Konsertit, keikat, tapahtumat ›

Herran jestas.
 
Keikan jälkeen mielessä liikkui seuraavia sanoja: mahtavaa, kaunista ja upeaa. Poppoo veti Tampereen London Pubissa sellaisen keikan, että mielessä kävi, että pitisikö myydä musiikkivermeet poes ja alkaa harrastamaan curlingia.
 
Illan aikana kuultiin ennemän ja vähämen tunnettuja countryhenkisiä kipaleita. Laulupuolta mallikaasti hoitivat Poijärvi, Kaartamo ja minulle ennestään tuntematon Mika Kuokkanen. Kaikki hoitivat laulupuolen mallikkaasti: erityispisteet sa enkelikasvoinen ja- ääninen Ninni Poijärvi, joka laulun ohessa soitteli mallikkaasti viulullaan.
 
Toinen minulle ennestään oudompi soittaja oli Telecasterin varressa työskentelevä Tuomo Dahlblom. Herranen aika, jos soittajassa voi ilmentyä yhtä aika sielukkuus, taito ja tatsi niin Mr Dalhblom oli ky. toiminnan ilmentymä. Soitto oli jotain sellaista laatua, mitä en ole koskaan elämässäni aikaisemmin päässyt todistamaan. Kiitos.
 
Rytmiryhmä Maijanen ja Lilja tekivät groovaavan rytmiselän muulle yhtyeelle, mihin oli mukavan vaivatonta soitella countrysäveliä. Rumpali Lilja saa erityispisteet naamanilmeistään, mitkä olivat kuinkuin elämäänsä riutuneella blueskitaristilla.
 
Olli Haavisto. Mitä miehestä voi sanoa.. Maailmanluokkaa. Pedalsteel ja lapsteel soivat niin kauniisti, että jo hetken luuli jo olevansa Teksasin takamailla.
 
Esa Kaartomo on luultavasti Suomen nöyrin ja vähiten ääntä itsestään pitävä muusikko. Esa lauloi ja soitti mallikkaastí ja oli ky. musiikissa kuin kotonan, olohuoneen plyysisohvalla.
 
Kokonaisuudessaan keikka oli upea. Kappaleet soljuivat komeasti eteenpäin ja oma tuotanto ei jäänyt kakkoseksi esitetyille Jackson Browne, CCR yms. muille mukaville musiikktekeleille. Soundi oli myös kohdallaan ja volyymi sellainen, että earien kotiin jääminen ei haitannut.
 
Kaiken kaikkiaan keikan voi kiteyttää sanaan mahtavaa.PRKL, kun tälläistä kuulisi useammin. Taito, sielu ja kaunes kun on nykyään sellaista tavaraa mitä ei turhan usein kuule. Toivottavasti poppoo eksyy Tampereelle uudestaankin.
 
Kymmenestä Veikon pisteestä annan yksitoistapistettä, ja sekään ei taida riittää.
 
Kiitos.
 

 
Hoedownin kokoonpano:
Mika Kuokkanen: Laulu & Kitara
Esa Kaartamo: Laulu & Kitara
Ninni Poijärvi: Laulu & Viulu
Olli Haavisto: Pedal steel- ja Lap steelkitara
Masa Maijanen: Basso
Tuomo Dahlblom: Kitara
Mika Lilja: Rummut
 
EDIT: e puutui.

Terve
 
Ei ei ei e... Ei saa hehkuttaa. Minä kun en päässyt. Keskiviikko on aina kiinni. Prkl!

Voi että vetivät nasevan keikan eilisiltana Juttutuvassa. Moisen juurimeiningin kulmakivi on rumpali-basisti-symbioosi ja tällä porukalla oli tämäkin osasto todella kuosissaan.
 
Vierailijana ollut H.Silvennoinen veti taattuun, lakooniseen tyyliinsä oman osuutensa ns. himikseen mutta nuoremman polven kitaristin Tuomo Dahlblomin ei myöskään tarvinnut hävetä piiruakaan HS:n, Kaartamon ja Haaviston muodostamassa äijäporukassa.
 
Olli Haavistoa voinee luonnehtia näillä leveyspiireillä omalla sarallaan jo instituutioksi. Tämä nöyrä muttei nöyristelevä pelimanni tietää mitä soitetaan, miksi soitetaan ja milloin soitetaan. En tunnusta olevani kyräilevä ja kadehtiva persoona, mutta hieman värähti ajatus siihen suuntaan, että...."...tuokin tuolla vetää, prkle. Jonsei muuta, niin ainakin meikän habitus on yhtä körmy kun tuolla läppistiilin soittajalla. Ja kalastaa kehno vielä yleisön pojot jollain halvalla avoimella vireellä. Kyllä mäkin, jos...."
 
Planeettojen asennosta tai muusta arkisesta syystä väärään maailmankolkkaan syntyneellä kalifornialaisella Kaartamolla on tunnetusti mm. Eaglesien lauluharmoniat, J.J.Calet yms. hansikkaassa lievästi sanottuna aika nätisti. Ja mies on lisäksi maamme parhaita komppikitaristeja.
 
Laulupuoli toimi genrenmukaisesti hienosti ja ammattimaisesti, mutta siitä toisella kertaa.
 
Kyllä tällaisista livejutuista kannattaa käydä nauttimassa vaikka ihan lisäaineitta ja omin autoin. 50-vuotisbileistä tulee helposti ennätystenkirjaankin kelpaava kankkunen mutta näistä nautinnoista ei.

Jeez. Oli mahtava keikka Juttutuvassa. Voisin kehua kaikki lavalla olleet uudestaan yhdessä ja erikseen ... mutta poimimpa nyt vaan Tuomo Dahlblomin. Olen kuullut hänen soittoaan ennenkin jazzbändeissä ja kehunut täälläkin. Mutta mieshän osaa näemmä soittaa ihan mitä tahansa. Loistava kitaristi.

Joo, hienoa musaa todellakin. Bändi toimi erittäin hyvin, ja ennenkaikkea laulut. Huomasi että diggasivat myös itse esittäjät tuosta. Liian harvoin näkee tuollaista nykyään.

Hieman miinusta tulee siitä, että sooloja oli toisella puoliskolla makuuni hieman liikaa. Muutenkin tuollaisessa musassa on parasta sellainen ryhmämeininki ja biisit.

Silti, lisää tällaista!!!

Sviddu! Porukat puuhaa laadusta tinkimättä ammatikseen

ööö, laadusta tinkien.... :-)

odotas kun kuulet synttärilaulusi...

Hieman miinusta tulee siitä, että sooloja oli toisella puoliskolla makuuni hieman liikaa. Muutenkin tuollaisessa musassa on parasta sellainen ryhmämeininki ja biisit.
 
Hmm ... joo. Lavalla oli tosiaan kolme sähkökitaristia, ja Haavisto pedal - ja lapsteelien kanssa. Tulihan noita sooloja aika paljon. Livenä voi yleensä soittaa reilummin ja pidempiä sooloja, mutta siinä on aina ihan nurkan takana vaara yleisön kyllästyttämisestä. Minun makuuni Juttutuvassa pysyttiin kuitenkin vielä rajan paremmalla puolella. Varsinkin kun ne sooloilijat oli hyviä.