Tanssimusiikki ›

Tosikkona pidän Ilkka Hemming-nimistä artistia. Jos nuorepmpi väki ei tunne, hän on alkuperäisiä Kivikasvoja. Tämä Lähteenmäki on/oli aika tylsä typpi ja pilkutarkka.
 
-Tiedän yhden Lähteenmäen, mutta se ei ole Ilkka, vaan muistakseni tämä bassoa soitti joskus jossain.
 
Kivikasvot taisi pyöriä TV:ssä aika kauan joskus kauan sitten? Olikos niistä yksi nimeltä Dolivo?
 
Huumorina Kivikasvot meikäläiseen silloin nuorena upposi, kuten melkein kaikki, kun ei ollut kyyninen eikä kriittinen.

Viime kesänä Oulussa tutustuin imitaattori/juontaja Klaus Thomassoniin. Jotenkin heti kättelyssä ja jo muutaman lauseen aikana selvisi, että henkilökemia sekä huumori myös toimi välillämme.
Myöhemmin vielä Oulun torillakin kahvilla olessamme juttu lensi ja totesin mielessäni, että hauska ja huumoritajuinen mies siviilissäkin tämä Klasu.

En tiedä olenko tässä asiassa oikeassa vai väärässä; huumorintaju on todella vaikea taitolaji. Sitä joko on kertynyt tai sitten ei ole. Se on vähän niinkuin ankkuroitu yksilön elämänasenteeseen ja yleiseen ympäristön sekä tajunnavirtauksen hahmottamiseen.
 
Sitä ei voi varsinaisesti opettaa, koska se tai sen puute on liian läheisesti kosketuksissa ihmisen persoonaan, myös ns. oivaltamisen kykyyn, ehkä itsetuntoonkin?
 
Aivan ehdoton avain hyymöriin on ns alemman position ottaminen, elikkä huomaa aidon pilkkeen myös/ erityisesti itseen kohdistuvissa jutuissa. Toki jokaisella on omat herneensä jotka sitten tarvittaessa menee nenuun.
 
Sertzo-setä komppaa voimakkaasti, tämä on niin hyvin todettu!

Viime kesänä Oulussa tutustuin imitaattori/juontaja Klaus Thomassoniin. Jotenkin heti kättelyssä ja jo muutaman lauseen aikana selvisi, että henkilökemia sekä huumori myös toimi välillämme.
Myöhemmin vielä Oulun torillakin kahvilla olessamme juttu lensi ja totesin mielessäni, että hauska ja huumoritajuinen mies siviilissäkin tämä Klasu.
 
-Tunsin ja juttelin kyseisen herran kanssa levottomina opiskeluaikoina osakuntakuppiloissa silloin, kun KT veti vielä opiskelupaikoissa keikkoja eikä ollut julkkis.
 
-Ystävällinen, lämmin ja huumorintajuinen jäi päällimäiseksi vaikutelmaksi jo silloin.
 
Juonsi muuten viime kesänä 'Vihreät niityt' -tapahtumaa Kiuruvedellä yhdessä Heikki Hietamiehen kanssa. Mainio pari!
 
Niinköhän pitää käydä Oulussa ensi kesänä...
 
Suositteleeko S-setä tapahtumaa?

 
Suositteleeko S-setä tapahtumaa?
 
Toki Oulua voi suositella kaikkine tapahtumineen ja etenkin kesällä. Onhan se synnyinkaupunkini. Kesä 2005 on kohdallani vielä mysteeri, mutta jos tilaisuus tarjoutuu niin Oulussa kyllä käyn.
Siellä on niin paljon kavereita, että talismanninni, maksansuojelupyhimys Maximus täytyy ottaa mukaan, jotta ei tarvitsisi tulla letkuissa tänne Savonlinnaan takaisin.

