Musiikin teoria ja säveltäminen ›

En oo paljoa täällä musiikin teoria ja sävellyspuolella pyörinyt, joten toivottavasti tästä ei olla kirjoitettu aiemmin. Haulla en ainakaan löytänyt.
 
Eli keräilläänmpä tähän tapoja joilla inspiraatio tai idea biisiin syntyy. Tarkoitan tällä sitä, että esimerkiksi itse:
- viritän kitaran johonkin eri vireeseen, ni ei oo aina ne samat kuviot mielessä
- käytän capoa, ihan eri meininki tulee ainakin mulle.
- yritän käyttää muitakin soittimia
- käytän sellaisiakin soittimia mistä en tajua hevon p*skaakaan, näin tulee tsäkällä tehtyä tosi hienojakin juttuja
 
Edit: korjaus ;)

Kapoda? Tarkoitatko capoa, jonka voi kiristää kaulalle pysyväksi barreksi, jolloin kitaran kokonaisvire nousee kielten korkeuksien suhteiden säilyessä samana? Ellet, kuulen mielelläni mikä kapoda on. Siis oikeasti, ei ilkeilymielessä.

Kapoda? Tarkoitatko capoa, jonka voi kiristää kaulalle pysyväksi barreksi, jolloin kitaran kokonaisvire nousee kielten korkeuksien suhteiden säilyessä samana? Ellet, kuulen mielelläni mikä kapoda on. Siis oikeasti, ei ilkeilymielessä.
 
No sehän se! ;)))
Paskat ku ei millään tullu oikeaa nimeä mieleen... Kelasin vaan, että joku kapo se oli ;)

Kerran istuin pianon ääreen ja pimpputtelin siinä sitä tovin. Siinä tuli heti inspis mutta kitaraa ei ollut valitettavasti silloin lähelllä.

Yleensä tapahtuu spontaanisti, ilman mitään soitinta. Tulee mieleen rytmi, tai jonkinlainen melodia ja yleensä sitä kehittelee päässään kokonaiseksi biisiksi. Ylöshän se pitää saada. Rytmin ja biisin rakenteen pystyy kyllä kirjaamaan mainiosti ylös, mutta jos soitinta ei todellakaan ole läheisyydessä, niin silloin pitää yrittää kirjoittaa C-duurista/a-mollista sävelten keskinäiset suhteet noin suunnilleen.
 
Kahvia jos on juonut, niin silloin mielikuvitus varsinkin vähän myöhemmin kahvin juonnista toimii ylikierroksilla. Tällöin ideoita suorastaan tursuaa ja ne voivat olla hyvinkin friikahtavia. Niiden toteutus on harmi vaan usein aika mahdotonta.

Kitara käteen ja rämpyttelemään. Sitten hoilaan erilaisia juttuja päälle, ja joku kuulostaakin tosi hyvältä. Sitten joskus teen vaan silleen, et mietin mielessäni mikä kuulostais ihan hiton hyvältä, ja otan skeban käteen ja soitan sitä. Eilen tein slovarin, kun mietin kuinka surullista olis jos joku läheinen kuolis. Tulikin hieno biisi...
 
Joskus myös tulee inspis kun kuuntelee vaan jotain musaa. Sitten kun tulee se juttu, et haluais jonkun kohdan menevän toisella tavalla kuin mitä se menee biisissä, niin rupee sitten vetään sitä itse niin kuin haluais sen menevän.

Inspiroituahan voi vaikka mistä. Joskus on mukavaa kun huomaa soitellessa niitä ideoita vaan tulevan lisää ja lisää, ja saavuttaa sellaisia intensiteetin tasoja, että homma toimii.
 
Asian voi aloittaa tietysti musiikillisista ideoista. Uusia juttuja löytyy usein jos soveltaa erilaisia sääntöjä soittoonsa (esimerkiksi outoja tahtilajeja tai tietynlaisen rakenteen valinta jne..)
 
Jännempiä inspiraation kohteita ovat itselläni erilaiset voimakkaat visuaaliset ideat, tai tunnelmat. Joku kaunis maisema saattaa inspiroida hyvinkin mielenkiintoisia musiikillisia ideoita.
 
