastoilta kaupoista. Mikäli tämä väite, että näillä houkutellaan lähelle pahoja setiä pitää paikkaansa niin voisimme ajatella pukeutuvamme kesät talvet isoihin vaatteisiin, KAIKEN peittäviin ja mahdollisimman epäkäytännöllisiin.Sehän on totuus, että poikia harvemmin raiskataan niin nämähän voisivat kulkea hyvinkin normaaleissa vaatteissaan.
 
Se että estäisikö tämä nämä julmuudet?EI, aina jostain löytyy joku jolla tekee mieli eikä ole paikalla ketään joka tyydyttäisi nämä halut pois, mutta silloin SINÄ et varmasti haluisi joutua paikalle.