Kitarat: soittaminen ›

Olen tässä kelannut sellaista asiaa kuin särö ja ihan vaan ilmeisesti siksi, ettei ole ollut mukamas parempaakaan funtsailun aihetta näin joulun pyhinä. No okei, tuo särö tuntuu olevan monille melko tärkeä elementti soitossa, koska onhan siitä muodostunut merkittävän tunnusomainen osa kitaran soundia ajatellen. Tuntuupa olevan niinkin että mikään aivan kohtuullinen särö ei useinkaan riitä, vaan tavoitellumpaa on jokin suhinaa, pirinää ja pörinää muistuttava multi-metal-overboost.
 
No makunsa kullakin ja miksei tietty hyvällä maulla pöhinäsärökin kuulostaisi hyvältä. Jostain syystä oma mieltymykseni särön suhteen on muotoutunut lähinnä sellaiseksi että sitä voi soittamalla säädellä. Yliohjausta sen verran että hiljaa soittamalla tai pykälän verran kitaran volumepotikkaa kääntämällä instrumentti voi vielä soida puhtaasti mutta plektrakäden murjaiseva liike saa jo soundin säröytymään.
 
Myöskin mulla on ollut särkijöitä käyttäessä usein ollut sen tyyppinen käytäntö että, siinä vaiheessa kun säröstä alkaa tulla esiin ylimääräistä ei kitaran omaan soundiin kuuluvaa pirinää, niin otan ylisyöttöä snadisti pois. Vieläpä tässä vuosien aikana kun soitto on aavistuksen verran jotenkin varmentunut räpellyksen sijaan, niin puhdas soundi on alkanut olla se pääasiallinen, kun särö on tahtonut jäädä vain lähinnä todellakin efektiksi johonkin kohtaa soitettavaa biisiä. Näin on tullut jonkinlaisia nyansseja soittoon ja uskomatonta kyllä moni aiemmin säröllä soitettu mukamas rankka juttu kuulostaakin entistä rankemmalta ilman säröjä ts. luonnollisen brutaalilta.
 
Mitenkäs muilla, onko vastaavia kokemuksia?

Mä harjoittelen semmoisella lievällä säröllä, että soundi kuulostaa periaatteessa aika puhtaalta jolloin kuulen helpommin "yksityiskohdat" äänistä (mikä on tärkeää bluesmaisessa soitossa, ei välttämättä tilutuksessa). Kuitenkin sitä säröä on sen verran, että claptonmainen 'jätä edellinen ääni kymmenesosasekunniksi soimaan samalla kun pickaat seuraavan' -efekti tulee myös mukaan soittoon.

lähes aina kliinillä soittelen, missä ripaus delaytä... sit kun teknikkaa reenataan, niin delay pois päältä.

Minä treenaan sähkökitaralla ilman sähköä. Kitaran oma soundi tulee hyvin esiin, sormien osuus kuuluu ja parisuhde ei säröile. Kämpillä voi sitten soveltaa sopivasti säröä.

Sormiharjoituksia tehdessä soitan ilman vahvistinta, mutta kappaleita soittaessa käytän juuri sen verran säröä kuin kappaleessa, jota soitan, sitä kuuluu olla.

Minä treenaan sähkökitaralla ilman sähköä. Kitaran oma soundi tulee hyvin esiin, sormien osuus kuuluu ja parisuhde ei säröile. Kämpillä voi sitten soveltaa sopivasti säröä.
 
tosimies treenaa vaan ilmakitaran kanssa

No makunsa kullakin ja miksei tietty hyvällä maulla pöhinäsärökin kuulostaisi hyvältä. Jostain syystä oma mieltymykseni särön suhteen on muotoutunut lähinnä sellaiseksi että sitä voi soittamalla säädellä. Yliohjausta sen verran että hiljaa soittamalla tai pykälän verran kitaran volumepotikkaa kääntämällä instrumentti voi vielä soida puhtaasti mutta plektrakäden murjaiseva liike saa jo soundin säröytymään.
 
Mitenkäs muilla, onko vastaavia kokemuksia?
 
