Yleistä keskustelua musiikista ›

Miks sä luulet lehdistön ja kaupallisten medioiden toitottavan populistisesti koko ajan sitä, kuinka vääryyksillä artistit keräävät tekijänoikeusmaksuja? Ne ajaa omaa etuaan. Näin se on joka maassa.
 
Mun mielestä asia ei mene ihan noin.
 
Jos musiikkibisnestä vertaa muihin teollisuuden aloihin, musiikkialan ongelmat saavat suhteettoman paljon palstatilaa siihen nähden, miten pienistä rahasummista on makrotalouden mittakaavassa kysymys.

Valitettavasti mun mielestä nyt ollaan tilanteessa jossa jokainen voi julkaista ihan mitä tahansa paskaa netissä. Eli tämä on johtanut siihen että tarjolla on UG timanttien lisäksi valitettavasti tuhatmäärin kaikkea paskaa. Se, miten helvetin hankalaa on löytää ug-bändejä mp3:Sten perusteilla johtuu siitä että ainakin mä olen turtunut tuohon mp3:sten tulvaan. Jokainen voi kotikoneellaan luoda "mestariteoksensa" ja tunkea ihmisten ladattavaksi lisäämään paskan määrää ultimaattisiin mittasuhteisiin.
 
Mokoman / Sakara Recordsin Marko Annala puhuu tästä samasta ilmiöstä uudessa Rumbassa, kannattaa tsekata.
 
Levykaupassa lojuva konkreettinen tuote on merkki siitä, että joku on mennyt takuuseen, että perkele tää kama on hyvää ja satsannut siihen rahaa. Eli seisoo sen asian takana.
 
Erään major labelin suuri päällikkö kiteytti saman asian hyvin, kun häneltä kysyttiin, että mikä levy-yhtiöiden rooli on tulevaisuudessa: "We tell people what is worth listening."

Mun mielestä asia ei mene ihan noin.

Ei sitte...ehkä tää on vaan harhaa. Ehkä ne haluaa meille musiikintekijöille kaikille pelkkää hyvää...

Ei sitte...ehkä tää on vaan harhaa. Ehkä ne haluaa meille musiikintekijöille kaikille pelkkää hyvää...
 
"I might be schizophrenic, but I'm also Jesus"?
 
Tuskin pystyt kiistämäänkään väitettäni. Asia johtuu tietysti siitä, että jonkun tähtitehtaan ympärillä on hiukkasen enempi glamouria kuin vaikka pohjalaisen huonekalufirman, vaikka liikevaihdot olisivat samaa luokkaa.
 
Itse syyttäisin negatiivisesta uutisoinnista enemmän alan järjestöjä, jotka antavat kuulua itsestään vain negatiivisissa asioissa - okei, jotain vuosittaista Emma-gaalaa lukuunottamatta.
 
Musiikinkuluttajat näkevät niin tekijänoikeusjärjestöt kuin ÄKT:n vain jonkinlaisina pamppua heiluttelevien poliisijoukkojen ja suojelurahaa kiristävien mafiajärjestöjen välimuotoina.

Helvetti, jos joku imis egoreactoria ja saisin kuulla siitä, itkisin onnesta.
 
Se on sun valintasi. Jos joskus olet siinä pisteessä, että joudut valitsemaan musiikintekemisen ja päiväduunin välillä ja kallistut ensimmäiseen, uskon että olet eri mieltä.
 
Kun taas puhutaan artisteista, jotka myy oikeasti miljoonia, eli se päivittäinen toimeentulo on turvattu, mielipiteet jakautuvat aika tiukasti kahtia. Mä oon tästä asiasta kysynyt liki joka kerran, kun olen haastatellut jotain isoja nimiä.
 
Koska namedropping on vastenmielistä ja kammottavaa, en ala enempää nimiä pudotella, mutta sanotaan nyt, että otantaan kuuluu muutama kymmenen ihmistä Linkin Parkista Limp Bizkitiin, PJ Harveysta Sugababesiin, Green Daystä Good Charlotteen ja Kornista Monster Magnetiin.
 
Perusteluista huomaa kyllä äkkiä sen, onko joku vain opportunisti ja populisti (vrt. Napster-case, jossa Lars Ulrich sai kusipääpisteet ja Fred Durst yritti haalia teineiltä sympatiat haukkumalla Metallicaa ja kehumalla Napsteria), vai onko mielipiteen takana jotain oikeaa substanssia.
 
