Bassot ›

Näin on, riippumatta siitä kuka Rocco on kyseessä.
 
Ihan kumpi vaan. :D

Näin on, riippumatta siitä kuka Rocco on kyseessä.
 
Rocco " Panostaja" Siffredi vai Rocco Prestia? Valinta on vaikea...kummallakin on työkalu hyvin hallinnassa!

Rocco " Panostaja" Siffredi vai Rocco Prestia? Valinta on vaikea...kummallakin on työkalu hyvin hallinnassa!
 
Joo, signature vehkeet...

Alkuperäiseen aiheeseen takaisin siirtyäkseni, tuli vaan semmonen mieleen, että mitenköhän ihmeessä toi on noin hyväkuntoinen? Jos sitä on 40 vuotta pidetty vitriinissä ahkeran soittelun ja keikkailun sijaan, niin mitä se kertoo?

Alkuperäiseen aiheeseen takaisin siirtyäkseni, tuli vaan semmonen mieleen, että mitenköhän ihmeessä toi on noin hyväkuntoinen? Jos sitä on 40 vuotta pidetty vitriinissä ahkeran soittelun ja keikkailun sijaan, niin mitä se kertoo?
 
Hyvä pointti siinä mielessä, että soittajat yleensä hakee noilta vintage-peleiltä ajan tuomaa patinaa, joka on tullut siihen soittimeen monien soittotuntien jälkeen. Vitriinissä pidetyllä soitimellahan sitä kunnolla sisään soitettua ominaisuutta ei ole. Keräilijät arvostaa sitten ihan toisia juttuja niin kuin tässä ketjussa on todettu.
 
Tossa yhessä kuvassa näky vähän tota kaulaa takapuolelta: http://www.kitarapaja.com/pics/bfjbass665.jpg . Eipä tuossa kuvassa näy lainkaan paljon soitetuille soittimille ominaista peukalon kuluttamaa vanaa. Lakka näyttää siinä olevan aika hyvin tallella. Jos kuva olis pikkasen alempaa kaulasta, niin näkis paremmin. Itse oon soittanu kahdella ton ikäluokan paljon soittotunteja keränneellä jassolla ja molemmissa oli lakat aika hyvin kulunu kaulan takapuolelta. No eipä sitä ilman tarkempaa tutustumista osaa sanoa.

Alkuperäiseen aiheeseen takaisin siirtyäkseni, tuli vaan semmonen mieleen, että mitenköhän ihmeessä toi on noin hyväkuntoinen? Jos sitä on 40 vuotta pidetty vitriinissä ahkeran soittelun ja keikkailun sijaan, niin mitä se kertoo?
 
Johnny puhuu asiaa ja lisään että itse en näe vintage vehkeen ostamiselle muuta syytä (jos ei lasketa sitä että jotain mallia ei saanut kuin vuonna yks ja kaks ja semmonen on nyt ihan pakko saada) kuin että se on tosiaan hyvin sisään soitettu. Vuosien keikkailun jäljet ovat minun silmissäni arvokkaammat kuin virheetön kunto.
 
Jos otetaan mint kuntoinen 66 Jasso, niin onko siinä mitään muuta eroa uuteen Phaserin hyllystä repästyyn vastaavaan kuin kokoonpano vuosi ja hulvaton hinta? Sitäpaitti tämänpäivän soitin on todennäköisesti vielä paremmin rakennettu kuin se vanha. Kehitys kun tuppaa kehittymään, niinko.

Vintagefanit korostavat usein puun ikääntymistä ja kuivumista, jotta se on se juttu joka tekee vanhoista soittimista erityisiä - siis noin niin kuin soittomielessä, keräilijöillähän on omat kriteerinsä. Tiedä häntä, itselläni ei ole ikäpeleistä tarpeeksi kokemuksia että voisin sanoa juuta tai jaata.
 
Toisaalta noista 60-luvun Fenkuista on vaahdottu jo parikymmentä vuotta, joten lyhyellä matikalla laskettuna 80-luvun puolenvälin soittimet alkavat olla jo kypsässä iässä arvonnousulle. Kummasti kuitenkaan esim. tuon ajan G&L-bassojen hinnat eivät ole nousseet, vaikka kaikki niitä niin kehuvat ja olivat sentään Leon omia lempilapsia...