Olen samaa mieltä kanssasi. Tykkään juuri samanlaisesta säröstä, jota soittodynamiikkaa muuttamalla voi joko lisätä tai vähentää. Olen itse käyttänyt takavuosina useita erilaisia säröpedaaleita SD-1:stä Fuzzfaceen, mutta minun makuuni vahvistimesta saatava "natural" overdrive on parasta. Tällä hetkellä en käytä mitään ulkoista säröä tuottavaa laitetta (säröpedaalia tai etuvahvistinta) vaan säädän Orangeni niin, että vahvistimesta on helppo saada soittodynamiikan muutoksella särö- tai puhdassoundi. Orangessani ei siis ole kuin yksi kanava ja gain-potikkaakaan ei ole.
 
Soitin muuten joulukuun alussa eräissä pikkujouluissa Stratollani ja Orangellani. Kyseessä oli kohtalaisen iso tila joten huonekaikua tuli jo tilan puolesta riittävästi. Kun siihen lisättiin luukutettava Orange oli soundi todella hyvä. Kotona soittaessani en ole voinut luukuttaa Orangea samassa määrin. Nyt pystyin ja vahvistimesta sai esiin sen parhaat puolet. On uskomatonta, että vain 5 wattisesta vahvistimesta voi saada niinkin tuhdit soundit. Juuri ketjunaloittajan kuvaamaa säröä sai tarpeeksi ja se käyttäytyi juuri samoin kuin ketjunaloittaja kuvaili.
 
Mitä tulee treenaamiseen. En voi treenata samoilla volyymeillä kerrostalooloissa kuin soitin tuossa edellisessä kappaleessa kuvaamassani tilanteessa. Volyymiä pidän selvästi alemmalla tasolla kotioloissa, mutta hieman hiljaisemmallakin soitettuna saan riittävän hyvän soundin joskaan se ei vedä vertoja todella luukuttamiselle. Usein treenatessani jätän sähkiksen nurkkaan ja treenaan akustisella. On hyvä välillä soitella akustisesti, koska siinä juuri korostuu soittotatsin merkitys ja akustisen soitto kehittää väistämättä myös sähkökitarapuolta vaikka sitä ei välttämättä tajuaisikaan.

Minä tykkään säröstä. Särön pörinä on se miksi kitaraa yleensäkään rupesin soittamaan. Mun mielestä nykymaailmassa kun kaikki on mahdollista niin on hyvä hyödyntää nää mahdollisuudet. Siis musiikinteossa kakkea kummaa äänimaailmaa vaan. Surinaa ja pörinää. Burzumin Filosofem-levyllä on hienot soundit.
 
Tavallaan puhdas ja säröinen kitara ovat ihan omia instrumenttejansa.
 
No harjotteleminen on tietysti hyvä hoitaa puhtailla. Harjottelupolitiikastani oon huono puhumaan kun harjottelen vähän niin ja näin. Tuo akustinenhan monasti tulee poimittua pikaisiin rämpyttelyhetkiin eikä jaksa mitään sähköjä ruveta virittelemään. Kai minä harjoittelen sekäettä, säröllä ja ilman. Tai siis rämpyttelen.

Harjoittelen aika paljon akustisesti, mutta särö on soittaessa aina täysillä.

Sormiharjoitukset ja lämmittelyt soitan ihan akustisesti. Toinen vaihtoehto on, että vahvari hiljaa ja cleanille, joskus ehkä ripaus pieni säväys delayta mukaan. Olen aina tehnyt näin.
Sitten jos harjoittelen jotain kappaletta, niin yleensä aluksi akustisesti ilman sähköä, ja sitten kun osaan joten kuten, niin tulee ne kunnon säröt mukaan. Ei mitään nu-metal-suhina-pörinää, vaan raaka, selkeä distortion. Tässä musiikkilajissa, mitä yleensä soitan, ei paljon käytetä tuonlaisia "lieviä" säröjä, särö on osa mun kitaransoittoa, soundimaailmaa ja musiikkimakua; sillä selvä.
Sitten kevyempää kitaramusiikkia soitettaessa pieni särö tai ei säröä ollenkaan = good.