Artistien näkökulmasta nousee usein esille se pointti, joka ääniteteollisuuden ylläpitämästä keskustelusta aina "unohtuu": levymyynti on vain osa sitä kakkua. Merchandise-bisnes ja keikkailu ovat artisteille ihan yhtä tärkeitä tulonlähteitä.

Ongelma on lähinnä siinä, että suurin osa ihmisistä tuntuu ajattelevan ainoastaan akselilla artisti/levy-yhtiö. Mutta se joka siitä musiikista oikeasti maksaa on media-yhtiöt ja niiden emofirmat...alkaen isoista levittäjistä ja vaikkapa Nokiasta kotosuomessa. Niitähän vasta kiinnostaakin se, että niiden ei tarvitse maksaa musasta...tai mistään muustakaan.
 
Mutta ei kai kukaan tässä ole ollut tekemässä musiikista kaikkien yleistä omaisuutta? Ainoastaan jakamassa musiikkia yksityiseen käyttöön. Nimenomaan kaikenlainen kaupallisen hyötymisen (siis muiden kuin artistin tai levy-yhtiön ja levykaupan) on mielestäni kaikki täällä tuominneet. En kyllä kykene ymmärtämään miten Nokia tai vastaavat saisivat enemmän oikeuksia musiikin suhteen jos sitä waretetaan netissä? Tapahtui se sitten luvallisesti tai luvattomasti.
 
Riffin uusimman numeron pääkirjoituksessa juuri oli ihan käypää tekstiä asiasta.
 
Hyvä pointti oli mm. että ei ole minkäänlaista vaikeutta saada kaupattua Pink Floydia, Beatlesia tai Eppu Normaalia vaikka ne levyt on olleet jo kymmeniä vuosia kirjastoista saatavana kotikopiointiin ja netit huutaa ihan täysillä kun porukka warettaa. Silti ne levyt käy kaupaksi.
 
Ainoa joka tässä nyt on waretuksen myötä kenties (ei kyllä vielä näytä hidastavan) kärsii on yritykset jotka arvostavat kaikki tuotteensa ainoastaan niitten tuottaman voiton perusteella. Myytävä tuote on niin heppoinen, ettei julkaisupäivästä edes puolen vuoden päästä kukaan jaksa musiikkia kuunnella. Miksi kukaan ostaisi kertakäyttölevyn? Ainakaan jos siitä joutuu maksamaan saman verran kuin levystä jonka käyttöikä on periaatteessa loputon. No joku niitä kuitenkin ostaa. Loput kuuntelevat radiosta, kopioivat kaverilta tai warettavat netistä. No ketä haittaisi jos näitä ohikiitäviä artisteja ei olisi olemassa? Tuskin ketään muuta kuin niitä ihmisiä jotka saavat palkkansa kyseisestä duunista. Mä uskon, että noilla nykyisten suurten levy-yhtiöiden resursseilla ne samat ihmiset voidaan ihan millon vaan työllistää jollekin muullekin alalle. Olkoon se sitten vaikka nopeammat nettiyhteydet ja paremmat warettamismasiinat.
 
Tänäpäivänä todella harvoin näiden suurien yhtiöiden kustannuksella maksetaan sitten niitä todella hartaasti musiikkiaan valmistavien artistien musiikkia. Ainoa mikä merkkaa on, että tuotteen on oltava jo suunnitteluvaiheessa varma menestys.
 
Mutta en mä väittäisi, että levy-yhtiöt tarpeettomia on, tai millään tavalla läpimätiä. Kaikki. Suomestakin tulee mieleen esim. Poko ja Spinefarm jotka aivan varmasti nekin hakee voittoa panokselleen, mutta toiminta ei ole ollenkaan niin härskiä kuin suurilla yrityksillä ja siinä on nähtävissä jopa muitakin arvoja kuin levyn tuottama voitto. Siellä todellakin toimitaan niin, että paremmin menestyneiden artistien tuottamia voittoja sijoitetaan uusiin, ei välttämättä taloudellisiin vaan musiikillisiin lupauksiin. Ainakin olen käsittänyt, että monesti sopimuksen uusimiseen riittää, että artistin edellinen levy on jotakuinkin päässyt omilleen, tai edes osoittanut pientä potentiaalia.
 
