Kitarat: soittaminen ›

Se että on tärkeämpää että miten soittaa kuin mitä soittaa.
Vibraton tärkeys, se että venytykset menee oikeasti kohdalleen eikä melkeen ja muutenkin yleisesti tatsin merkitys soitossa.
 
Arpeggioiden käyttö, eli siis se että arpeggio ei tarkoita sitä että sweepataan kaula läpi. Yleisesti ärsyyttää kun mainitsee sanan arpeggio ja monille tulee siitä mielikuva jostain tiluhirmusta joka sweeppailee ympäri kaulaa Am arpeggiota.
 
Ja loppuun se että kaulamikillä ei kannata ikinä tiluttaa, se kuulostaa aina paskalta :)

Heivasin efektit kaikua myöten horsmaa kasvamaan ja jääräpäisesti yritän saada niitä muistuttavaa melua irti ihan kitarasta itsestään.Raavituttaa päätä aika ajoin,mutta eipähän jää matobokseista riippuvaiseksi. ja akkaristakin saa vallan merkillisiä ääniä aikaiseksi kun tarpeeksi rutistaa ja vääntää.Kannattaa kokeilla.

Multiefektihärpäkkeet ja mallintavat romukoppaan (todellisuudessa tietysti möin pois) ja pari BOSSin spedua tilalle. Miksi tuhota putkistyrkan omaa, ihanaa soundia turhilla hilavitkuttimilla.
 
Ja toinen: ei tartte ainaa ajaa täysillä. Välillä voi vähän kruisailla ja katsella maisemia.

Niin tosiaan,paras oivallus lienee soiton suhteen kuitenkin se että musiikki on pääasia, ei se suorittaminen.
Ei kestä ajan hammasta pelkkä tiluttaminen jos sävellystaito on kutakuinkin I-IV-V kaavan mukaista tynkkyä.
Ja että kaikennäköinen kikkelinmittailumentaliteetti "pakko olla paras,nopein,parempi kuin se ja se" on täyttä paskaa.
Ärsyttävältä kuulostava hippimäinen ajatus että kaikesta voi oppia jotain pitää kuitenkin kutinsa.Eli siis mahd.paljon erilaista kuunneltavaa musalajista ja instrumentista piittaamatta avartaa kummasti mieltä ja soittoa.
Tai sitten abstrakteimmista lähteistäkin voi ammentaa,lista kutakuinkin loputon täryporasta vaikkapa saksan- tahi jonkun muun kielen puherytmiikan kautta halutessaan vaikkapa suolentoimintaan ;P

Ja että kaikennäköinen kikkelinmittailumentaliteetti "pakko olla paras,nopein,parempi kuin se ja se" on täyttä paskaa.
Ärsyttävältä kuulostava hippimäinen ajatus että kaikesta voi oppia jotain pitää kuitenkin kutinsa.
 
Jep,tästä plussa.

Opin silloin joskus kauan sitten demppaamaan metallicaa bloikkaillessa! Ai että! Silloin tuntui siltä että osaan soittaa!

Ei tule oikein mieleen mitään erityistä. Ehkä se kun huomasin, että Metallica onkin oikeastaan tylsää musiikkia eikä opeta minulle mitään kitaristina.

Kelle opettaa?
 
Tekniikkaahan se voisi kyllä opettaa hieman, varsinkin jos haluaa oppia soittamaan nopeasti downpickausta:)

Oivallus oli kun joskus kakarana tajusin että B ja C nuottien välillä EI ole nuottia :-p

Kun tajusin, että sähkökitarassa on pitempi kaula kuin akustisessa.

Metallican One Tappin Soolon oppiminen. Faija selitti et se kitaristi vetää niin nopeita trioleja ettei se voi näyttää mulle kuinka se soolo menee. Ei raukka tienny Tapping sooloista mitään kun oli niin vanha blues ukko. Mutta mä sitten keksin miten se vedetään kun aloin analysoimaan kunnolla niitä tubulatuurien englannin kielisiä selityksiä.
 
Ja sitte vähäks tuntu makeelta soittaa ekan kerran vahvistimella jotain Metallican riffiä vaikka vahvistimessä oli tietenkin ne paskimmat saundit mitkä vain vahmistimesta voi saada.

1. Bluesasteikko. ei niitä sooloja osaa kakka wnb-kitaristi muuten vääntää.
2. Pink Harmonikit, on lähteny käsistä. kokoajan panterakiljasuja bluessooloihin. hömm.
3. "Low11, Mid-1, High 12" ei ole the_kähein_saundi. vaan laittaa ihan kiltisti sitä middleä EQsta niin alkaa jo kuulua kivammin se soitto ilman että tarvii sitä masteria vahvarista liikuttaa.
4. Jatsi on hieno elementti. mut liian hankalaa mulle :(

Tais olla miitissä, kun erästä jammailua kuuntelin/katselin. Silloin oivalsin, että vittu mä oon paska.
 
Mulla tuli vähän samanlainen fiilis kuunneltuani omaa soittoa nauhalta.
 
Mutta oivalluksista yllättävin oli varmaan se kun opin slideputken toiminta periaatteen. Ei tuota kauaa kyllä jaksanut hinkata kieliä vasten mutta alussa se oli tosi siistii..

- Kävin katsomassa B. B. Kingiä ja ymmärsin vibraton merkityksen
- Kuuntelin Televisionia ja ymmärsin, että voluuminappula voi olla osa soittamista
- sen oivaltaminen, että olennaisinta on se, että itse kuulostaa mielestään hyvältä

3. "Low11, Mid-1, High 12" ei ole the_kähein_saundi.
 
Tämä tosiaan!

Tärkein oivallus: On siistimpää riffitellä kuin tiluttaa.

Tärkein oivallus: On siistimpää riffitellä kuin tiluttaa.
 
Mun mielestä soittaminen on siistimpää.

No, ne alun oivallukset ovat olleet kaikkein mieleenpainuvimpia. Esimerkiksi, oli suunnaton ahaa-elämys, kun tajusin, että G5:n voi soittaa näinkin:
 

e:-------
b:-------
g:---0---
D:---0---
A:-------
E:---3---

Peukalon käyttö. Oli Tuskaa yrittää soittaa Fmaj7:aa barrella... "Omien" sointujen rakentaminen on myös hauskaa