Bänditoiminta ›

Täällä on ihan aiheesta tasaisin väliajoin valiteltu joidenkin bändikaverien huonoa motivaatiota tulla treenaamaan ja siitä johtuvia jatkuvia selityksiä ynnä tekosyitä. Syitä on varmaan monia esim. laiskuus, motivaation puute, tylsistyminen biiseihin, riidt jne.
 
Nyt haluaisinkin kääntää asian päälaelleen: MITEN MOTIVOIDA NÄMÄ ONGELMATYYPIT TREENAAMAAN??
 
Yli kymmenen vuotta olen soitellut pääosin samojen jätkien kanssa ja kyseinen asia on tullut varsin tutuksi. Aina ei vaan treenaaminen jotain nappaa, mutta kun joskus se kestää kuukausia. Bändin ns. liiderinä joutuu miettimään tätäkin puolta ja tässä itselle äkkiseltään mieleen tulevat ehdotukset motivaation kasvattamiseen:
 
- treeniajan vaihtaminen paremmin sopivaan
- treenimäärän vähentäminen (jos treenataan useampi kerta viikossa)
- ohjelmistotyylin laajentaminen / uudet biisit
- avoin kahdenkeskinen keskustelu: mitä halutaan soittamiselta?
- pidempi tauko
- bändipalaveri ilman soittimia
- kyytiapu jos se ongelmana
- leppoisampi ilmapiiri, kunnianhimon hillitseminen
- nöyryys puolin sun toisin
 
Siinä joitain juttuja, listatkaa mielipiteitänne aiheesta.

Joo. Omalta ja omien bändien kohdalta selviä ongelmia ovat olleet esimerkiksi:
-Aina samat biisit illasta toiseen ja aina samat välispiikit (ratkaisu= uusia biisejä settiin ja spiikeissä rohkeasti improvisoimaan esim sen pohjalta mitä keikkapaikan paikallislehdessä ko. päivästä sanotaan)
-Homma liian virallista, yhtä hyvin vois tulla salkku kädessä töihin (ratkaisu= ryypätään yhdessä, ja myydään enemmän keikkoja maakuntiin, niin kaikkien on pakko matkustaa kimpassa)
-Myöhästeleminen karkaa käsistä (ratkaisu= kylmä fasistimeininki; odotetaan 15 minuuttia ja kaikki lähtee kotiin, vaikka mattimyöhäinen tulis ovella vastaan, niin sori - ens treeneihin sitten)
-Työ painaa päälle ja kotona on vastasyntyneitä lapsia huutamassa (ratkaisu= isyysloma bändistä)
-Soittajat "eksyy" jonnekin soundcheckin ja keikan välissä, ja sitten tullaan melkeinpä taksilla suoraan lavalle (ratkaisu= myydään keikkaa niin susirajan taa, ettei siellä oo mihin eksyä)
-Artisti valittaa, ettei saa ansaitsemaansa arvostusta (ratkaisu= vuokrataan parempi keikka-auto; mieluummin starcraft-varusteltu;-) - elviksenä on paljon kivempi matkustaa)
 
Hm. Tuon verran tuota.
 
EDIT: tai lisäys: Rahattomuus aiheuttaa känää. Bändin puolesta vois vahtia, että jokainen saa kaksi lämmintä ateriaa päivässä; eli aamupuuron+kahvin ja sitten keikkapaikan puolesta sen lämpimän ruuan. Pitemmän keikkarupeaman lopussa voi olla järkevää mennä porukalla pizzalle "firman piikkiin" niin jää hyvä mieli. Toinen vahdittava asia on se, että silloin kun alkoholia saa juoda, sitä myös pitäis olla saatavilla; käytännössä tää tarkoittaa esim. sen varmistamista, että takahuonekaljaa on jaossa vielä setin jälkeenkin, ja että niin kauan kun keikkakaupungin yökerho on vielä auki, vippiä on mahdollista saada.

Tuttuja tilanteita mullekin.
 
-Treenaamismotivaatioon auttaa deadline. Joku tähtäin on bändillä tietysti hyvä olla muutenkin, mutta kun ollaan menossa keikalle tai studioon, niin ihmiset alkavat kummasti heräillä. Tuosta keikkojen rutiiniksimuodostumisestahan on jo puhuttukin; uusi matsku tosiaan pitää virkeänä...
 
-Terapiaprojektit voivat piristää kummasti, jos oman bändin toiminta tuntuu liian rutiininomaiselta.
 
