Koskettimet ›

Niin siis eikös tremolo ole usean nuotin nopeaa "rämppäystä" ja tämä yhden nuotin rämppäys on repetitiota.

täällä muusikoiden netissä on lähes turha ottaa mitään termiä vakavasti :D
 
repeptio on saman nuotin mahdollisimman nopeaa toistoa kyllä...tremolosta en uskalla sanoa koska en ole varma

Google neuvoo:
 
Tremolo: On stringed instruments, a very quick reiteration of the same note or series of notes.
 
Eiks pianokin ole kielisoitin?

Google neuvoo:
 
Tremolo: On stringed instruments, a very quick reiteration of the same note or series of notes.
 
Eiks pianokin ole kielisoitin?
 
Syntetisaattori taas ei ole kielisoitin, ellei manuaali oli kirjoitettu kielillä.

Google neuvoo:
 
Tremolo: On stringed instruments, a very quick reiteration of the same note or series of notes.
 
Eiks pianokin ole kielisoitin?
 
Piano on teknisesti lyömäsoitin siinä, missä berimbaukin, vaikka kielet soivat. Sen sijaan tremolo on juuri tuo, mutta kaikilla muillakin soittimilla, kuin kielisoittimilla.

Piano on teknisesti lyömäsoitin siinä, missä berimbaukin, vaikka kielet soivat. Sen sijaan tremolo on juuri tuo, mutta kaikilla muillakin soittimilla, kuin kielisoittimilla.
 
-Jos ymmärrämme sanan mandoliinikrapula, ymmärrämme myös tremolon.
 
Teknisesti helppo.

Google neuvoo:
 
Tremolo: On stringed instruments, a very quick reiteration of the same note or series of notes.
 
Eiks pianokin ole kielisoitin?
 
Onhan ne rummutkin lyömäsoitin, piano myäs joten on se tremolo pianollekkin

Piano on teknisesti lyömäsoitin siinä, missä berimbaukin, vaikka kielet soivat. Sen sijaan tremolo on juuri tuo, mutta kaikilla muillakin soittimilla, kuin kielisoittimilla.
 
En tiedä miksi piano on määritelty lyömäsoittimeksi; eihän sitä "lyödä" kuten rumpuja. Syynä on ilmeisesti se, että vasara "lyö" kieliä, mikä ei minusta ole riittävä lähtökohta pianon määrittelemiseksi lyömäsoittimeksi(koska kosketinta ei tarvitse (lyödä). Ainakin piano on paljon muutakin kuin "lyömäsoitin". Mielikuva lyömäsoittimesta on kaukana silloin kun hyvä pianisti tuottaa erivärisiä ja eritavalla soivia pianissimoita tai tuottaa laulavan melodian kauniilla soundilla. Itse en pidä pianoa lyömäsoittimena, vaikka sitä voi siihen tyyliin käyttääkkin -määritelmä on siis liian rajoittunut ja ahdas verrattuna pianon suomiin mahdollisuuksiin.
Minusta akustisen kitaran olisi voinut samalla hieman ääliömäisellä logiikalla määritellä myös lyömäsoittimeksi: oikea käsihän voi hakata tai "lyödä" kieliä kuten esim. flamenco-musassa.
Mutta mielikuva lyömäsoittimesta on kaukana kitaristin näppäillessä pehmeästi soitintaan. Sama pianossa. Sillä erotuksella, että pianisti ei ole suorassa fyysisessä kontaktissa kieliin. Mutta kuten kitaristikin voi näppäillä plektaralla, "näppäilee" pianistikin sormillaan, ja näppäilytavan mukaan soundikin muuttuu -ei siis lyömätavan.
 