Ai niin , putkahti mieleen hauska viikonloppu vuosien takaa Savonlinnan Kasinolta . Vuosi oli ehkä 1979 , ja meillä oli ilo ja kunnia säestää Martti "Huuhaa " Innasta, Vappuaattona ja Vappupäivänä.
No Vappuaattoilta alkoi ja Huuhaa-setä veti eka setillään standardejaan "Elsaa" ja "Karvaisia kamelejaan". Toisella setillä hän huomasi ja kuuli meiltä että orkesteristagen taakse ruokailutilaan oli saapunut 40-henkilöinen Uzbekistanilainen tanssiryhmä ruokailemaan.Sitten olikin Huuhaan tähtihetki, hän veti "Tumma on yö"- "sota-ajan " laulun loistavalla näennäisvenäjällä. Jengi kuunteli korvat höröllään ,kieli tuntui oudolta mutta aplodit olivat myrskyisät.Huuhaa-setä kuiskasi bändille että , "maahan on laaja , kyllä siellä murteita löytyy".
Seuraavana päivänä oli Vappupäivä ja menimme joukolla Savonlinnan torille kulkuetta katsomaan . Kulkueen viimeisenä autona , noin 50 metrin hajuraolla tuli amerikan avoauto jossa takapenkillä teddypoika heilutti Etelävaltioiden lippua. Tämä näytti Huuhaa- setää huvittavan suuresti.
Olen monesti miettinyt , tästäkö tuli idea Huuhaa-sedälle tähän "Lankisen-Arskan" vappupuheeseen.
Kuitenkin tämä tarina on tosi.

Multa puuttuu tuo vappupuhe Innasen kokoelmistani.
KoskPaavo, yritähän etsiä se minulle!
Hauska tarina tuo kertomasi Savonlinnan Vapusta ja Huuhaa-sedästä.

-Ystävällinen, lämmin ja huumorintajuinen jäi päällimäiseksi vaikutelmaksi jo silloin.
 
Sama mielikuva Klasusta. Ja sitä lämpöä häneltä riittää jokaiselle, rivisoittajallekkin.
 
Eino Grön oli hauska silloin kun se vielä ryyppäs. Sittemmin siitä tuli täys puupökkelö. Oli tulla päälle kun se spiikattiin lavalle: "Ja seuraavaksi meille esiintyy myös laulajana tunnettu painija, Eino Grön." Sehän kyllä paini silloin nuoruudessaan.

-Joka pieruasa piättää, siinä on muutakin vilppiä!Huumoripieru aina piristää.
 
Ilmankos meillä eukko aina pistää ikkunat auki kun olen kotosalla ;)

Savonlinnassa oli joskus 80-luvulla rock-tapahtuma Kasinon saarilla, jossa esiintyi mm. Mika ja Turkka Mali.
Joku kuulutti heidät lavalle: "Seuraavaksi meille esiintyy Turkan veljekset." Liekö tehnyt tuon tahallaan.
Jäbät meni kuitenkin hieman vanhan näköisiksi, mutta korjasivat kuulutuksen kertomalla olevansa Mika ja Turkka Mali.
Eivät pahemmin tuosta muistaakseni suuttuneet, vaan vetivät settinsä aivan ok.

Tässä vuosien mittaan, keikkain kertymisen myötä on tosiaan kehkeytynyt itselle semmoinen härskilloinen tanssimuusikkohuumorintaju. Muusikkoin välisissä jutuissa navan alla käydään usein, niillä viihdytetään itseä esim. hääkeikkojen kuuden tunnin odottelujen aikana, ja mikäs siinä.
 
Viime aikoina on kuitenkin tullut huomioineeksi sen, että kaikkien ei voi olettaa ymmärtävän muusikoiden sisäpiirijuttuja, joiden elementteinä on kovin useasti esim. kuukautisveri, haureat ruumiintoiminnot tahi kakka. Tulee helposti sisäsiittoinen kuva, ja palvelualttiudesta mäkättämistähän siitä syntyy loppuillasta.
 
Sovellettuna tähän aiheeseen: kaikista artisteista ei voi olettaa, että he olisivat alituiseen läppää heittäviä, rentoja mattimielikäisiä. Kovin helposti hienoinen introverttius kuitataan "tosikkomaisuudella", ja syntyy arrogantin ääliön leima. Mutta eihän se, ettei koko ajan heitä helppoheikkiherjaa, tarkoita sitä, että olisi jotenkin huono lähimmäinen?
 