Itse tykkään myös tuollaisesta pienestä säröstä. Juurikin niin että kovempaa iskiessä tulee säröä hieman ja hiljempaa löytyy se clean osasto. Tällaisella säröllä muuten kuulee helpommin nuo kitaran omat ominaisuudet hemmetin paljon paremmin. Ja samalla erilaisten mikkien ominaisuudet tulevat esiin. Humbuckereilla säröä on luonnollisesti enemmän kuin yksikelaisilla ja se dynamiikka osasto on aivan toista luokkaa.
 
Toki tuo särön määrä riippuu tyylistä mitä soittaa. En välttämättä lähtisi soittamaan Velvet Revolver yms tyylistä tuollaisella melkein clean soundilla ;)

En välttämättä lähtisi soittamaan Velvet Revolver yms tyylistä tuollaisella melkein clean soundilla ;)
 
Rangasta metallista ja muusta turskantappohevistä puhumattakaan. Särö on osa tiettyjä musiikkityylejä, ei vain pelkkä efekti jolla pädetään. Ilman säröä tietyt musiikkilajit lähes kuolisivat pois, miettikää nyt vaikka tota Velvet Revolveria, vaikka ei ole paras mahdollinen esimerkki. Oikeassa käytössä särö = good. Nih.

Tavallaan puhdas ja säröinen kitara ovat ihan omia instrumenttejansa.
 
Presiis.
 
Ja vähintäänkin ne ovat saman instrumentin kaksi niin erillistä puolta, että mikän vertailu niiden välillä ei tule kyseeseen.

Aikoinaan opettelin kaikki hevijututkin ilman säröä, vaikka vaikeeta oli alkuun. Mutta Sainpahan tatsin suunnilleen kohilleen. Ei sitä muuten niin huomaa, mikä kuuluu ja mikä ei.

mä en käytä ikinä melkeen vahvistinta kun harjottelen. en jaksa vaivautua. sittenkun vaan jamittelen himas ni sit säröö vaan ja tilut päälle.

Treenatessa ei ikinä kyllä tule käytettyä säröä, bändien kanssa sitten on aika rankkaa säröä melkein kokoajan musiikkityyleistä johtuen.

Olen tässä kelannut sellaista asiaa kuin särö ja ihan vaan ilmeisesti siksi, ettei ole ollut mukamas parempaakaan funtsailun aihetta näin joulun pyhinä. No okei, tuo särö tuntuu olevan monille melko tärkeä elementti soitossa, koska onhan siitä muodostunut merkittävän tunnusomainen osa kitaran soundia ajatellen. Tuntuupa olevan niinkin että mikään aivan kohtuullinen särö ei useinkaan riitä, vaan tavoitellumpaa on jokin suhinaa, pirinää ja pörinää muistuttava multi-metal-overboost.
 
No makunsa kullakin ja miksei tietty hyvällä maulla pöhinäsärökin kuulostaisi hyvältä. Jostain syystä oma mieltymykseni särön suhteen on muotoutunut lähinnä sellaiseksi että sitä voi soittamalla säädellä. Yliohjausta sen verran että hiljaa soittamalla tai pykälän verran kitaran volumepotikkaa kääntämällä instrumentti voi vielä soida puhtaasti mutta plektrakäden murjaiseva liike saa jo soundin säröytymään.
 
Myöskin mulla on ollut särkijöitä käyttäessä usein ollut sen tyyppinen käytäntö että, siinä vaiheessa kun säröstä alkaa tulla esiin ylimääräistä ei kitaran omaan soundiin kuuluvaa pirinää, niin otan ylisyöttöä snadisti pois. Vieläpä tässä vuosien aikana kun soitto on aavistuksen verran jotenkin varmentunut räpellyksen sijaan, niin puhdas soundi on alkanut olla se pääasiallinen, kun särö on tahtonut jäädä vain lähinnä todellakin efektiksi johonkin kohtaa soitettavaa biisiä. Näin on tullut jonkinlaisia nyansseja soittoon ja uskomatonta kyllä moni aiemmin säröllä soitettu mukamas rankka juttu kuulostaakin entistä rankemmalta ilman säröjä ts. luonnollisen brutaalilta.
 