-Jotkut ihmiset taas eivät ole sisimmässään soittajia, heille ei pohjimmiltaan sovi se, että musatouhut vaativat sen panoksen minkä vaativat. "Pas*a tippuu rattailta kun kovaa ajetaan". Tosiasiat on parasta myöntää: ei ole oikein, että noita ihmisiä pakotetaan vastoin tahtoaan treenaamaan, eikä ole oikein että he seisovat bändin toiminnan esteenä. Tästähän nyt ei vissiin Teemulla kuitenkaan ole kyse, kun olette noinkin kauan soittaneet kimpassa.
 
-Ja lopuksi ehkä tärkein: huumorillahan koko touhu on tietyssä mielessä otettava. Ei sitä muuten jaksa.

ihan kiva kyllä lukea näitä...varsinkin kun nyt on iskenyt akuutti motivaatiopula/vitutus bändisoittamista kohtaan, musatekniikka tuntuu vaan tsiljoona kertaa mukavammalta tehdä tällä hetkellä. Esim viime lauantaina tuli lavalta katseltuna haikeana salitiskiä ja toivottua että olisi ennemmin hanikoissa kun basson varressa. Onko tuttua kenellekään??

ihan kiva kyllä lukea näitä...varsinkin kun nyt on iskenyt akuutti motivaatiopula/vitutus bändisoittamista kohtaan, musatekniikka tuntuu vaan tsiljoona kertaa mukavammalta tehdä tällä hetkellä. Esim viime lauantaina tuli lavalta katseltuna haikeana salitiskiä ja toivottua että olisi ennemmin hanikoissa kun basson varressa. Onko tuttua kenellekään??
 
joo. mut tekniikka on välil aika epäsosiaalista, eikä niin hauskaa. sitä paitsi miksaajat saa vaan haukkuja, jengi diggailee yleensä bändiä eikä sitä tiskin takana istuvaa hörhöä (joka ei edes osaa hommiaan...). :)

sitä paitsi miksaajat saa vaan haukkuja, jengi diggailee yleensä bändiä eikä sitä tiskin takana istuvaa hörhöä (joka ei edes osaa hommiaan...). :)
 
Ehkäpä kaikille ihmisille ei ole tärkeää näennäinen yleisön antama selkääntaputtelu vaan tunne siitä, että saa ja osaa tehdä oman hommansa hyvin ja sillä on lopputuloksen kannalta olennainen merkitys?
 
Itse kyllä olen näitä "jalka monitorin päällä" -egoisteja, kun en osaa kuin soittaa :)

Meillä on kanssa vähän ongelmia tän kanssa. Varsinkin basisti ei jaksa reenailla ku "yksin soittamises ei oo mitää fiilistä". Kaikes pitäis aina olla ihan vitusti fiilistä, silloin kärsii meidän muiden soitto, koska sen mielestä fiilis on sitä että se saa vetää bassolla niin monta kertaa ku sille sopii, ja tietysti on rytmi pilalla.
 
Sit kun meille tulee taas tauko(joka huom johtuu kaikista, eli viikkoon ei oikee soiteta, jokasel on jotain ja menee täydellisesti ristiin) niin heti hirvee valitus että ei koskaa soiteta eikä tästä tuu mitää.
 
Tosin silloin ku ois aikaa niin ei voida soittaa niitä biisejä mitä kaipais harjoittelua ku basisti ei ole jaksanut opetella ees nuotit(siis E A G H ja sitten kertösäkees G E jne, ei siis nuotteja niinku palleroita). Rytmin ja semmosen kaa jaksais neuvoa mutta kun kerran ei oo oikee parin riffin biisejä niin ei jaksais yksittäisiä nuotteja sille sanoella samalla ku muut istuu.
 
Sit ku rumpalille ei sovi(se on siis tullu kaveribäniin ulkopuolisena) niin hirvee valitus mulle(millon se hankkii ne rumpumikit, milloin tarkalle see tulee kotii, mitä se söi aamiaiseks! jne) koska minä olen parhaiten ystävystynyt hänen kanssa.
 
Joka kerran ku tavataan niin saan kuunnella 30min valitusta. Sitten kun mainitsen jotain basistista niin tulee "ai nyt sä yrität vierittää kaiken mun niskoille".

Meillä on kanssa vähän ongelmia tän kanssa. Varsinkin basisti ei jaksa reenailla ku "yksin soittamises ei oo mitää fiilistä".
 