Jatketaan nyt vielä hieman aiheesta. Itselle vintage Fenkut on siinä mielessä lähellä sydäntä, että oli ilo aloittaa soittaminen sellaisella (perintöä siis odotellessa ;). Kyllä sen jotenkin käsissään tuntee, että soittimella on soitettu paljon. Jostain syystä uudet soittimet tuntuvat aina "kovemmilta" käsissä, kun taas paljon soitettu soitin tuntuu jollakin tavalla pehmeältä. Sitä on vaikea kuvailla, mutta sellanen fiilis mulle on ainakin tullu. Johtuu varmaan kaikesta sen soittimen imemästä liasta, hiestä sun muusta.
 
Osaako joku muuten sanoa, milloin nuo virittimet on noissa Fenkuissa muuttuneet pyöreistä niiksi, mitä ne nykyään ovat? Tuossa Pajan jassossahan on pyöreet virittimet ja passossa ne nykyisen malliset. Eli jasso http://www.kitarapaja.com/pics/bfjbass663.jpg ja passo http://www.kitarapaja.com/pics/fpbass663.jpg . Kellään tietoa aiheesta?

Osaako joku muuten sanoa, milloin nuo virittimet on noissa Fenkuissa muuttuneet pyöreistä niiksi, mitä ne nykyään ovat? Tuossa Pajan jassossahan on pyöreet virittimet ja passossa ne nykyisen malliset. Eli jasso http://www.kitarapaja.com/pics/bfjbass663.jpg ja passo http://www.kitarapaja.com/pics/fpbass663.jpg . Kellään tietoa aiheesta?
 
Olikohan niin, että pyöreitä oli vaan jonkun tietyn ajan jakson ajan käytössä... Jaksaiskohan joku tsekkaa esmes dudepitin fenkkufoorumilta?

Olikohan niin, että pyöreitä oli vaan jonkun tietyn ajan jakson ajan käytössä... Jaksaiskohan joku tsekkaa esmes dudepitin fenkkufoorumilta?
 
Sieltähän se vastaus löyty. Vastaanpa omaan kysymykseeni tällä linkillä:
 
http://p219.ezboard.com/fthedudepitfrm4.showMessage?topicID=1476.topic
 
Aika jännä, että ovat tehneet kahta versiota noista virittimistä hetken aikaa.

Johnny puhuu asiaa ja lisään että itse en näe vintage vehkeen ostamiselle muuta syytä (jos ei lasketa sitä että jotain mallia ei saanut kuin vuonna yks ja kaks ja semmonen on nyt ihan pakko saada) kuin että se on tosiaan hyvin sisään soitettu. Vuosien keikkailun jäljet ovat minun silmissäni arvokkaammat kuin virheetön kunto.
 
Jos otetaan mint kuntoinen 66 Jasso, niin onko siinä mitään muuta eroa uuteen Phaserin hyllystä repästyyn vastaavaan kuin kokoonpano vuosi ja hulvaton hinta? Sitäpaitti tämänpäivän soitin on todennäköisesti vielä paremmin rakennettu kuin se vanha. Kehitys kun tuppaa kehittymään, niinko.
 
Vintage Fenderit on erittäin hyvin tehtyjä. Käsityön osuus oli silloin paljon suurempi kuin se nykyään on. Kaulaliitokset ovat napakoita ja käytetyt puut erittäin hyviä. Joku on sanonut että esim. hyvää vahteraa ja leppää ei ole soitinpuiksi saanut enää 60-luvun jälken. Toki puun ikääntyminenkin on tärkeä pointti. Mikrofonien käämilanka ja napapalat ovat parempia ja käämintätyö on myös huolellisempaa kuin esim. 70- ja 80-luvulla, joskin kierrosten määrä vaihtelee kun ei ollut automaattikoneita.
 
Minusta Fenderin parhaiden nykyisten soittimien työn laatu on taas hyvä ja epäilemättä niistä tulee vielä parempia soittimia kovan soiton ja ikääntymisen myötä. Niitä vaan saa rajattomasti kun esim. noita '66 pelejä on näköjään tasan kaksi suomessa myynnissä. Netin kauttakaan ei montaa kymmentä ole koko maailmassa.
 