Mieleeni tulee vaikka Kari Peitsamo, mies on tehnyt n. 40 levyä ja niistä ei varmasti ole levy-yhtiön jannut paljon Bemareita ostellu, mutta miehen on annettu jatkaa. Oikein hyvä. Minä tykkään. Jatsin Syvin olemus on vieläkin oikein mainio levy.
 
Mutta toisaalta mä en näe, että tämänkaltaisten yhtiöiden tai artistien uhkana on warettaminen, ihan siitä syystä, että musiikkia kuluttavat ihmiset ovat yleensä kiinnostuneita musiikista ja pitävät tärkeänä sitä levyn omistamista. Eikä tää porukka ole pelkästään mitään muusikoiden.netin porukkaa jolle musa on erityisen tärkeätä vaan kyllä enemmän ja vähemmän aktiivista musiikinkuluttajaa on paljon.
 
Mä olen ennenkin puhunut työkavereideni musatottumuksista. Niihin uppoaa ihan täysillä kaikki mitä radio suoltaa. Mutta ne ei jostain syystä omista yhtä ainoaa levyä. Ja se syy on siinä, että niitä ei oikeasti kiinnosta yhtään. Niin pitkään kun radio on olemassa niin se riittää niille. Ja jos radiota ei olisi olemassa, niin tuskinpa kuuntelisivat sitäkään vähää musiikkia. Ei niitä yksinkertaisesti kiinnosta alkaa järjestelmällisesti tutustumaan musiikkiin. Mä en tiedä, että jos ne sitten joskus kotikemuihinsa imuroivat jonkun biisin jonka jonka muistavat joskus radiosta kuulleensa, että mitä levybisnes siinä menettää?
 
Mutta minkäs sitä mahtaa, että joku myy niin paljon että rahaa tulee? Pitäiskö liiallinen menestyminen kieltää?
 
Mä en sinänsä tuomitse ketään tienaamisesta. Mutta ihan suoraan sanottuna eikö jonkun jättiläismäisen levy-yhtiön resursseilla olisi oikeasti fiksumpaa tehdä jotain muuta bisnestä kuin musabisnestä?

http://www.poliisi.fi/poliisi/krp/h … F188EAC2256F6C0049FC6D?opendocument
 
;)

Madu:
Levykaupassa lojuva konkreettinen tuote on merkki siitä, että joku on mennyt takuuseen, että perkele tää kama on hyvää ja satsannut siihen rahaa. Eli seisoo sen asian takana.
 
Janne F:
Erään major labelin suuri päällikkö kiteytti saman asian hyvin, kun häneltä kysyttiin, että mikä levy-yhtiöiden rooli on tulevaisuudessa: "We tell people what is worth listening."
 
Tuota mä pahoin pelkäänkin. Joku muu päättää mun puolesta mitä musaa mä halua kuunnella.
 
Meinaatteko jätkät, että Lenni lokinpoikanen ja MC koppakuoriainen on kenenkään yli kymmenenvuotiaan mielestä kuutelemisen arvoista? Käsi ylös ne, joiden mielestä tuon takana seisoo kukaan muuten kuin rahankeruumielessä joulumarkkinoilla. Okei, tekijöillä on saattanut olla joku intressi tehdä "hauska" lastenlevy omista syistään, mutta sen julkaisemiseen tähän aikaan vuodesta ei tarvitse syitä kauaa miettiä.
 
On turha väittää, että levy-yhtiöillä olisi mitään muita intressejä kuin tuotteidensa myyminen mahdollisimman monille ja saada siitä mahdollisimman paljon rahaa.
 
Nettilataamisen ja levymyynnin välillä yritetään koko ajan nähdä yhteyksiä puolesta ja vastaan. Todellista vaikutusta on mahdotonta saada selville, mutta tässäpä yksi esimerkki vuoden takaa: Pizza Enrico.
Homma oli täysi vitsi ja kaikkien ladattavissa. Sitten joku keksi tehdä siitä sinkun ja levyn joita meni kymmeniä tuhansia. Haittasiko imurointi? Päinvastoin. Ilman nettiä tuon "hauskan" kappaleen olisi kuullut noin 12 Enricon kaveria.
Monikohan seiso sen takana taiteellisessa mielessä?
 
