Kitarat: kitarakamat ›

Valitettavasti ei kuitenkaan mallia Giovanni *sigh* =)
 
Eli sattuipa eBaysta käpäliin tuollainen Aria ARX-100 -kitara.
 
Ruusupuuotelautainen mahonkikaula on liitetty kaarevakantiseen leppärunkoon suht' sulavalla liimaliitoksella. Värityksenä tuollainen hyvin tumma läpikuultava viininpunainen. Runko ja lapa on muotoiltu P*S -henkeen, samoin mensuuri on tuollainen välimallin 25 tuumaa. Medium jumbo -mallisia nauhoja on 24 kappaletta. Lapaan on lätkäisty oivalliset Groverin lukkovirittimet.
 
Tallaosasto on kiinteä. Sekä satula (bridge) että peräkappale (stop tail) on hieman upotettu kanteen, sillä kaulan ja rungon liitoksessa ei ole juuri laisinkaan esim. les paulille tyypillistä kulmaa. Tästä aiheutuikin pieni ongelma, nimittäin kulman puuttuessa oli tallamikin les paul -tyylinen kehys aivan liian korkea. Mikki upposi syvälle kehyksen sisään (hölmön näköistä) ja kielistä loppui säätövara hiukan kesken, kehys tuli vastaan. No, hiekkapaperia ja 10 minuuttia, ongelma poistettu.
 
Äänen poimivat talteen kaksi Duncan Designed -humbuckeria, jotka ajavat asiansa ihan hyvin. Tallamikki on aavistuksen kiertoherkkä suurilla gaineilla ja äänenpaineilla. Säätiminä ovat kolmeasentoisen valintakytkimen lisäksi molemmille mikeille yhteiset volume ja tone. Vetämällä tonenappula ylös puolittuvat mikit, näin saadaan vähän monipuolisuutta soundivalikoimaan.
 
Kitaran sointi on tasapainoinen, mutta hiukan persoonaton. Ei les paul, muttei (puolituksillakaan) stratokaan, jotain sieltä välistä, kuitenkin painottuen paulin suuntaan. Vaikka alkuperäismikit hoitavatkin hommansa kohtuudella, voisi varsinkin tallamikin vaihto tuoda aavistuksen lisää karismaa peliin, ja samalla kenties eliminoida high gain -ulvahtelut. Sustain on hyvä, muttei kuitenkaan loputon. Itselläni on kielinä kymppisatsi heavy bottomilla, joka tuntuukin sopivan kitaraan hyvin. Myös dropped d -runttaukset murisivat hyvin.
 
Tuntuma on stratoon tottuneelle kevyt lyhyemmän skaalan ansiosta. Lisäksi action on suhteellisen matala, joten kitara vaikuttaa varsin helpposoittoiselta. 24 nauhaa tosin hiukan tuovat (jälleen stratoon tottuneelle) fiiliksen, että tämähän pelkkää kaulaa koko kitara..
 
Hintaansa nähden Aria on oivallinen kitara. Lukkovirittimet ovat hyvä oivallus tässä hintaluokassa. Suht' monipuolinen kitara, joka taipuu monenlaiseen menoon.
 
Suomen hintaa ei ole tiedossani, mutta ameriikan maalla listahinta on karvan alle 700 taalaa, reiluun neljäänsataa tuota myydään. Brittein saarilla hinta pyörii 400-350 punnassa. Omastani maksoin vähän alle 250 euroa (uusi, musiikkiliikkeestä) rahteineen Englannista. Huutokauppa se on joka kannattaa.
 
Vaikka Aria on (varsinkin uudella tuotannollaan) vähän halpiksen maineessa, niin ainakin tämä kitara korjaa tuota mainetta kummasti. Suosittelen testaamaan, jos näitä kävelee vastaan. Erityisesti, jos P*S -tyyppinen kitara kiinnostaa, mutta ei ole halua/varaa maksaa aitoa (kuten allekirjoittaneella). Käsittääkseni ainakin Soitin Laineella Turussa on Ariaa myytävänä?
 
JuSu