Tanssimusiikki ›

Kukas teidän muusikoiden mielestä on huumorintajuisin tai tosikkomaisin artisti, jonka tiedätte ?

Tosikkona pidän Ilkka Hemming-nimistä artistia. Jos nuorepmpi väki ei tunne, hän on alkuperäisiä Kivikasvoja. Tämä Lähteenmäki on/oli aika tylsä typpi ja pilkutarkka.

En tiedä millainen hän on esiintymislavan ulkopuolella, mutta ainakin lavalla Antti Huovila vaikuttaa aika pirun tosikkomaiselta tyypiltä. Kuten myös Eino Grön.

Risto Nevala on tosikoin artisti johon olen törmännyt. Noin vuosi takaperin oltiin bändin kanssa samalla keikalla, ja meidän hanuristimme kuulutti Riston lavalle nimellä Pauli Nevala :)
Oli lähellä ettei turpaan vetäny, niin kuumana se kävi, vaikka kysymys oli vain inhimillisestä erehdyksestä joka kaiken lisäksi korjattiin välittömästi.

-Martti Servo on tosikkomaisin. Johtuneeko soittamastaan musiikista, että täytyy olla sellainen. Koska itse suhtaudun musiikkii vakavasti, se on minusta ihan luonnollinen asia, että Servokin on tosissaan, kun esittää.
 
Toki hänestä löytyy sitten ihan yllättäen jonkinlaista kuivaa englantilaistyyppistä huumoria, tosin aika harvoin.
 
Arvi Lind oli minusta myös tosikko, mutta äänestän Martti Servoa ilman muuta.
 
Yks hanuristi oli kanssa tosikko. En muista nimeä. Se soitteli niin, että katsoi ensin sormiaan päätään kallistellen, sitten kaikki bändikaverit läpi ja sitten vasta yleisöön.' Ja tämä toistui jatkuvasti.
 
Välillä myös nyökytteli, kun meni mielestään kohdalleen.
 
Yritti jonkinlaista hymynirvettäkin. Kävi meikäläistä rassaaamaan, että kaikkia sitä pitääki olla.

Risto Nevala on tosikoin artisti johon olen törmännyt. Noin vuosi takaperin oltiin bändin kanssa samalla keikalla, ja meidän hanuristimme kuulutti Riston lavalle nimellä Pauli Nevala :)
Oli lähellä ettei turpaan vetäny, niin kuumana se kävi, vaikka kysymys oli vain inhimillisestä erehdyksestä joka kaiken lisäksi korjattiin välittömästi.
 
-Eikös se Nevala ollu nuorempana kova keppimies? Vanhemmat muusikot on puhuneet.

M.A.Numminen

-Martti Servo on tosikkomaisin. Johtuneeko soittamastaan musiikista, että täytyy olla sellainen. Koska itse suhtaudun musiikkii vakavasti, se on minusta ihan luonnollinen asia, että Servokin on tosissaan, kun esittää.
 
Toki hänestä löytyy sitten ihan yllättäen jonkinlaista kuivaa englantilaistyyppistä huumoria, tosin aika harvoin.
 
Arvi Lind oli minusta myös tosikko, mutta äänestän Martti Servoa ilman muuta.
 
Edit: Ja niin huumorintajuisin minusta on Korisevan Arja, kun se nauraa niin kivasti ja paljon. (Terveisiä vain ja kiitos viimeisistä iloista hetkistä.)
 
Edit: ää--ööö- taisin kokemattomuuttani lainata itseäni. Tällaista se on näitten nykyajan vimpainten kanssa. sory.

Risto Nevala on tosiaan aika vakavahenkinen tyyppi, varmaan muusikkovitsit eivät menisi ns "hedelmälliseen maaperään". Voi johtua myös tästä ns. "hitsaritaustasta".

Yritän tässä muistella ja muistella, että joku olisi jäänyt mieleen...no tulihan se sieltä: Esa Niemitalo...tämä 'Lähdettiinpä ruunalla markkinoille' ja 'Lippalakki'- lauluistaan aikoinaan tunnettu rautavaaralaisittain laulava teatterilaivamies. Asunee nykyjään Korpilahdella(?) Vuosikymmeniä sitten vaikutti säestettäessämme häntä tosi tosikolta. Muita en nyt muista.

