Aloittelijat ›

Yksi hyvä motivaatiota nostava konsti on myös soittaa jonkun muun kanssa vaikkei varsinaisesti kasaisikaan bändiä. Jos on vaikka jotain bändiläisiä kaverina ja niitä kiinnostaa jammailla ihan muuten vaan huvin vuoksi niin kokeile. Siitä voi toisinaan oppia jotain ja saada vähän lisää näköalaa siihen miten voi soittaa/sovittaa.

Ei kuitenkkaan saa pakkopullaa olla sen soittamisen

muutaman päivän tauko!
itselläni auttoi kummasti ku vitutti kun luuli ettei soitossa tapahtunut yhtään edistystä.

Mul on ollu sama juttu. Pidin taukoa kesällä. Sitten aloin kuuntelemaan enemmän musiikkia ja opettelemaan uusia biisejä. Nyt ku sais vielä uuden kitaran, niin johan alkaa soitto maistumaan

Itselläni on ollut paljon taukoa kitaran soitosta, varmaanki lähinnä en takia ku kukaan ei ole saanut sitä kuntoon.
 
Nyt parin vuoden ruuvaamisen jälkeen olen saanut aika lähelle totuutta kitaran säädöt ja pikkuhiljaa alkaa taas tulemaan vieroitusoireita et on pakko olla koko ajan kitaran kimpussa.
 
Olen kyllä biisejä väsännyt tämän ohella mut on ollu helvetin vaikeeta ottaa aina se kitara ja ruveta nauhottelemaan sillä. Nyt alkaa sekin asia olemaan niin että ku pitäs nauhottaa nii soittelee vaa kyllästymiseen asti ja nauhotukset siirtyy :P

No ensimmäisenä tulee mieleen että rupeet kuunteleen vaikka Jefferson Airplanea, Jimi Hendrixiä sun muita 60-luvulta. Tai sitten ihan reippaasti hommat jostaki Woodstock Directors Cutin niin luulis saavan viilistä...
 
Ja tosta Woodstockista kuuntelet sitte Ten Years Afterin biisin "I go home". Siinon meinaan asennetta. Aijoo ja Johnny Winterin Slidetyöskentely on sekin suorastaan inspiroivan kuulosta. Slidea opettelet niin johan soi blues.

Elikkäs, kitaran soitto rasittaa ja tuntuu turhauttavalta, sen takia koska tuntuu että polkis koko ajan paikallaan
 
No minkä ihmeen takia ylipäätänsä soitat jos se kerta niin vastenmieliseltä tuntuu? Lopeta vähäksi aikaa ja sitten kun taas tekee mieli niin otat uudestaan kitaran käteen ja kokeilet jospa olis paremmat fiilikset.

No minkä ihmeen takia ylipäätänsä soitat jos se kerta niin vastenmieliseltä tuntuu? Lopeta vähäksi aikaa ja sitten kun taas tekee mieli niin otat uudestaan kitaran käteen ja kokeilet jospa olis paremmat fiilikset.
 
meinasin sanoo melkein samaa. eli, oletko ajatellut että jos kitaransoitto ei olekkaan se JUTTU sinulle?

Yksi hyvä motivaatiota nostava konsti on myös soittaa jonkun muun kanssa vaikkei varsinaisesti kasaisikaan bändiä. Jos on vaikka jotain bändiläisiä kaverina ja niitä kiinnostaa jammailla ihan muuten vaan huvin vuoksi niin kokeile. Siitä voi toisinaan oppia jotain ja saada vähän lisää näköalaa siihen miten voi soittaa/sovittaa.
 
Tämä on hyvä tapa. Väsähdin itekkin joku aika sitten. Yhden tutun rumpalin kanssa aloin jamittelemaan, ja into palasi kun oli jo jotain mihin soveltaa omi juttujaa.

Hanki opettaja, jo muutamalla tunnilla hyvä opettaja voi antaa eväitä pitkäksi aikaa. Yleensäkin taitavamman soittajan kanssa jammailu on kehittävää ja inspiroivaa.

Jepjep. Tai jos on kaveri jolla on kitara niin vuorotellen toinen komppaa/toinen liidaa tai jotain. Laulua mukaan. Ja fiilistä (tukka heilumaan/kaljaa koneeseen)!
 
Ja nimenomaan se legendaarinen hidas E-blues on nannaa kavereiden kanssa. Siinä olen itsekkin bonjannut monia nykyään usein käyttämiäni lickejä. Ja se kehittää muutenkin.

jos mahdollista ni kokeile muita soittimia kuten rumpuja tai bassoa.itellä on auttanu aina ku on ruvennu vituttamaan kitaran soitto.