Ja repetitio on tosiaan saman sävelen toistoa, yleensä (kohtalaisen)nopeasti. Ei kuitenkaan mahdollismman nopeasti läheskään aina, vaan annetun temmon ja nuottiarvon mukaan. Repetitio on minusta hyvä tapa testata pianon mekaniikkaa, jos on esim. ostamassa uutta pianoa. Jos pianolla ei repetitio onnistu kunnolla(ja jollain toisella pianolla onnistuu) on pianon mekaniikka siltä osin huono, eli koneisto on liian hidas palauttamaan kosketinta riittävän nopeasti ylös. Tämä vaikeuttaa myös asteikkojen yms soittamista. Yleensä repetitio onnistuu paljon paremmin flyygeleillä, joissa mekaniikka on luonnollisempi ja parempi kuin pianoissa.
 
Tremolo on kahden sävelen nopeata vuorottaista toistoa; toisinaan sävelen tilalla joku intervalli tai jopa sointu.
 
Trilli taas varsin usein alkaa tavallaan kahden sävelen tremolona mutta käväisee usein lopussa kolmannessa sävelessä, eli on korukuvio ja oma maailmansa verrattuna tremoloon. Onhan niitä kyllä kaksoistrillejäkin eli esim. terssitrillejäkin, mutta suht. harvinaisia.

En tiedä miksi piano on määritelty lyömäsoittimeksi; eihän sitä "lyödä" kuten rumpuja. Syynä on ilmeisesti se, että vasara "lyö" kieliä, mikä ei minusta ole riittävä lähtökohta pianon määrittelemiseksi lyömäsoittimeksi(koska kosketinta ei tarvitse (lyödä). Ainakin piano on paljon muutakin kuin "lyömäsoitin". Mielikuva lyömäsoittimesta on kaukana silloin kun hyvä pianisti tuottaa erivärisiä ja eritavalla soivia pianissimoita tai tuottaa laulavan melodian kauniilla soundilla. Itse en pidä pianoa lyömäsoittimena, vaikka sitä voi siihen tyyliin käyttääkkin -määritelmä on siis liian rajoittunut ja ahdas verrattuna pianon suomiin mahdollisuuksiin.
Minusta akustisen kitaran olisi voinut samalla hieman ääliömäisellä logiikalla määritellä myös lyömäsoittimeksi: oikea käsihän voi hakata tai "lyödä" kieliä kuten esim. flamenco-musassa.
Mutta mielikuva lyömäsoittimesta on kaukana kitaristin näppäillessä pehmeästi soitintaan. Sama pianossa. Sillä erotuksella, että pianisti ei ole suorassa fyysisessä kontaktissa kieliin. Mutta kuten kitaristikin voi näppäillä plektaralla, "näppäilee" pianistikin sormillaan, ja näppäilytavan mukaan soundikin muuttuu -ei siis lyömätavan.
 
Ja repetitio on tosiaan saman sävelen toistoa, yleensä (kohtalaisen)nopeasti. Ei kuitenkaan mahdollismman nopeasti läheskään aina, vaan annetun temmon ja nuottiarvon mukaan. Repetitio on minusta hyvä tapa testata pianon mekaniikkaa, jos on esim. ostamassa uutta pianoa. Jos pianolla ei repetitio onnistu kunnolla(ja jollain toisella pianolla onnistuu) on pianon mekaniikka siltä osin huono, eli koneisto on liian hidas palauttamaan kosketinta riittävän nopeasti ylös. Tämä vaikeuttaa myös asteikkojen yms soittamista. Yleensä repetitio onnistuu paljon paremmin flyygeleillä, joissa mekaniikka on luonnollisempi ja parempi kuin pianoissa.
 
Tremolo on kahden sävelen nopeata vuorottaista toistoa; toisinaan sävelen tilalla joku intervalli tai jopa sointu.
 
Trilli taas varsin usein alkaa tavallaan kahden sävelen tremolona mutta käväisee usein lopussa kolmannessa sävelessä, eli on korukuvio ja oma maailmansa verrattuna tremoloon. Onhan niitä kyllä kaksoistrillejäkin eli esim. terssitrillejäkin, mutta suht. harvinaisia.
 