Pyöreistä virittimistä sen verran että ne olivat käytössä vuosina '66 ja '67. Samaan aikaan tuli Jatsiin otelaudan reunanauha ja hieman myöhemmin blokki-otelautamerkit.

Joku on sanonut että esim. hyvää vahteraa ja leppää ei ole soitinpuiksi saanut enää 60-luvun jälken.
 
Jaa? Kukakohan näin sanoi? En nyt yritä kyseenalaistaa kertomaasi, mutta olisi mielenkiintoista kuulla asiasta tarkemminkin. Mihin käyttöön ne hyvät vaahterat ja lepät sitten nykyään menevät?

Jaa? Kukakohan näin sanoi? En nyt yritä kyseenalaistaa kertomaasi, mutta olisi mielenkiintoista kuulla asiasta tarkemminkin. Mihin käyttöön ne hyvät vaahterat ja lepät sitten nykyään menevät?
 
Ollessani taannoin puuseppäkoulussa, kävimmä tutustumassa kaikenmaailman messuilla yms. koulutuksessa ja sielläpä tämäkin ongelma valottui hieman. Kun näet vielä -50 -70- luvuille asti soitinrakennuskäyttöön saatiin puuta sademetsistä ynnä vastaavilta savanneilta ja muilta periferioilta, alkoi tilane tuossa -80-luvulla olla hieman kiusallinen. Kun metsää piti suojeltaman ja varsinkin harvinaisempia puulajeja ei ollut enää asiallista kaadeksia. Tämä nyt koski ensimmäisessä vaiheessa mm ebeniä ja muutamaa ruusupuulajiketta.
 
Kun sitten keksivät mm. Kiinassa alkaa istuttamalla kasvattamaan kaikenlaista puuta, niin tuo luonnonvaraisesti kasvaneiden puiden saanti heikkeni entisestään ja hinta suhteessa istutuspuuhun venähti melkoiseksi. Myös sitten tavallisempiakin lajikkeita alkoivat kasvattaa keinotekoiseti lannoitteilla ym. ja tämä sai aikaan sen, että kun puut ksvoivat nopeammin kuin luonnossa, niiden syyrakenne tuli myös erilaiseksi. Harvemmaksi voisi sanoa.
 
Sittenpä se kuivattaminen on toinen mikä tehdään nopeammin. Näet koneellisesti kuivattu puu elää eritavalla kuin hitaasti kuivattu. Pahkat ja sellaiset erikoisjutut kuivataan edelleen vanhoilla menetelmillä ja se tarkoittaa puun seisottamista noin huoneenlämpöisessä varastossa kaavalla 1cm paksuutta on yksi vuosi kuivatusta. Kysyn vain, että kenellä on nykypäivänä aikaa moiseen?

Hmm... Elikkä jos haluaa ns. hyvää vaahteraa, niin omasta pihasta kaadettu ja pari vuotta kuivatettu olisi paljon parempaa kuin se mitä ne tehtailla käyttää, vai?
 
Tuolla takapihallahan kasvaa pari mukavan paksuista vaahteraa ja leppääkin, pitäisiköhän...:)

Hmm... Elikkä jos haluaa ns. hyvää vaahteraa, niin omasta pihasta kaadettu ja pari vuotta kuivatettu olisi paljon parempaa kuin se mitä ne tehtailla käyttää, vai?
 
Tuolla takapihallahan kasvaa pari mukavan paksuista vaahteraa ja leppääkin, pitäisiköhän...:)
 
Niin, pari vuotta kuivatusta riittää, jos sahaat sen parinsentin soiroiksi. Muista sitten maalata puun päädyt umpeen, ettei kuivu liian nopeasti. Halkeaa näets.

Niin, pari vuotta kuivatusta riittää, jos sahaat sen parinsentin soiroiksi. Muista sitten maalata puun päädyt umpeen, ettei kuivu liian nopeasti. Halkeaa näets.
 
Hyvä tietää. Aina meinaan joutuu sillon tällön kaatelee puita kotipiiristä ja mökiltä, ja jotku puut on ihan mukavan paksuja ja vanhoja...
 