Kyllä minä maksan mielelläni musiikin tekijöille. Jälleenmyyjille en niinkään mielelläni. Onneksi hintojen suuntaus on viimeaikoina ollut alaspäin. Euron tultua saattoi uutuslevyn lapussa lukea järkyttävät 24,90. Nyt uutuksiakin on hyllyssä reiluun 18 euroon mikä on huomattavasti asiallisempi hinta vaikka vieläkin liikaa. Artisti kun saa kuitenkin sen saman osuuden.
Jos tämä hinnanaleneminen on seurausta netti-imuroinnista, niin en ole ollenkaan pahoillani. Varsinkin kun väitän rahan olevan pois vain myyjän taskusta.

Hyvä pointti oli mm. että ei ole minkäänlaista vaikeutta saada kaupattua Pink Floydia, Beatlesia tai Eppu Normaalia vaikka ne levyt on olleet jo kymmeniä vuosia kirjastoista saatavana kotikopiointiin ja netit huutaa ihan täysillä kun porukka warettaa. Silti ne levyt käy kaupaksi.
 
Ainoa joka tässä nyt on waretuksen myötä kenties (ei kyllä vielä näytä hidastavan) kärsii on yritykset jotka arvostavat kaikki tuotteensa ainoastaan niitten tuottaman voiton perusteella. Myytävä tuote on niin heppoinen, ettei julkaisupäivästä edes puolen vuoden päästä kukaan jaksa musiikkia kuunnella. Miksi kukaan ostaisi kertakäyttölevyn?
 
Silkkaa asiaa.
 
Saattaa olla, että suurten levy-yhtiöiden pelko on osittain sitä, että netissä kaikki eri musiikkilajit asettuvat samalle viivalle, levy-yhtiöt eivät jättibudjetteineen pääsekkään valtaamaan näkyviä paikkoja ja tuomaan esiin ainoastaan heidän musiikkia. Näinhän on käytännössä radioissa ja kaupoissakin päässyt käymään.
 
Itse olen vielä sen sortin ihminen, että haluan cd:ni koteloineen päivineen. Vähän niinkuin kirjoissakin, se oikea fyysinen esine, oikeine kansine on kuitenkin mukavempi. Ja kyllä sekin tuo arvoa, että tietää rahojen menevän oikeaan osoitteeseen.
 
Uskoisin, että tosissaan musiikkia kuuntelevat ovat paljolti samaa sorttia.
 
---
Voi käydä niinkin, että vapaan levityksen helpottuminen johtaa sellaiseen tilanteeseen, jossa tietyt levityssivut jotka toimivat mainosten tuomin varoin tai sitten tietyin rekisteröintimaksuin (kuten vaikkapa televisiot toimivat) maksavat artisteille vapaista levitysoikeuksista. Näin kaikki nuoret saisivat Britneyn uudet hitit välittömästi, eivätkä hairahtuisi kuuntelemaan mitään varteenotettavaa musiikkia. Hurrrhhh..

Tässä kun nyt olen paljon lukenut (vuosien varrella) erinäisiä mp3-imuttelua puolustelevia kommentteja niin täytyy todeta yksi asia. Vaikka kuinka selitellään ja vatvotaan niin yksi asia ei muutu. Se, että laiton kopio on aina laiton kopio. Se, että kopioidaan Britney Spearsin levy, ei ole yhtään sen hyväksyttävämpää kuin se, että kopioidaan aloittelevan persaukisen bändin levy. Ei se vaan ole. Turha sitä on puolustella ja selittää itselleen ettei ole tehnyt väärin.
 
Selitykset kuten "Se on niin paska bändi etten mä kuitenkaan ostaisi sen levyä" tai "Sillä on jo ihan tarpeeks fyffee" ovat suoraan sanottuna perseestä. Jos bändi ei ole tarpeeksi hyvä jotta voisi sen levyn ostaa niin helvettiäkö sitä sitten tietokoneeltakaan maksutta kuuntelemaan.
 
Olen itsekin netin kautta imenyt mp3-muodossa musiikkia ja jossain määrin tulen sitä jatkossakin tekemään, mutta ei se silti ole oikein vaikka kuinka hienon teorian kehittäisi siitä kuinka netti-imuttelu oikeasti onkin artistille positiivinen asia. Ehkä se on, ehkä ei. Jos artisti ei halua että hänen tuotantoaan levitetään laittomasti niin siinä ei miljoonan warettajan mielipide paljoa pitäisi painaa.
 
Mutta kuten sanottu, imuttelen ämpeekolmosia itsekin, tosin ilmeisesti hyvin vähän jos "normi-imuttelijaan" vertaa joten en itsekään ole puhtoinen. Mp3:sta ja muusta "waresta" on vaan tullut niin arkinen asia ettei sitä kääntöpuolta tule usein ajateltua. Paska varmaan lentää mutta ihan sama.