Eikös se oo rummuissakin ne kapulat jotka sitä kalvoa lyö. Niin, ja basarissa pedaali.

En tiedä miksi piano on määritelty lyömäsoittimeksi...
 
Kieliä lyödään vasaralla. Tähän väliin käytetään voimansiirtoa, joka vastaa, kuten edellämainittua basarin pedaalia. Tämän perkussion soivana osana käytetään kieliä siinä, missä vibrafonissa laattoja. Ajattelepas tuota vibrafonia. Sustain-pedaali ja hyvin pianomaisia juttuja sillä soitetaan. Ja taatusti on lyömäsoitin. Mainitsit pianot ja fortet. Myös rumpuja voi lyödä ja basaria potkia hiljaa ja kovaa. Sana lyömäsoitin ei ole millään muotoa halventava. Käytännön tasolla määrittelevä ainoastaan.

Entäs cembalo? Eiks siinä "raavita" kieliä?

Entäs cembalo? Eiks siinä "raavita" kieliä?
 
Kah, kun en tiedä. Plektran tapaisesti näppäillään. Siis virallisen määritelmän mukaan piano on kosketinsoitin, mutta tuo lyömäsoitin oli lähinnä tekninen toteamus. Eikujjoo. Adlerin kirjassa tottakai kosketinsoittimet ovat yleisen käytönnön mukaan erillään, mutta sellainen ryhmä on, kuin "näppäiltävät kielisoittimet". Näitä ovat Harppu, Mandoliini, Kitara, Banjo, Sitara, Sitra, Kantele, jne. Cembalo menisi minusta tuonne. Kun taas oikeat urut osastoon Aerophones. Puupuhaltimilla on myös nimitys "reed aerophones" ja perkkuosastolla sävelissä olevat pillit, ei sävelissä sireenit, moottoritorvet, ja tuulikoneet.
 
Tämä kirja on kylläkin välistä vähän outo. Mm. perkuissa määrätyillä sävelkorkeuksilla "Idiophones: Shaken Or Stroked Instruments" ja siinä mainitaan myös saha(jousella soitettuna, sekä kristallilasit(kosteaa sormea pyöritellään reunaa vasten).

sahaa olisi kiva oppia soittaan...mukava saundi siinä

Entäs cembalo? Eiks siinä "raavita" kieliä?
 
-Myös kirjoituskoneelle on sävelletty teoksia tai ainakin olen kuullut yhden, joka oli sävelletty sinfoniaorkesterille ja kirjoituskoneelle.
 
Mihinkäs kategoriaan tämän soittimen laskemme?
 
Mainio sävellys muuten!
 
Edit: taisi niitä kirjoituskoneita olla tuossa sävellyksiä useampiakin.
 
Tremolokohtiin en silloin kiinnittänyt huomiota.

-Myös kirjoituskoneelle on sävelletty teoksia tai ainakin olen kuullut yhden, joka oli sävelletty sinfoniaorkesterille ja kirjoituskoneelle.
 
Mihinkäs kategoriaan tämän soittimen laskemme?
 
Mainio sävellys muuten!
 
Edit: taisi niitä kirjoituskoneita olla tuossa sävellyksiä useampiakin.
 
Tremolokohtiin en silloin kiinnittänyt huomiota.
 
Kirjoituskonetta on käytetty todella paljon. Näin äkkiseltään muistan mm. Eric Satien baletin parade, johon parhaillaan työstän uuteen koreografiaan mausteita.
 
Minusta kirjoituskone on perkussio.

Eikö piano ole kosketinsoitin?

Eikö piano ole kosketinsoitin?
 
Onko saksofoni näppäinsoitin?

Onko saksofoni näppäinsoitin?
 
-Puupuhallinosastoa...Puhaltajan päässä täytyy olla paljon onttoa tilaa että tulee hyvä sustaini.