Tärkeintä on idean voimakkuus. Siitä sitten syntyy sellainen vimma/pakko joka antaa energiaa homman toteuttamiseen.
 
En pysty kuvittelemaan, millaiselta tuntuisi yrittää säveltää jotain ilman minkäälaista inspiraatiota. Varmasti useat ammatikseen säveltävät joutuvat tämän tilanteen eteen.

Vaikken tienaa leipääni säveltämällä, teen sitä sen verran paljon että olen väistämättä silmätysten tämän inspiraatiokysymyksen kanssa. Omalta osaltani se näköjään menee niin, että jos nyt pitää saada joku asia tehtyä kun deadline häämöttää, sen inspiraation vaan hakee jostain - joskus tietoisesti, joskus tiedostamatta.
 
Itselläni (jos ei sävellä tekstiin) aika usein inspiraation hakuprosessi liittyy jollain tavalla johonkin itselleni todelliseen tapahtumaan, paikkaan tai tunnelmaan. Joskus (tosin koko ajan harvemmin) otan jonkin intervallin, soinnun tai rytmin josta alan työstämään. Taidan olla sitten ohjelmasäveltäjä pohjimmiltani. Tekstiin säveltäminen on sitten toinen juttu. Teksti itsessään antaa kaiken mitä tarvitsee.

Kitara käteen ja rämpyttelemään. Sitten hoilaan erilaisia juttuja päälle, ja joku kuulostaakin tosi hyvältä. Sitten joskus teen vaan silleen, et mietin mielessäni mikä kuulostais ihan hiton hyvältä, ja otan skeban käteen ja soitan sitä. Eilen tein slovarin, kun mietin kuinka surullista olis jos joku läheinen kuolis. Tulikin hieno biisi...
 
Näin täälläkin. Tunniksi kitara käteen ja yleensä siinä on biisiaihio sovitusta ja sanoitusta vaille suht' valmiina. Istutaan siihen sohvan laidalle niin moneksi tunniksi niin monena päivänä kuin kulloinkin on tarvis ja valkataan sitten parhaimmat treenikämpille sovitusta varten. Varsinaista inspiraatiota tarvitsen lähinnä sanoittamiseen, joka on aina tuskaa.
 
En juuri koskaan lähde liikkeelle päänsisäisistä laulumelodioista tms., koska olen huomannut spontaanin rämpyttelyn ja hoilailun johtavan vähemmän kaavamaisiin sointukulkuratkaisuihin (esimerkiksi).
 
Yksi hyvä keino saada vaihtelua biiseihinsä on tehdä tietoisia "pastisseja" jostain mikä on kuulostanut hyvältä (tyylilaji, tunnelma, soundimaailma). Lopputulos kuitenkin kuulostaa lopulta myös omalta eikä laskelmoidulta plagiaatilta. Tai ihan selkeästi päättää minkätyylisen kompin päälle tai mihin tempoon biisin haluaa väsätä. Jos huomaan, että setti kaipaa jonkin nopeamman ja hilpeämmän biisin vaihtelua tuomaan, sävellän sellaisen.
 
Turha inspiraatiomystiikka on ainakin minulla biisinteosta vajaan parinkymmenen vuoden kuluessa haihtunut. Ei se mitään elämää suurempaa puuhaa ole. Kuitenkin on aina kiva tunne, kun "tietoisuuden tuolla puolen" jokin klikkaa ja syntyy hyvä melodia. Ei kai niitä muuten jaksaisi vääntääkään.

Visio pyyhkäisee päähäni ihan milloin tahansa, täysin tyhjästä. Se, pääsenkö jalostamaan ideaa pidemmälle, riippuu täysin siitä onko minulla saatavilla instrumenttia tai matkapuhelinta jonka soittoääneksi voin äkkiä laittaa sen muistiin. Omaan muistiini en kovin vahvasti luota vaikka monesti melodiat säilyy pääkopassakin.
 