...niin ja Robin, Esa Simonen! Tosikko!?

...niin ja Robin, Esa Simonen! Tosikko!?
 
-Esa Simonen on voimistelulaitoksen (?) kasvatteja ja tottunut kurinalaiseen elämään. Hyvä voimistelija. Käveli käsilläänkin joskus kun lauloi. Olisko ollus joskus vuonna kuuskytviis, kun kakarana näin.
 
-Hymyili se silloin paljon. Ei minusta tosikko, mutta ei toisaalta humoristikaan.

Huumorimies, huumorimies, Matti Esko!
 
Kerran, Jämsässä ollesamme soittamassa, jätin eräälle viehkolle naiselle toimitettavaksi Matille viestin paperilapulla. Neito tiesi viestín sisällön. Matin tullessa jälkeemme ko. ravintolaan keikalle, neito toimitti illan aikana lavalle Matille viestilapun kauniisti hymyillen. Masa luuli tietenkin lapussa olevan jonkun laulunsa toiveen. Lapussa luki kuitenkin: "Matti, et ole mikään tuppo karju pieremään."
Alla oli Sertso-sedän allekirjoitus.
 
Tapasin viestinviejättären myöhemmin ja kysyin Masan reaktiot; olivat olleet odotetut eli pokka oli pettänyt ja naurua piisannut.

Eiköhän se noilla artisteillakin tuo huumoritajun määrä ole suoraan verrannollinen älyyn/oivalluskykyyn.

Risto Nevala on tosikoin artisti johon olen törmännyt. Noin vuosi takaperin oltiin bändin kanssa samalla keikalla, ja meidän hanuristimme kuulutti Riston lavalle nimellä Pauli Nevala :)
Oli lähellä ettei turpaan vetäny, niin kuumana se kävi, vaikka kysymys oli vain inhimillisestä erehdyksestä joka kaiken lisäksi korjattiin välittömästi.
 
Keles...toi ois pitänyt nähdä...mies on tosiaankin aika tosikko,pari kertaa oon kompannut,eka kerta oli sillon kuningasvuonna,meidän rumpali totesi tauolla Ristolle"Aika huono taso oli tämän vuoden tangokisoissa"sen paremmin ajattelematta kelle puhui...Nestori Vala otti pienen ilmeen,etten sanoisi ;-))

Lapussa luki kuitenkin: "Matti, et ole mikään tuppo karju pieremään."
Alla oli Sertso-sedän allekirjoitus.
 
-Joka pieruasa piättää, siinä on muutakin vilppiä!
 
Huumoripieru aina piristää.

Eiköhän se noilla artisteillakin tuo huumoritajun määrä ole suoraan verrannollinen älyyn/oivalluskykyyn.
 
Tilanne ja mielentila kai myös ratkaisevat osin. Väsyneenä ei huumorimieskään liikoja naureskele.

En tiedä olenko tässä asiassa oikeassa vai väärässä; huumorintaju on todella vaikea taitolaji. Sitä joko on kertynyt tai sitten ei ole. Se on vähän niinkuin ankkuroitu yksilön elämänasenteeseen ja yleiseen ympäristön sekä tajunnavirtauksen hahmottamiseen.
 
Sitä ei voi varsinaisesti opettaa, koska se tai sen puute on liian läheisesti kosketuksissa ihmisen persoonaan, myös ns. oivaltamisen kykyyn, ehkä itsetuntoonkin?
 
Aivan ehdoton avain hyymöriin on ns alemman position ottaminen, elikkä huomaa aidon pilkkeen myös/ erityisesti itseen kohdistuvissa jutuissa. Toki jokaisella on omat herneensä jotka sitten tarvittaessa menee nenuun.

En tiedä olenko tässä asiassa oikeassa vai väärässä;
 
-Kyllä tiedät! Kunhan vaan viisastelet. Keu.