Mitenkäs muilla, onko vastaavia kokemuksia?
 
sama kun alkaisi pohtimaan että minkälainen samanlainen tukka jokaisella ihmisellä pitäisi olla

Rangasta metallista ja muusta turskantappohevistä puhumattakaan. Särö on osa tiettyjä musiikkityylejä, ei vain pelkkä efekti jolla pädetään. Ilman säröä tietyt musiikkilajit lähes kuolisivat pois, miettikää nyt vaikka tota Velvet Revolveria, vaikka ei ole paras mahdollinen esimerkki. Oikeassa käytössä särö = good. Nih.
 
Särö on kyllä olennainen osa, joitakin musatyylejä kuten raskaampaa heavyä. Tästä olen aivan samaa mieltä. Sen sijaan mielestäni hard rockia voi mielestäni soittaa hyvin ilman vahvistimen omaa säröä tai säröpedaaleita - edellyttäen että käyttää putkivahvistinta. Putkilaitteen oma ääni on jo itsessään niin voimakas ja syttyvä, että hard rock-tyyppisen soundin saa jo pelkällä kitara/vahvistin-yhdistelmällä. Esimerkiksi Led Zeppeliniä voi minusta aivan hyvin soittaa pelkällä kitara-piuha-vahvistin-periaatteella ja hyvältä kuulostaa. Jimmy Pagen livesoundi on mielestäni levyillä "BBC Sessions" (varsinkin 2 CD) ja "How the West Was Won" kohtalaisen puhdas ja hyvä esimerkki tämän ketjunaloittajan kuvaamasta soundista. Pagen soitto em. levyillä on mielestäni todella tyylitajuista. Hän siirtyy luontevasti soundeista toiseen soittodynamiikkaa vaihtelemalla. Vaikka Pagen kokonaissoundi "BBC Sessionsillä" (2 CD) ja "How the West Was Wonilla" melko puhdas on siinä silti hard rockmaista voimaa. Sama pätee mielestäni myös esim. Angus Youngin soundiin.

Särö on kyllä olennainen osa, joitakin musatyylejä kuten raskaampaa heavyä. Tästä olen aivan samaa mieltä. Sen sijaan mielestäni hard rockia voi mielestäni soittaa hyvin ilman vahvistimen omaa säröä tai säröpedaaleita - edellyttäen että käyttää putkivahvistinta. Putkilaitteen oma ääni on jo itsessään niin voimakas ja syttyvä, että hard rock-tyyppisen soundin saa jo pelkällä kitara/vahvistin-yhdistelmällä. Esimerkiksi Led Zeppeliniä voi minusta aivan hyvin soittaa pelkällä kitara-piuha-vahvistin-periaatteella ja hyvältä kuulostaa. Jimmy Pagen livesoundi on mielestäni levyillä "BBC Sessions" (varsinkin 2 CD) ja "How the West Was Won" kohtalaisen puhdas ja hyvä esimerkki tämän ketjunaloittajan kuvaamasta soundista. Pagen soitto em. levyillä on mielestäni todella tyylitajuista. Hän siirtyy luontevasti soundeista toiseen soittodynamiikkaa vaihtelemalla. Vaikka Pagen kokonaissoundi "BBC Sessionsillä" (2 CD) ja "How the West Was Wonilla" melko puhdas on siinä silti hard rockmaista voimaa. Sama pätee mielestäni myös esim. Angus Youngin soundiin.
 
Jeps, tällaisissa tyyleissä tuo on erittäin sopiva tyyli. Niin itsekin teen. Nykyään mulla ei muutenkaan ole juuri ollenkaan mitään erillisiä pedaaleja välissä. Korkeintaan muutama, ja nekään eivät aina ole säröjä. Jos on säröpedaali niin sekin on Fulldrive jolla korkeintaan ajan hieman lisää tavaraa ulos. Jos haluan rankempaa säröä niin käännän vain vahvistimesta lisää driveä päälle.