Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Tällaista vaan pohdin, että kun mm. progressiivisen rockin puolella tuppaa olemaan tuollaisia jänniä kappaleita joissa on monia osia ja kaikenlaista kikkailua.
 
Silti hyvät orkesterit saavat kappaleet kuulostamaan yhtenäisiltä (monet kyllä epäonnistuvatkin tässä).
 
Mietin, että mitkäköhän on parhaat tavat saada erittäinkin erilaisia osasia loksahtelemaan nätisti yhteen.
 
Se on hassua, kun joskus samassakin sävellajissa menevät eri osat kuulostavat varsin vierailta toisilleen. Moduloiminen on tietysti kivaa, mutta ei sekään vielä mitään pelasta, että laittaa toisen osan rinnakkaisävellajiin.
 
Perinteisessä pop-estetiikassa tietysti pelastaa se kun on samanlainen rytminen pohja, ja kertosäekin saattaa olla vain variaatio muista säkeistä.
 
Eli olisi mukavaa, jos ihmiset luettelisivat tähän mielestään toimivimpia ja keskeisimpiä "liimaavia" asioita kappaleissa. Eli sellaisia joilla saadaan kappaleen eri osat kuulostamaan samalta kappaleelta, eikä vaikkapa viiden eri kappaleen rykelmältä.

Itse jos lähden progeilemaan ja teen biisin jossa on useita osia joiden soinnutus/tahtilaji/sävellaji tms. poikkeavat toisistaan niin yritän "liimata" ne osat toisiinsa siten että vaikka taustatapahtumat saattavat vaihdella paljonkin, niin se varsinainen melodia muuttuu mahdollisimman luontevasti osien välillä...Jos tämä ei toimi sellaisenaan niin sitten yleensä lisään toisiinsa sopimattomien osien väliin jonkun "sovituskappaleen"...jos sekään ei auta niin sitte mä vaan heivaan jommankumman osan pois.
 
Rytmiikalla saa aika paljon aikaan. Jos eri osissa painotetaan täysin eri iskuja tuntuu se vaihdos niitten osien välillä paljon selkeämmältä, eli siihenkin kiinnittäisin huomiota. Tietysti sitä voi käyttää tehokeinona, mutta jos joka osassa on täysin toisistaan poikkeava ja keskenään yhteensopimaton rytmiikka niin kappaleen kuunteleminen on aika rasittavaa.
 
Eli:
1.luonnollisesti jatkuva melodia
2."sovituspalat"
3.luonteva rytmiikka osien välillä.

hmm...
 
mun mielestä ei edes kannata "liimata" osia yhteen, vaan leikkiä nuoteilla, siirrellä juttuja paikasta toiseen ja kokeilla asioita. yhdellä riffillä pääsee TOSI pitkälle. itse asiassa mä saan kohta valmiiks yhden biisin, jossa on oikeastaan vaan yksi riffi (ainakin lähtökohtana) ja lähes kaikki muu on vaan johdettu siitä.
 
ehkä kaikkein tärkeintä on se, että ei OIKEASTI yritä väkisin tunkea mitään yhteen. käytä korviasi ja ota iisisti. mun on aika vaikea sanoa tohon juuri mitään muuta, koska mä vaan yksinkertaisesti oon opetellu kuuntelemaan, et mitkä sopii yhteen ja mitkä ei.
 
mä opin tästä kirjasta aivan mielettömästi:
 
http://www.amazon.com/exec/obidos/t … 5?v=glance&s=books&n=507846
 
se ei ole teoriaa, vaan se pureutuu nimenomaan musiikin "poetiikkaan" ts. siihen miten musiikki toimii ja miten se kuullaan jne.

Jos sulla on kaksi teemaa, jotka haluat mielissämme yhdistettävän toisiinsa, niiden täytyy olla variaatioita. Sama pätee osiin. Variaation ajatus on se, että säilytetään joitain elementtejä vanhasta ja muutetaan joitain.
 
stravinsky tosin ei tietääkseni noudattanut ihan tuota.

Jos sulla on kaksi teemaa, jotka haluat mielissämme yhdistettävän toisiinsa, niiden täytyy olla variaatioita. Sama pätee osiin. Variaation ajatus on se, että säilytetään joitain elementtejä vanhasta ja muutetaan joitain.
 
Joskus säilytettävä aines on ilmeisempi ja joskus taas ei. Yhdistävä tekijä voi olla joku rytminen kuvio, melodisesti tietty intervallien sekvenssi. Yhtälailla orkestrointi voi olla tekijä joka liimaa yhteen - sama tai samankaltainen orkestraatio. Tai pelkkä tunnelma voi yhdistää, silloin on ihan sama millä keinoin tunnelmat on saatu keskustelemaan keskenään. En tiedä voiko tota oikein verbaalisesti selittää paremmin.

Juu, no en minä nyt tässä ihan sellaista liimausta tarkoittanu, että ottaisin kaiken pöytälaatikosta löytyvän ja yrittäisin tunkaista yhteen. Joskus vaan tuntuu, että luontevankin jatko-osan keksittyään sen sovittaminen aijempaan tuottaa tiettyjä ongelmia.
 
Varioinnin idean ymmärrän kyllä. Onhan noita keinoja mielettömästi osien yhteenlittämiseen. Ehkä tuo rytmiikka joka tuossa tuli, on yksi joka on tuntunut sellaiselta, että sitä liikaa muuttamalla hommat vieraantuvat usein.
 
Melodiset välikkeet on varmaan sellainen juttu, jota en hirveästi myöskään ole osannut harrastella. Vaikka itse tykkäänkin niistä kovasti, kun joku on osannut tyylikkäästi tehdä.