Pakko myöntää että useasti inspiraatio iskee musiikkia kuunnellessa. Monesti idea tulee jostain kappaleesta jota kuuntelen ja kun jalostan ideaa päässäni niin se ei usein kuulosta ollenkaan kappaleelta josta idean sain.

Nyt on ruvennu vähän tuntumaan, et en saa kunnollisia ideoita tehtyä.. Biisit menee samoista soinnuista ja sanat on kliseisiä. Äh, jotenkin turhauttaa.
Eilen kun istuskelin olohuoneessa ja katoin kun pihalla rupes lunta leijailemaan hiljalleen alas, olin ihan varma et saan tehtyä heti hyvän biisin siitä kauniista maisemasta. Mut jotenkin vaan kädet taas löysi samoja sointukiertoja..
 
Pitäis ehkä yrittää pitää taukoa biisinteosta, ja tehdä biisi seuraavan kerran vasta sitten kun tuntuu enemmän siltä et on jotain tarjottavaa. Ettei tuu väkisinväännettyjä tuhanteen kertaan tehtyjä juttuja..

tätä voi olla vaikea selittää sanoin, mut yritetään...
 
mä käytän sellasia mielikuvia, jos ei muu auta...ja tämä ei minun mielestäni ole millään lailla "ohjelmallinen" tapa...
 
eli, mä ajattelen jotain asiaa...se voi olla melkein mitä tahansa: pelkkä mielikuva, idea jostakin, atmosfääri tms. ja vaan yksinkertaisesti soitan sen. mä vaan inspiropidun siitä ja mä muutan sen musiikiksi. se on vähän niinkuin alkemiaa tai jotain. kuulijalle se ei todennäköisesti välity lainkaan, mutta mä itse tiedän mikä jonkun mun esim. riffin "siemen" on.

Jos soitto alkaa maistua puulta eikä inspistä tule millään, niin pidän pari-kolme päivää taukoa soittamisesta. Yleensä sitten kun ottaa kitaran taas käteen alkaa ideoita vaan tippumaan syliin.

kaverilla on tosi outo tapa hankkia inspiraatio. se on suurin piirtein syömättä ja nukkumatta muutaman päivän. siinä vaiheessa se on sen verran herkässä mielentilassa ja "tyhjäpäinen", et uusia ideoita tulee biisikaupalla.
 
en oo kokeillu, enkä välttämättä kehoita kokeilemaankaan =)

Siteeraten osittain Kari Peitsamoa:
 
"Kun mä kävelen kadulla, se on biisi. Kun mä astun bussiin, se on biisi. Kun mä ostan kioskista askin röökiä ja lehden, niin jumalauta se on biisi"
 
Ei vaan...
 
Mä oon kyllä biisien tekoon suhtautunu aina sillä tavalla, että se käsityöläisen hommaa. Jokin tietysti laukaisee sen inspiraation tai jostain (kirja, tapahtuma,lause?etc.etc.) saa vaan idean siihen, mutta loppujen lopuksi niitä biisejä tulee kun istuu koneen eteen perseelleen, tapailee kitaralla/pianolla melodiaa/sointuja ja alkaa tehdä. Raakaa "työntekoa".

Kyl siin on pakko olla joku sellanen vahva fiilis (hyvä tai huono, mielummin hyvä) päällä, ja sit rupee vaa ennakkoluulottomasti heittää jotain juttuja. Välil repee ku tulee heitettyy jotain tyhmää settii, välil huomaa et se onki tuttua jo ennestään.
 
Kuuntelin tos Paul Simonin haastatteluu jossa se kerto miten se sävels sen parhaan biisin. Se sano et se oli kuunnellu paljon musiikkia ja väsänny paljon jotain pieniä melodianpätkiä. Sit se soitteli keskellä yötä kitaraa, jotain sointuja vaa veteli, ja kerran se huomas yhtäkkii et se vaa laulo sitä biisiä.

Nyt on ruvennu vähän tuntumaan, et en saa kunnollisia ideoita tehtyä.. Biisit menee samoista soinnuista ja sanat on kliseisiä. Äh, jotenkin turhauttaa.
Eilen kun istuskelin olohuoneessa ja katoin kun pihalla rupes lunta leijailemaan hiljalleen alas, olin ihan varma et saan tehtyä heti hyvän biisin siitä kauniista maisemasta. Mut jotenkin vaan kädet taas löysi samoja sointukiertoja..
 