Tässä pari kesääkin sitten kun piti kotopihasta kaataa jo uhkaavan laho koivuvanhus, oli siinä kivaa spalttia. En vaan sillon paljoa ajatellut noiden puiden päälle ja nyt harmittaa kun ajattelen miten kivasti se oli laho. Siitä olis saanu monet komeat kannet.
 
Jepsis, nyt lopettakaamme tästä aiheesta ettei itse aihe unehdu.

En siis minäkään toki noiden soittimien aitoutta kyseenalaista, mutta ei soittimista voi koskaan olla täysin varma. Kuinka moni on oikeasti hypistellyt kymmeniä vintage soittimia ja näin oppinut tunnistamaan aidon?
 
Kyllä niitä jokusia sällejä on Suomessakin. ;) Ihan täyttä asiaa vintage-peleistä täällä. Ja tosiaan soittajan ei mitään "dead minttiä" mielestäni ollenkaan kannata metsästää, tai miksipä ei, mutta hintataso saattaa nousta sikäli epärealistiseks, että pikkusen modatun, kuluneen ja vähän "battle-scarred" vehkeen saa puolella hintaa, tokihan on tapauksia, että on markkinoilta saanut milteipä soittamattoman basson tai kitaran pienelläkin rahalla...
Arvan puu-jutut allekirjoitan täysin. Nykyisin vielä noiden massatuotanto-tehtaitten volyymi on niin valtaisa, että puuvarastojen kiertonopeus on todella ripeää, silläpä "pikakuivauksen" haittoja näkyy kalliimmissakin soittimissa, lähinnä kaulapuitten kutistumisena, jolloin nauhanpäät tulevat sivuista ulos...
Puun tarpeen kasvu tietysti lisää paineita valmistaa puulajeista, joiden saatavuus on hyvä ja hinta huokea. Aika monessa soittimessa on tuo ulkonäkökysymys ratkaistu pinnan viiluttamisella, jolloin kuviollisen pintapuun tarve ei ole yhtä suuri kuin jos kansi olisi tehty kokonaan esim. isolehtivaahteran quilt-puusta. Ja toki viilun alla voi sitten käyttää viljeltyä nopeasti päätehakkuu-kokoon kasvatettua vaikkakin harvasyistä ja kevyttä vaahteraa, tai itäisillä mailla, halvempaa sykomoria..
Mutta kyllä ne puut olivat parempia silloin muinoin, sähkö- ja rautapuoli taas heikompaa tasoa..;)

..Osaako joku muuten sanoa, milloin nuo virittimet on noissa Fenkuissa muuttuneet pyöreistä ...
 
Ne ovaalit virittimet on kyllä aika vakuuttava -66 mallin merkki.
Samoihin aikoihin niitä käytettiin myös lyhytskaalaisissa Mustang ja Musicmaster bassoissa.
Musicmasterissa olin vielä kolmaskin viritin malli. Sellaiset "tulppaanin" muotoiset, vähän sirommat missä oli normaalia ohuempi viritystappi.

Ne ovaalit virittimet on kyllä aika vakuuttava -66 mallin merkki.
Samoihin aikoihin niitä käytettiin myös lyhytskaalaisissa Mustang ja Musicmaster bassoissa.
Musicmasterissa olin vielä kolmaskin viritin malli. Sellaiset "tulppaanin" muotoiset, vähän sirommat missä oli normaalia ohuempi viritystappi.
 
Tuolla aikaisemmassa postauksessani mainitsemassani linkin keskustelussa kerrottiin, että noita pyöreäpäisiä virittimiä käytettiin jossakin määrin vuoteen 1968 asti. Samalla rinnalla kuitenkin käytettiin myös niitä nykyisen mallisia.
 
Esimerkiksi siinä mainitsemani jassossa, jolla aloitin soittamisen, on juuri nuo pyöreät virittimet. Se basso on sarjanumeron perusteella vuodelta '68. Kaulahan voi toisaalta olla toisesta bassosta, mutta enpä sitä ole kehdannut irrottaa, kun ei ole oma. Enpä kuitenkaan usko, että siinä sitä kaulaa olisi vaihdettu. Eli voi olla viimeisiä pyöreä virittimisiä kenties?