Porsaanreikien kautta voi laki sallia vaikka raiskaajankin vapauttamisen
 
niinpä. nykyään tuntuu olevan niin, että kun on työtodistus (vai mitenkä se nyt oli), pääsee raiskauksesta ehdollisella ja pienillä sakoilla. jos tekee tekijänoikeusrikkeen --> 1000000000000e sakot..
 
jännä maailma :-o

niinpä. nykyään tuntuu olevan niin, että kun on työtodistus (vai mitenkä se nyt oli), pääsee raiskauksesta ehdollisella ja pienillä sakoilla.
 
Ja sitten vielä paikalliset älyköt kehtaa nauraa USA:n oikeuslaitokselle ja yhteiskunnalle. Suomessa taposta tarttee ensikertalaisen istua muutama vuosi, JIIHAA!!11

Tuota mä pahoin pelkäänkin. Joku muu päättää mun puolesta mitä musaa mä halua kuunnella.
 
Tässä on hyvä pointti tosin täytyy muistaa, että se on ostaja joka tekee lopullisen päätöksen. Ei kukaan voi päättää mitä ostat. Jaloilla äänestämisellä ja ostamatta jättämisellä voi vaikuttaa asiaan. Ja miksi näitä Enricoja sun muita tehdään? Kysymys kuuluu paremminkin kuka niitä ostaa? Se vaarahan on olemassa, että levykauppojen hyllyt täyttyvät pikkuhiljaa vain volyymituotteista ja näin marginaalisemman musiikin julkaisut jäävät jalkoihin. Tätä on jo näkyvillä varsinkin pienemmissä kaupungeissa joissa marketit jyräävät pienet levykaupat.

Aina tää on tätä samaa... Teinit varastaa ja sit keksii muka moraalisen oikeutuksen teoilleen ymmärtämättä (tai haluamatta ymmärtää) kuitenkaan mistä todella on kysymys. Oispa kiva nähdä joku ihan elantonsa musiikin tekemisetä tienaava ihminen joka on sitä mieltä että waretus on todella ihan ok. Varastaminen on varastamista. Surullista että tällaiselta palstalta löytyy myötätuntoa kolleegalta varastamiselle.

Madu:
Jos katsoo noita katteiden määriä niin miksei kukaan nosta vähittäismyyjiä vihan kohteeksi? Heidän rahanteko kyllä hyväksytään ja levy-yhtiöiden ei?
 
Äh, eihän nekään tee rahaa. Nyt tässä taas syntyi sellainen illuusio, että isoimmasta prosentista ainakin pitää jäädä jotain käteen - ei oo noin.
 
Vähittäismyyjän kiinteistökulut ovat suurimmat, koska tarvitaan keskeinen myyntipaikka (ja keskustaneliö Mannerheimintiellä maksaa "vähän" enemmän kuin neliö Pitäjänmäessä), myyjiä pitää palkata ja sotut maksaa, ja jos jotain rahaa jää, sillä hankitaan levyjä varastoon, että ostaja voi saada lättynsä saman tien, tilaamatta.
 
___________
 
Sitten muita pointteja:
 
Tässä tulee aika usein esille se, että jaotellaan artistit myyviin ja taiteellisesti arvokkaisiin, joista ensinmainittua saisi sitten imuttaa, "koska rahaa liikkuu muutenkin jo niin paljon, ja bisneshän sen rahan kerää" ja sitten joku Pekka Pohjola, Wigwam tai kotimainen pienyrittäjä pitäis ostaa rahalla. Tässä aina ja järjestään sivuutetaan se tosiasia, että sillä rahalla mitä Antti Tuisku, Britney Spears tai vaikka Gimmel bisnekseen tuo, voidaan ottaa riski ja julkaista joku sellainen levy, joka ei välttämättä tuo omiaan heti takaisin. Loppujen lopuksi, vain joka kuudes julkaistu levy pääsee omilleen, ja joka 20. levy tuottaa niin paljon, että sillä rahalla maksetaan ne alle break-evenin jääneet. Siksi volyymituotteet ovat tärkeitä, jossain mielessä jopa tärkeämpiä kuin ne oikeasti hyvät ja kunnianhimoiset levyt. Madun viime tekstissä huolehtima "bulkilla jyrääminen" on tietty myös harmi, mutta kaikille pikkulevyille ei kuitenkaan riitä hyllypaikkaa, vaan aina on niin, että osa levyistä löytyy vain tilaamalla. Harrastaja jaksaa odottaa hyvää - tärkeämpää on se, että se spontaanisti ostettu pikahitti saadaan kaupaksi just heti, huomenna sitä ei tahdo kukaan...
 