Elikkäs, kitaran soitto rasittaa ja tuntuu turhauttavalta, sen takia koska tuntuu että polkis koko ajan paikallaan, pyytäsin teitä ehottamaan jotain konsteja millä sain tämmöset epämääräset fiilikset pois. En jaksa enää soitella tiettyjä biisejä tai harjotella uusia, mun mielestä se osuu on käyty. Olen tehnyt vaikka mitä ja soitan päivät pitkät mutta mikään ei auta, antakaa asian tuntijat vinkkejä, kaikki laitetaan korvan taakse.
Ehkä vähän tyhmää tulla tämmösiä kysymään. mutta kun vaivaaa..
 
Ala soittaa bassoa, se on tosi hauskaa...

Jos haluaa pontta toimintaan eikä ole kavereita, niin nauhota juttujasi ja pistä mikseriin. Aikomus olisi itsekkin ruveta tähän jahka keksisi millä tekniikalla sen nauhotuksen hoitaisi.

Tässä on kans ruvennu pikkuhiljaa vituttamaan kun oon näköjään ikusesti tuomittu soittamaan niitä samoja iänkaikkisia rock- ja bluesjuttuja. Ei riitä motivaatio treenata mitään uutta, ja kitaransoitto ylipäänsä on ollut yhtä saatanan tervanjuontia jo monta kuukautta. Tuntuu että nyt on edessä sellanen kallio, jota ei pysty ylittämään kun ei viitti edes alkaa kiipeemään.
 
Siksipä olenkin siirtymässä takasin bassoon. Sen soittaminen on aina ollut hiton hauskaa. Sitäpaitsi koen olevani huomattavasti kehityskelpoisempi basisti kuin kitaristi, ja ekan levynkin oon tehnyt nimenomaan basistina. Kitarat saa mun puolestani painua nyt hittoon. Yhden pidän, sävellystyökaluna.
 
Että radikaaleja liikkeitä vaan, jos alkaa ahistaa. Ei se kitara oo mikään ainoa vaihtoehto.

Ei se kitara oo mikään ainoa vaihtoehto.
 
Ellei ole jo ehtinyt heittää muutaman vuoden huulta basisteista, haukkunut ne ja vannonut pysyvänsä aina kitaristina. Näin minulla. Piano kyllä houkuttelisi jonninverran.

bassoa? soittasin mielelläni, mutta tuntuu et oisin sit hukannut 3vuotta kitaran kanssa turhaan?

bassoa? soittasin mielelläni, mutta tuntuu et oisin sit hukannut 3vuotta kitaran kanssa turhaan?
 
Siksi kannattaa kokeilla pianoa, koska sormet saa reeniä ja teoriaa oppii.

Täh? Saa sitä bassoakin koittaa, ei se tarkoita että kitaransoitto on senjälkeen poissuljettu asia, eikä missään nimessä sitä että kitaransoittovuodet olisivat menneet hukkaan. Kannattaa pitää mielessä että jos tuollaisia "en mä voi"-sääntöjä lähtee paljon noudattelemaan musiikkilinjalla niin siinä saattaa tulla mieli ankeaksi ja sisäinen lapsi tukehtuu oksennukseensa. Homman pitää olla juuri niin hauskaa ja rajatonta kuin itse haluaa.
Soitatko muuten sellaista musiikkia mitä oikeasti haluat ja mistä saat säväreitä vai vaan jotain mihin olet "tottunut"? Voi kuulostaa hämärältä mutta taitaa olla aika yleinen ilmiö.
 
Kaveri väänsi aikansa bassoa, sitten siirtyi rumpuihin mikä on selvästi oikea soitin äijälle, mutta kaippa se vieläkin bassoa joskus renkuttaa. Soittaneepa kitaraakin.
Monta kertaa on hyötyä, kun alkaa soittamaan soitinta, että on kokemusta jonkun muun instrumentin soittamisesta.
 
Itse olen enemmän tai vähemmän paininut kitaran kanssa noin 10 vuotta, enkä osaa soittaa sitä vieläkään, mutta taas siitä on innostunut. Välillä taisi olla vuosikin ettei tullut juuri koskettua. Ei fiilis väkisin tule, tulee kun on tullakseen. Pääasia että kuitenkin kuuntelee musiikkia, siitä saa aina virikkeitä.
 
Yksi hyvä motivaationkohottaja on omien biisien tai riffien tallentaminen. Luulen että vietän tänä vuonna kitaroiden kanssa noin 294% enemmän aikaa kuin viime vuonna, tuli nääs hommattua aika tyyris digitallennin.