Keskustelua raskaammasta musiikista ›

The Ritualista lähtien on bändiä tullut kuunneltua ja kieltämättä Testamentista löytyy aina sitä jotain, eikä yksikään levy ole vielä pettänyt täysin. Vanhemmilta levyiltä löytyy kaikilta omat hetkensä (rumpuhommia lukuunottmatta), mutta silti The Gathering iskee melkeimpä koviten nykyisin. Alkuaikojen levyjä kuunnellessa melkein harmittaakin eniten osittain nuo heikot soundit ja hyvin aneeminen rumputyöskentelyä. Toivottavasti äijät saisivat pidettyä koossa vakinaisemman kokoonpanon sekä koottua taas kunnon studiolevyn.

Return to Serenity lienee yksi hienoimmista biiseistä koskaan.
 
Totta. Ja muutenkin yksi parhaista bändeistä ikinä. New Order ekä paras levy, tai ainakin samalla tasolla The Gatheringin kanssa.
Tykkään.

Mä en kyllä käsitä valittamista vanhojen levyjen rumputyöskentelystä. Eihän se Louie Clemente mikään Lombardo ole, mutta hoitaa hommansa ihan tarpeeksi hyvin, että puntit alkaa vipattamaan. Soundit ovat mitä ovat, mutta kuuluvat ajanhenkeen.

Mä en kyllä käsitä valittamista vanhojen levyjen rumputyöskentelystä.
 
Joitain saattaa häiritä se humppakomppi, joka vääjäämättä alkaa aina jossain kohtaa biisiä, tavallisesti laulun alkaessa. Mutta sekin kuului osaltaan ajan henkeen.

Joitain saattaa häiritä se humppakomppi, joka vääjäämättä alkaa aina jossain kohtaa biisiä, tavallisesti laulun alkaessa. Mutta sekin kuului osaltaan ajan henkeen.
 
Oikeassa olet. Humppakomppi on aika oleellinen osa speedmetal biisejä, mutta sitäkään ei pidä viljellä joka kohtaan. Testamentillakin on monta kipaletta, jossa humppakomppia ei ole lainkaan.

Oikeassa olet. Humppakomppi on aika oleellinen osa speedmetal biisejä, mutta sitäkään ei pidä viljellä joka kohtaan. Testamentillakin on monta kipaletta, jossa humppakomppia ei ole lainkaan.
 
Mikäs se muuten olikaan juuri tuolla Practisellä se insrtumentaalibiisi, mitä joskus kavereiden kanssa naureskeltiin kun rummut soittaa valssikomppia? Se on kyllä lystikkään kuuloista, kauheet säröt ja "hum-pap-paa, hum-pap-paa"!

Tervetuloa perjantaiaamun lainauskimaraan. Testamentista ei luovuta näin helpolla...
 
Lonkero: Veljeni kuuli Testamentia Rautakangessa, ja osti kohta The Best of Testament -levyn. Se on hyvä tapa tutustua pändiin kuin pändiin mun mielestä.
 
Toisaalta on joo. Mutta jos tutustuu liian hyvään bändiin, pitää kohta ostaa kaikki alkuperäset levyt kuitenkin ja sit kokoelmat jää turhiks...
 
Mohla: Itse tutustuin aikoinaan bändiin Practice what you preachin kautta. Nyt kyllä täytyy sanoa, että levyllä on niin järkyttävän paskat soundit ettei mitään järkee, mutta biisit on hyvä.
 
Mä oon järkähtämättömästi sitä mieltä, että olis loistavaa, jos Testament tekis Practicesta ja Souls of Blackista samanlaisen uudelleenäänityksen, kun teki kahdesta ekasta levystä. Niissä kun edelleen tosiaan on soundit mitä on. Mutta biisit on parasta a-ryhmää. Souls of Blackillakin, vaikka se levy usein ylenkatsotaan. Ymmärrän kyllä tavallaan miksi, siinä kun on ehkä kuitenkin vanhempiin levyihin verrattuna sellaista löysempää meininkiä. Haettu ehkä enemmän melodiaa lauluihin ja silleen. Mutta killereitä sais monista niistäkin biiseistä tanakammalla toteutuksella. Pitäisköhän tehdä biisilista valmiiks tälle "Practice Still Black" -levylle... Vaikee valita esim. 10 parasta.
 
Ozzman: Ja Chuckia parempaa laulajaa ei trash piireissä ole nähty. Tosin Jos Metallican ekat levyt lasketaan joukkuun, niin Hetfield on samanveroinen.
 
Chuckissa loistavaa on se, että "örinä" irtoo mainiosti, mutta myös melodiatkin terävästi ja välillä aika korkeeltakin. Jep, ja Hetfield oli Kill 'em Allilla mainio... ;)
 
Torniojaws: Mukana oli myös vanhaa sakkia, jotka sittemin lähtivät bändistä.

Ben_D: Mm. greatest of them all; Alex Skolnick.
 
Se vähän harmittaa, että Skolnickin uudempi jazzahtavampi suuntautuneisuus paistaa sikäli Still Deadlyltä läpi, että sen soolosoundit on tosi pehmeet. Vähän enemmän atakkia ja vähemmän kuulautta uppois paremmin mun korviin ton levyn soundimaailmassa. Aika uskollinenhan toisaalta se soundi on alkuperäsille sooloille, mutta mieluummin olisin nähny, että sitä oltais nykyaikaistettu hyökkäävämpään suuntaan, kuin päinvastoin.