Ja Markku, muakin ilahduttaa, jos näen jonkun vetäneen spraymaalilla oman bändin nimen seinään, mutta en ole silti valmis maksamaan puhdistuskustannuksia.
;-)
 
-----------------
 
Pointti 3) Notefix vs. Janne F.
 
Mä olen aika lailla Noten kannalla siinä, että Teoston viime aikoina saama negatiivinen julkisuus (taksien radiokuuntelu ym.) on, paitsi vähän omaa hitautta ja päättämättömyyttä, myös isojen mediatalojen, esim. SanomaWsoy:n masinoimaa. Näillä on tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa digikanavien ja uusien musiikinlevityssovellusten kanssa oma lehmä ojassa sisällöntuottamis- (alihankintaa eli motiivina palkkasäästö), -ostamis- ja -jakelupuolella, että intresseissä varmasti on saada kakkua jostain kohti kevennettyä. Tähän ei kummoisia salaliittoteorioita tarvita, että näkee kuvion muodostuvan jotenkin näin...
:-)
 
Jatkakaa!

Mutta ei kai kukaan tässä ole ollut tekemässä musiikista kaikkien yleistä omaisuutta? Ainoastaan jakamassa musiikkia yksityiseen käyttöön. Nimenomaan kaikenlainen kaupallisen hyötymisen (siis muiden kuin artistin tai levy-yhtiön ja levykaupan) on mielestäni kaikki täällä tuominneet.
 
Jakamassa musiikkia yksityiseen käyttöön kuinka monelle? Jos sä laitat sen MC Kinkkurullan levyn jakoon ja sen lataa sun koneelta vaikka 1000 tai 10000 ihmistä niin miten yksityisestä tai ei yleisestä omaisuudesta voidaan puhua.
 
Eikö warettaja saa mielestäsi taloudellista hyötyä siitä, että sitä levyä ei tarvitse ostaa? Ja eikö artisti tässä tapauksessa jää ilman rahojaan vaikka sen teosta kuitenkin kuunnellaan?

Jakamassa musiikkia yksityiseen käyttöön kuinka monelle? Jos sä laitat sen MC Kinkkurullan levyn jakoon ja sen lataa sun koneelta vaikka 1000 tai 10000 ihmistä niin miten yksityisestä tai ei yleisestä omaisuudesta voidaan puhua.
 
Eikö warettaja saa mielestäsi taloudellista hyötyä siitä, että sitä levyä ei tarvitse ostaa? Ja eikö artisti tässä tapauksessa jää ilman rahojaan vaikka sen teosta kuitenkin kuunnellaan?
 
Käsi ylös kuka täällä lopettaa levyjen ostamisen kokonaan siinä vaiheessa jos warettamisesta tulee yleisesti hyväksyttävä asia? Mä en vaan usko, että ne ihmiset joille se levy on tähän mennessä jotain merkinnyt, että se asia siitä muuttuisi tulevaisuudessakaan miksikään. Sitä vastoin ne joille ne levyt on olleet kova juttu, saavat vaan koko ajan enemmän kiksejä uudesta musiikista ja ostavat enemmän levyjä.
 
Ja netithän huutaa tällä hetkellä jo aika perkeleen vinhaa vauhtia. Warettaminen on tänä päivänä aivan varmasti yleisempää kuin koskaan. Kuitenkin levyt menee koko ajan mukavasti kaupaksi. ÄKT aina haluaa näytellä kurjaa ja köyhää ja eiköhän tarkoitukseen aina joku sopiva tilasto löydy. Tässä www.ifpi.fi sivuilta lainattu tilasto:
 