Tähän voisi kyllä auttaa päinvastainenkin resepti kuin tauon pitäminen.
 
Asiaahan voi ajatella monella tavalla, mutta yksi tapa ajatella musiikkia on ajatella sitä kielenomaisena välineenä. Mitä enemmän kokeilet erilaisia juttuja kitaralla sitä enemmän sinulle tulee ilmaisuvälineitä. Sama tietysti musiikin kuuntelussa.
 
Homma on vähän sama kuin kirjoittamisessa, kirjoittamalla oppii käyttämään erilaisempia sanoja ja lukemisestaa voi oppia hienoja sanoja myös.
 
Eli yritä kehittää itsellesi enemmän ilmaisua kuin ne kliseet. Lähde hiljalleen kypsyttelemään, yrittelemään erilaisempia nuotteja ja yritä "keksiä" ihan uudenlaista musiikkia tilanteen kuvaamiseen.
 
Väittäisin, että erilaisten skaalojen ja muiden harjoittelukin voi lisätä tätä ilmaisuvarastoa. Mutta vaikkei teoriasta perustaisikaan, niin varmasti yrittämällä ennakkoluuloisesti instrumentillaan juttuja joita ei vielä osaa "sanavarasto" todennäköisesti laajenee.

Eli keräilläänmpä tähän tapoja joilla inspiraatio tai idea biisiin syntyy. Tarkoitan tällä sitä, että esimerkiksi itse:
- viritän kitaran johonkin eri vireeseen, ni ei oo aina ne samat kuviot mielessä
- käytän capoa, ihan eri meininki tulee ainakin mulle.
- yritän käyttää muitakin soittimia
- käytän sellaisiakin soittimia mistä en tajua hevon p*skaakaan, näin tulee tsäkällä tehtyä tosi hienojakin juttuja
 

 
Monta biisiä tai ainakin riffiä on tullut niin, että otan kitaran sijasta basson (ainoa omistamani kitara on nailonkielinen akustinen Landola) ja alan soittaa sitä kuin kitaraa. Nykyään se tarkoittaa sitä, että soitan Bass Podin kautta kuulokkeet päässä (en halua häiritä naapureita) ja otan siitä jonkun hyvän särösaundin. Yksi biisi tuli jonkun aikaa sitten niin, että aloin soittaa bassolla yhtä aiemmin keksimääni riffiä, ja se biisi vaan tuli suurimmaksi osaksi kertaheitolla. Kun sitten vähän myöhemmin tallensin ideaani tietokoneelle, inspiroiduin vielä vähän jatkamaan kyseistä musiikkikappaletta. :)
 
Monta hyvää ideaa on myös tullut juuri silloin, kun saa olla yksin rauhassa. Varsinkin sen jälkeen, kun tänä syksynä muutin 90 kilometrin päähän toiseen kaupunkiin opiskelun perässä, ylimääräisiä häiriötekijöitä ei ole ollut, joten inspiraatio on päässyt virtaamaan vapaammin kuin ennen. Jonkin verran myös sanoitusten puolesta, vaikka yleensä teen vain musiikkia. Täytyy kai kohta perustaa bändi noita biisejä varten, koska nykyisten bändiviritelmien (jotka tosin ovat hieman jäissä, mutta se on toinen juttu) musiikkityyli on jotain muuta kuin biisini. :)

musta tuntuu, että inspiraatio on tavallaan "bensa" ja sitten se muu sählääminen on tavallaan auton koneisto tai moottori.
 
ei se auto mihkään ilman bensaa kulje, eikä konetta, mutta toisaalta, jos sulla on hyvä kone, se vie eteenpäin vähemmällä bensalla.
 
eiks ollu nokkelasti oivallettu?!
 
Aika hyvä.
 
Tai ehkä inspiraatio on akku, joka käynnistää koneen ja motivaatio on bensaa, joka pitää sen liikkeessä.