Yleistä keskustelua musiikista ›

Onko energisen ja erityisesti hyvin menneen keikan jälkeen vaikeaa olla?
 
Tuntuuko siltä, että on pakko vetää kännit tms.
 
Koetko kuinka pahimmillaan syvä alakulo täyttää sielun, kun keikan jälkeinen mahdollinen hurmos tai edes pieni sellainen
laskee?
 
Kuinka selviät siitä?

Lähinnä mulla on ollut semmoista puolimaanista hyvää oloa, ei oikein saa heti unta kotiintultua. Lukeminen edesauttaa asiaa jonkun verran.

Lähinnä mulla on ollut semmoista puolimaanista hyvää oloa, ei oikein saa heti unta kotiintultua. Lukeminen edesauttaa asiaa jonkun verran.
 
Enpä oo vasta ku pari keikkaa heittäny, mutta aika levoton olo sen jälkeen kyllä on. =) En tiedä mikä tohonkin auttais, kai se kokemuksen myötä sit vähän tasaantuu...?

Kännejä ei tee mieli vetää, mutta aika väsynyt olo on aina keikan jälkeen. Toisinaan myös surullinen ja vähän masentunut. Siitä selviää kai parhaiten vain lepäilemällä...

kai se kokemuksen myötä sit vähän tasaantuu...?
 
Joo. Mutta tuossa on vaaransa: jos tekee liikaa samantyyppistä juttua, alkaa homma tuntua liiaksi rutiinilta eikä se enää tunnu niin vahvasti.
 
Semmoinen positiivinen kutina ennen keikkaakin on tietysti positiivinen asia. Se auttaa mua latautumaan ja fokusoitumaan keikkaa varten. Mitä mä nyt muistelen, tuo jollain tavalla korreloi sen kanssa miltä on tuntunut jälkeenkinpäin: ennen keikkaa hyvä, innostunut fiilis ja keikan jälkeen hyvä, innostunut fiilis. Jotenkin noin.

Onko energisen ja erityisesti hyvin menneen keikan jälkeen vaikeaa olla?
 
On
 
Tuntuuko siltä, että on pakko vetää kännit tms.
 
Kyllä.
 
Koetko kuinka pahimmillaan syvä alakulo täyttää sielun, kun keikan jälkeinen mahdollinen hurmos tai edes pieni sellainen
laskee?
 
Aika usein.
 
Kuinka selviät siitä?
 
Kännit.

Enpä oikeastaan.

Onko energisen ja erityisesti hyvin menneen keikan jälkeen vaikeaa olla?
 
Ei, päinvastoin, olo on euforinen ja maailmojasyleilevä. Tuoppi vettä, kuiva paita, hetken hengähdys ja sitten mennään taas.
 
Tuntuuko siltä, että on pakko vetää kännit tms.
 
Ei.
 
Koetko kuinka pahimmillaan syvä alakulo täyttää sielun, kun keikan jälkeinen mahdollinen hurmos tai edes pieni sellainen laskee?
 
Joskus tuollaisen aistii, jos ei itsessään niin muissa. Joskus tuollaisen on nähnyt menevän niin pahaksi, että eikun kaveri sairaalaan yöksi, ja aamulla haetaan mukaan.
 
Kuinka selviät siitä?
 
Meillä pyritään aina keikan jälkeen fyysiseen kosketukseen bändin kesken, eli yleensä kiitetään keikasta kädet toistemme harteilla, halataan tai muuten kosketetaan. Siinä tulee ikäänkuin sanattomasti jaettua kiitos hyvästä yhteisestä työstä. Se on samalla tavalla sellainen perinne, jonka puuttumisen huomaa, kuin se keikkaa edeltävä viimeinen tupakka lavan laidassa, jonka aikana kukaan ei yleensä sano mitään.

Onko energisen ja erityisesti hyvin menneen keikan jälkeen vaikeaa olla?
 
Ei! Mä rakastan vähä paistatella siinä "olenpa hyvä"-fiiliksessä mikä tulee kun tietää soittaneensa hyvin ja että jengillä oli hauskaa. Oon absolutisti anyway joten yleensä tekee vaan mieli vetää litra kylmää jaffaa, ja kebabi tai pizza.
 
Usein tosin keikan jälkeen tekis viel mieli stagelle, että "no vedetään viel yks biisi".

Keikan jälkeen on kyllä aika usein semmonen meno päällä että vähemmästäkin alkaa tekeen kaljaa mieli.

Tuntuuko siltä, että on pakko vetää kännit tms.?
 
- Ei.
 
Kivi, eiköhän vedetä kuitenkin ne kännit sitten helmikuussa? ;)

On
Kyllä.
Aika usein.
paaviKännit. :)
 
ne vedetään meni keikka miten vaan
 
jepp. joka ikisen oman bändin kanssa tehdyn keikan (n. 30) jälkeen on tullu vedettyä. Näytelmä/koulujutut on sitten erikseen.
 