Porukat unohtanu souls of blackin kokonaan

Porukat unohtanu souls of blackin kokonaan
 
Justhan siitä on puhuttu kahdessa edellisessä kirjotuksessa..

tosiaan veit sanat suustani...practice what you preachillä on parhaimmat soundit mutta paras tapa tutustua orkesteriin on ostaa kokoelma!

Mä olen niin idiootti että ostin kokoelmankin vaikka mulla oli jo kaikki levyt. Vaikka onhan kokoelma levyllä sentään overthewall biisin live versio.Se olikin sitten ainut syy miksi ostin kokoelman ja syy miksi aloin alunperin pitämään Testamentista. Et silviisiin.

Itse tutustuin bändiin vasta tänä syksynä. Oltiin serkun kanssa levukaupassa ja olin jo valinnut Liekin Korpin ja tokaisin serkulle, että nyt tekee mieli jotain runttaa. Sitten hän mietti hetkisen ja työnsi Practicen käteen. Kuuntelin sitä hieman liikkeessä ja se iski heti. Todella hyvä levy, mutta rumputyöskentely on hieman yksinkertaista. Levyltä kyllä löytyy myös muutama vähän tylsempi veisukin.
 
Skolnickin kitarointi on aivan loistavaa. Kunnon atakki sooloissa! Mahtava kitaristi.
 
Pitää tutustua syvemmin Testamentin tuotantoon, mutta en oikein tiedä mistä jatkaa.

Pitää tutustua syvemmin Testamentin tuotantoon, mutta en oikein tiedä mistä jatkaa.
 
New Order ja Legacy.

Tuli vaan mieleen, että tykkääkö kukaan Demonicista? Tuppaa olemaan mielestäni varsin tylsä albumi Demonic Refusal -biisiä lukuunottamatta.

Tuli vaan mieleen, että tykkääkö kukaan Demonicista? Tuppaa olemaan mielestäni varsin tylsä albumi Demonic Refusal -biisiä lukuunottamatta.
 
Niinkun myös tästä tossa aikaisemmin mainitsin niin on vähän väliinputoaja levy.

Bändi on tietysti niitä klassisimpia Bay Area orkestereita ja kahdella ekalla levyllä on ihan saatanan kovaa materiaalia. In to the pit on maailman kymmenen parhaan thrash biisin joukossa.
 
Practice ja Souls ovatkin sitten tylsyydessään ja innottomuudessaan ihan hirveää paskaa. Kuulostaa kuin jätkät eivät olisi osanneet päättää tekevätkö rankkaa vai kevyttä kamaa ja sitten on kyhätty kaksi maailman keskinkertaisinta levyä.
 
Demonic on sitten jälleen kerran ihan pirun kova levy. Ei niinkään nopeudella leikitä, vaan on tehty oikein kunnon raskasta junttaamista. Paljon hyviä ideoita myös laitettu joukkoon. Gathering ei sitten taas paria biisiä lukuunottamatta oikein jaksa kolista. Yhtälö on sinänsä outo, että rummuissa on Lombardo ja biisit todella raskaita, mutta silti ei vaan pitemmän päälle jaksa innostua.
 
Ja Death Angel on parempi.

Bändi on tietysti niitä klassisimpia Bay Area orkestereita ja kahdella ekalla levyllä on ihan saatanan kovaa materiaalia. In to the pit on maailman kymmenen parhaan thrash biisin joukossa.
 
Practice ja Souls ovatkin sitten tylsyydessään ja innottomuudessaan ihan hirveää paskaa. Kuulostaa kuin jätkät eivät olisi osanneet päättää tekevätkö rankkaa vai kevyttä kamaa ja sitten on kyhätty kaksi maailman keskinkertaisinta levyä.
 
Demonic on sitten jälleen kerran ihan pirun kova levy. Ei niinkään nopeudella leikitä, vaan on tehty oikein kunnon raskasta junttaamista. Paljon hyviä ideoita myös laitettu joukkoon. Gathering ei sitten taas paria biisiä lukuunottamatta oikein jaksa kolista. Yhtälö on sinänsä outo, että rummuissa on Lombardo ja biisit todella raskaita, mutta silti ei vaan pitemmän päälle jaksa innostua.
 
Ja Death Angel on parempi.
 
Practice What You Preach tylsä ja paska? En olisi teikäläisen uskonut moista sanovan.

Porukat unohtanu souls of blackin kokonaan
 
No mää en oo ainakaan, ku se oli eka levy josta alkoi Testamentin diggailu, sain sen vaimon veljeltä joululahjaksi muutama vuosi sitten :P
 
Aivan hoovetin hyvä levy!

Tuli vaan mieleen, että tykkääkö kukaan Demonicista? Tuppaa olemaan mielestäni varsin tylsä albumi Demonic Refusal -biisiä lukuunottamatta.
 
Ei todellakaan! Demonic on ollut viimeaikoina varmaan eniten kuuntelussa kaikista Testamentin levyistä. Se nyt on vaan makuasia, mutta ei se mikään väliinputoaja levy ole, vaan aivan helvetin kova kiekko!
 
Tuota väitettä Practisen tylsyydestä en kyllä allekirjoita minäkään.