Itse asiassa meidän muusikoiden tulisi mielestäni kunnioittaa, osata tarvittaessa adaptoitua solistiin / artistiin, joka haluaa pysytellä asialinjalla tai neutraalilla "hoidetaan homma" - linjalla. Toisiaan voidaan viihdyttää nurkan takana tai takahuoneessa, mutta yleisön edessä kepposteluun liittyy aina omat riskinsä, vaikka soitto sujuisi kuinka hyvin.
 
Kyllä on hienovireistä hommaa tämä, ja flexiibeliyttä vaatii! Toki kaikkeen ei tarvitse alistua, ammattiylpeys on säilytettävä. Mutta kukin tavallaan, ja jos tapa ei ole ihan sama kuin itsellä, niin ehkä on kuitenkin paras sopeutua?

Qusisella hyvä kirjoitus , tuohon on pakko yhtyä.

Qusisella hyvä kirjoitus , tuohon on pakko yhtyä.
 
Hyvä kannaotto, mutta nuo sivistyssanat voisi korvata kotimaisilla, ettei kuulostaisi niin politiikkomaiselta tekstiltä.

Runouttahan tämä on!
 
härskilloinen tanssimuusikko on
 
sisäsiittoinen
 
mäkättävä
 
arrogantti ääliö joka
 
adaptoituu solistiin
 
flexiibeli tavallaan
 
sama kuin itse
 
paras sopeutua
 
Kaunista.

Kukas teidän muusikoiden mielestä on huumorintajuisin tai tosikkomaisin artisti, jonka tiedätte ?
 
Ken on kokenut Anneli Sarin, ei voi häntä ikinä unhoittaa.

Qusisella hyvä kirjoitus , tuohon on pakko yhtyä.
 
Kyllä! Täyttä asiaa!
 
itse olen pohtinut tässä iltana muutamana, että esim. tämä muusikoiden netin keskustelupalsta on tärkeä "terapiaväline" monelle aivan tähän nykyiseen tosikkopaskayhteiskuntaan "pakkosijoitetulle" nykyiselle tai entiselle muusikolle!

Ken on kokenut Anneli Sarin, ei voi häntä ikinä unhoittaa.
 
Joo, kuukauden säestys Kalastajatorpalla 80-luvulla. Oli melkoinen kokemus. Tuota kokemusta ei kuitenkaan voi multa kukaan ottaa pois, voin sen vain jakaa harvojen ja valittujen kanssa näin halutessani. Con.

Risto Nevala on tosiaan aika vakavahenkinen tyyppi, varmaan muusikkovitsit eivät menisi ns "hedelmälliseen maaperään". Voi johtua myös tästä ns. "hitsaritaustasta".
 
Juuri astellessani tangomarkkinoiden semifinaaliesitykseen, tuli kerrottua Rippelle lyhyt, mutta aika rankka joke. Äijä veti ihan totiseksi ja sai tuntemaan itseni aivan nuijaksi. Ois edes hiukan hymyillyt. Nilkindaali ainakin silloin...

Risto Nevala on tosikoin artisti johon olen törmännyt. Noin vuosi takaperin oltiin bändin kanssa samalla keikalla, ja meidän hanuristimme kuulutti Riston lavalle nimellä Pauli Nevala :)
Oli lähellä ettei turpaan vetäny, niin kuumana se kävi, vaikka kysymys oli vain inhimillisestä erehdyksestä joka kaiken lisäksi korjattiin välittömästi.
 
Haha. Dejavu. Meillä sattui sama moka. Mutta ilmeisesti RN katsoi amatöörejä sen verran läpi sormien, että tyytyi vain toteamaan mikkiin: "Kyllähän minäkin keihästä heitän, mutta en ihan niin pitkälle..."
 
EDIT: ja oma ehdotukseni kysymykseen on Anna "aina yksin" Eriksson. Jokainen saa itse tykönään päätellä kumpaan kategoriaan...