Vuosi/Year LP MC CD Yht/total
1980 6,1 4,3 - 10,4
1981 5,7 4,4 - 10,1
1982 7,0 5,3 - 12,3
1983 7,4 5,4 - 12,8
1984 7,6 6,4 - 14,0
1985 6,7 5,5 - 12,2
1986 6,7 5,5 - 12,2
1987 7,1 5,8 - 12,9
1988 5,9 5,7 1,5 13,1
1989 6,8 7,0 2,6 16,4
1990 5,5 6,8 3,4 15,7
1991 4,5 5,7 4,4 14,6
1992 3,0 4,6 5,7 13,3
1993 0.8 4,0 5,2 10,0
1994 0,1 3,9 6,0 10,0
1995 0,2 3,3 6,9 10,4
1996 0,1 3,0 8,3 11,4
1997 - 2,1 9,9 12,0
1998 - 1,3 11,0 12,3
1999 - 0,8 10,7 11,5
2000 - 0,3 11,5 11,8
2001 - 0,1 11,6 11,7
2002 - 0,1 10,4 10,5
2003 - 0,1 11,1 11,2
 
Minusta tuo tilasto ei näytä kovinkaan pahalta jos sitä suhteuttaa yleiseen taloudelliseen tilanteeseen. Missään kohdassa ei näy selvää notkahdusta joka olisi johtunut kotikopiomisesta taikka netin kautta musiikin levittämisestä. Viimeisimmät vuodet eivät tuon listan mukaan yllä tuonne 80-90-luvun taitteen parhaisiin lukemiin, mutta toisaalta noissa lukemissa ei näy musa-DVD:tä ollenkaan jotka kuitenkin myy tällä hetkellä pirusti.
 
Niin ja tuossa on monesti nyt sanottu, että teinit ne vaan keksii syitä omalle warettamiselle jne. Mä en kyllä juurikaan wareta. Koneeni ei ole edes kytkettynä stereoihini. Musiikkini kuuntelen kaupasta rahalla ostetuilta levyiltä. Mä vaan oikeasti uskon, että warettaminen ei loppujen lopuksi ole keneltäkään pois. Mua se ei ainakaan pelota. Muusikkona tai musiikin kuluttajana.
 
EDIT: Tuo tilasto meni vähän perseelleen tohon. Mutta sama löytyy selkeämmin osoitteesta http://www.ifpi.fi/tilastot/kokonaismarkkinat.html

Äh, eihän nekään tee rahaa. Nyt tässä taas syntyi sellainen illuusio, että isoimmasta prosentista ainakin pitää jäädä jotain käteen - ei oo noin.
 
Juu halusin vain tuoda esille sitä, että voittokakkua (tai tappiokakkua) on jakamassa artisin ja levy-yhtiön lisäksi myös muita portaita kun aina levy-yhtiöitä saatanaksi nimitetään. Kun en noista prosenteista ole perillä ollenkaan =)
 
Sen verran tuossa, että joku mainitsi Pokosta ja Spinestä niin Pokon omistaa nykyään käsittääkseni EMI eli sielläkin takana on isompi yhtiö.
 
Kurjaa, että muusikot leimataan ahneiksi paskiasiksi jos haluavat tekemästään työstä korvauksen ja valvoa oikeuksiaan teoksiin. Kaikenlisäksi kun täällä Suomessa ei kovin moni musiikilla rahoiksi lyö. Teoston leimaaminen mediassa on ollut aika ajoin kyllä julkeaa ja noita lehtijuttuja lukiessa kannattaa muistaa lukea kriittisesti. Samoin kuin tämän Finreactorin bustaukseen liittyvässä tiedottamisessa on nähty jokaisen ottavan asiasta kunniaa. Tämä on kuitenkin nettilevittämisen mittakaavassa naurettava jäävuorenhuippu.

Eikö warettaja saa mielestäsi taloudellista hyötyä siitä, että sitä levyä ei tarvitse ostaa?
 
Joku voisi tehdä aiheesta tutkimuksen, jossa selvitettäisiin kuinka moni warettaja ostaisi kaikki hakemansa levyt jollei niitä netistä saisi.
 
Kas kun musiikki on monille pelkkää ajanvietettä ja viihdettä siinä mielessä, että sitä otetaan vastaan jos voidaan, muttei olla siitä sen kiinnostuneempia. Netin kautta kuka tahansa saa mitä tahansa kuullakseen helpommin kuin koskaan aiemmin, mutta jos tuota MC Kinkkurullaa ei tällä kertaa DC++-hubilta löydykään, niin kuinkahan moni latailija ajattelee: "pahus, täytyykin sitten mennä ostamaan se levykaupasta"? Vai imuroiko sittenkin DJ Sinappisilakan uusimman levyn ja siinä se?