Kieliä lyödään vasaralla. Tähän väliin käytetään voimansiirtoa, joka vastaa, kuten edellämainittua basarin pedaalia. Tämän perkussion soivana osana käytetään kieliä siinä, missä vibrafonissa laattoja. Ajattelepas tuota vibrafonia. Sustain-pedaali ja hyvin pianomaisia juttuja sillä soitetaan. Ja taatusti on lyömäsoitin. Mainitsit pianot ja fortet. Myös rumpuja voi lyödä ja basaria potkia hiljaa ja kovaa. Sana lyömäsoitin ei ole millään muotoa halventava. Käytännön tasolla määrittelevä ainoastaan.
 
No, en kiistele, vaikka laskisin itse mieluummin lyömäsoittimet rytrmsoittimien -eli perusrytmiä tuottavien soittimien lajiin. Näistä rummut on selkein esimerkki, koska melodiaa ei soiteta ja niitä lyödään -selkeästi lyömäsoittin siis. Piano ei kuitenkaan ole sama asia kuin rummut.
 
Basarivertauksesi on sinällään osittain ihan osuva, mutta menee kuitenkin pääasian ohi, koska basarilla tuotetaan perusrytmiä eikä melodiaa, kuten pianolla niin usein.
 
Toki se tapa, jolla rumpali basaria käyttää, määrittää sitä sointia, joka basarista lähtee, mutta ei sillä ole kuitenkaan niin suurta merkitystä kuin pianossa eri sävyjen hakemisessa ja niiden mahdollisten sävyjen määrässä -ei toki kaikessa pianomusiikissa mutta varsinkin klassisessa.
Piano on siis melodiasoitin, jolla tavoitellaan ennen kaikkea laulavuutta -ei tosin esim. Stravinkyllä ja ei-klassisessa musiikissa, joten pianoa voi käyttää varsin monella tapaa.
 
Kyllä pianon kategorisoiminen lyömäsoittimeksi on tavallaan halventavaa(juuri pianon laaja-alaisuuden vuoksi), vaikka itse esim. rakastan rumpuja ja hyvää biittiä. Voihan rummuillakin oikein viritettynä soittaa melodiaa, mutta ei niitä silti pidetä melodiasoittimena, mikä on perusteltua -samoin se, että pianoa ei pidetä lyömäsoittimena.
 
Vibrafonin rinnastaminen tähän on mielenkiintoista. Soittotekniikassa on paljon samaa rumpujen kanssa, mutta soittimen sävy on erilainen ja sitä käytetään melodisesti.
En kuitenkaan lukisi vibrafoniakaan puhtaasti lyömäsoittimiin, vaikka onhan niin mahdollista tehdä. Riippuu siitä, kuka pääsee oikeat määritelmät määrittelemään, mutta kyllä jokainen voi itse tietysti hyväksyä sellaiset määritelmät kuin haluaa. Suon tämän mahdollisuuden sekä itselleni että muille.
 
Ja kun puhuit käytännön tasosta, on juuri kysymys siitä, mitä aspekteja sieltä käytännön tasolta poimitaan. Jos vibrafonin suhteen otetaan koko soittimen kirjo mukaan, niin taatusti sen nimeäminen lyömäsoittimeksi on paljon vähemmän perusteltua kuin rumpujen nimeäminen lyömäsoittimeksi.
 
Mutta -jokainen määritelköön itse, niin teen minäkin. Silti olen tietysti tietoinen yleisessä käytössä tällä hetkellä olevista määritelmistä, jotka tietysti elävät sen mukaan, kuinka vaikutusvaltaiset ihmiset pääsevät laittamaan omat käsityksensä voimaan.
 
Mitä tulee pianoon, niin varsin moni merkittävä pianisti on suhtautunut varauksella tai hyvinkin suurella varauksella pianon nimeämiseen lyömäsoittimeksi, joten en ole yksin oman käsitykseni kanssa, mikä on aina mukavaa.