Taitaa olla yleensäkin niin, että minkä tahansa hyvän kokemuksen jälkeen (euforian haihduttua) tuntee itsensä vähän tyhjäksi. Oli se sitten keikka, päihteinen 'jees' -ilta tms. Mulla on alkanu tulee viinastakin hirveitä morkkiksia.. ;)
Keikan jälkeen on kyllä helkkarin hyvä olo. Paitsi jos on päässy käymään niin huonosti, että keikka menee perseelleen..

Onko energisen ja erityisesti hyvin menneen keikan jälkeen vaikeaa olla?
 
Tuntuuko siltä, että on pakko vetää kännit tms.
 
Koetko kuinka pahimmillaan syvä alakulo täyttää sielun, kun keikan jälkeinen mahdollinen hurmos tai edes pieni sellainen
laskee?
 
Ei ole tuollaista oireyhtymää tullut vastaan. Jos show, oli sitten keikka tai joku muu live-esitys, menee hyvin, niin hyvät fiilikset jää. Jos taas menee huonosti, niin sen jälkeen on kyllä vaikeaa olla.
 
Mä olen havainnut, että jos menee hyvin, niin mulla siinä purkautuu se keikkaa edeltävä normijännitys. Jos taas ei. niin se tila jotenkin jää päälle eikä jälkeenpäinkään meinaa ruoka maistua tms, ja jää just sellanen olo ettei tiedä miten päin olisi, ja vituttaa.

Laulajana harmitti aina keikan jälkeen niin pirusti, kun muut alkoivat kittaamaan kaljaa, mutta itse joutui kärsimään keuhkojen pihalle huutamisesta johtuvasta tunnin tai pari kestävästä fyysisestä pahoinvoinnista ja vatsalihasten kipeytymisestä, ennenkuin pystyi taas täysillä elämään. Mutta jännä näin jälkeenpäin huomata, että pelkästään huutamalla sai aikaiseksi ihan kunnon sixpäkkivatsan, joka katosi välittömästi bänditouhut lopetettua. Ei sitä helposti tajua miten fyysisesti rankkaa touhua se onkaan.

Paavi:
Kivi, eiköhän vedetä kuitenkin ne kännit sitten helmikuussa? ;)
 
Tottakai, mutta ei keikan takia, vaan keikan ohella.
:-)
 
BaariMikko:
Mä olen havainnut, että jos menee hyvin, niin mulla siinä purkautuu se keikkaa edeltävä normijännitys. Jos taas ei. niin se tila jotenkin jää päälle
 
Sama havainto. Tai sitten se päälle jäävä jännitys on sitä keikanaikaista, kun on pitänyt valvoa, että ongelmatontitkin hoidetaan kunnolla, eikä ole voinut vain trauhassa keskittyä omaan meininkiin.
 
Niin tai näin, huonon keikan jälkeen on hirveä tarve juosta, säätää ja tehdä, hyvän keikan jälkeen mieluiten levyttää tuolissa ja kehuu itseä ja bändikavereita.

Onko energisen ja erityisesti hyvin menneen keikan jälkeen vaikeaa olla?
 
ei.
 
Tuntuuko siltä, että on pakko vetää kännit tms.
 
ei. pari bisseä, rööki ja jauhaa paskaa kavereiden kanssa. todennäköisesti valvotuttaa.
 
Koetko kuinka pahimmillaan syvä alakulo täyttää sielun, kun keikan jälkeinen mahdollinen hurmos tai edes pieni sellainen
laskee?
 
jos soitan päin persettä minua ottaa päähän se.
 
Kuinka selviät siitä?
 
harjoittelemalla.

Onko energisen ja erityisesti hyvin menneen keikan jälkeen vaikeaa olla?
 
Keikan jälkeen on lähes aina vaikea olla. Väsyttää ja ahistaa. Tekis mieli päästä äkkiä himaan. Ulkoilmakeikat on jostain syystä poikkeus.
 
Tuntuuko siltä, että on pakko vetää kännit tms.
 
No ei todellakaan. Tekee mieli olla vaan rauhassa.
 
Koetko kuinka pahimmillaan syvä alakulo täyttää sielun, kun keikan jälkeinen mahdollinen hurmos tai edes pieni sellainen
laskee?
 
Ei oo paljon hurmoksia näkynyt.

Yleensä keikan kun keikan jälkeen oon aivan tuhannen nuuskana koska annan aina kaiken itsestäni yleisölle, ja näin ollen on kiva olla keikan jälkeen hetki rauhassa että saa taas ittensä maan pinnalle. Josta johtuu myös pieni inho takahuoneeseen _hetikeikanjälkeen_ ryntääjiä vastaan, eihän ne sitä kyllä tiedä että artisti parka haluais olla hetken hiljaa.. =)
 
Kännit tulee vaan vedettyä yleensä keikan jälkeen.
 
Ei välttämättä alakuloa tai muuta vastaavaa mutta todella kumma olo on yleensä, kaskun esim. mulla on viharakkaus suhde esiintymiseen, pelkään ennen keikkaa niin että tuntuu siltä ettei kädet tunnu toimivan siihen asti kunnes ensi ääni on päästetty ja sitten onkin se piru irti.