Jep. Basisti ja rumpali kahdestaan treenaamaan kahdesti viikossa. Sillä välin tai joskus muulloin kitaristit treenaavat keskenään. Noinhan se lähtee, kun ei oo muita häiritsemässä:-)

Hm. No, jos ei treenaa kotona, pitää treenata kämpillä. Eli sanon edelleen, että jokaista osa-aluetta pitää treenata erikseen, kunnes menee uniksessa.
 
Ja oikeasti, rumpalin ja basistin on paljon helpompi treenata yhteissoittoa, kun ei laulajat, kitaristit, pianistit ja käyrätorvensoittajat hengitä niskaan.
 
Eihän sitä rumpaliakaan pidetä väkisin kuuntelemassa, kun stemmalauluja treenataan.
 
Niin, no. Näin mun mielestä:-)

No vähän ollu ideana että reenataan yksilösuoritukset että päästään sitte reenaamaa yhessä. Basistin ja rumpalin yhteinen reeni vois olla iha hyvä idea kylläkin, muttamutta...
Jos tunnen basistin oikein niin eihän siinä oo mitää fiilistä?
 
Toiseksi niin jos ei se osaa soittaa niitä biisejä bändin kaa rytmis pysyen niin ei se tajuu silloin pysyä rytmissä pelkästään rumpalin kaa. Rumpali sit ihmettelee että miten tää nyt näin, ehkä säätää omaa soittoaan sen basistin virheellisen soiton mukaan. Basisti ei tajua säätää koska ei se kuule jos se soittaa väärin ;)
 
Vähän vaa semmonen tunne että siitä ei tulis mitää. Joskus ollaan vedetty ilman rumpali reenit. Kämppä on samalla rumpalin asunto, mutta jos sillä on menoa niin ollaan kuitenkin reenattu ne uudet biisit kolmistaan. On sitten helpompi ottaa rummut sinne taustalle.

Kunnon reenillä niin tää selviäis. Meidän basisti vaa on aika basisti. No pitää kattoa.

Kyllä jokaisella bändin jäsenellä pitää olla ihan ikioma motivaatio bändissä soittamiseen. Silleen ettei tarvi ketään vaatimalla vaatia treeneihin vaan että kaikki on sellaisia tyyppejä, että ne pääsääntöisesti haluaa tulla treenaamaan.
 
Tuosta basististereotypiasta tulisi päästä eroon. Vaikkakin ihan hauskoja läppiä sinänsä, niin kyllä ne kuitenkin negatiivisesti vaikuttavat basistien itsetuntoon.
 
Ihanteellinen tilanne olisi varmaan sellainen, että bändi koostuisi kaveriporukasta, jolle kimpassa soittaminen olisi vain yksi yhteisistä aktiviteeteista. Soittamisen ei tietenkään silti tarvitsisi olla mitenkään amatöörimäistä.

Kyllä jokaisella bändin jäsenellä pitää olla ihan ikioma motivaatio bändissä soittamiseen. Silleen ettei tarvi ketään vaatimalla vaatia treeneihin vaan että kaikki on sellaisia tyyppejä, että ne pääsääntöisesti haluaa tulla treenaamaan.
 
Tuo on totta. Joskus on käynyt sellainen ilmiö että osaa bändin tyypeistä ei yhtään kiinnosta, mutta jotka velvollisuudentunnosta tulevat kuitenkin treeneihin soittamaan. Ihan kiva ettei tarvi yksinään soitella, mutta tuollainen syö koko bändiltä motivaation äkkiä kun osa tyypeistä selvästi vain odottelee että loppuisi nyt nämä treenit jo.
 
Tuosta basististereotypiasta tulisi päästä eroon. Vaikkakin ihan hauskoja läppiä sinänsä, niin kyllä ne kuitenkin negatiivisesti vaikuttavat basistien itsetuntoon.
 
Heh, ei ole mulla vaikuttanut vielä tähän asti. Yleensä ne jotka basistiläppää heittävät ovat rumpaleita, ja rumpalivitsejä on melkein yhtä paljon.
 
Ihanteellinen tilanne olisi varmaan sellainen, että bändi koostuisi kaveriporukasta, jolle kimpassa soittaminen olisi vain yksi yhteisistä aktiviteeteista. Soittamisen ei tietenkään silti tarvitsisi olla mitenkään amatöörimäistä.
 
Itse en ole soittanut yhdessäkään bändissä johon soittajat olisivat löytyneet muuten kuin kaverisuhteiden kautta. Tosin musiikki jota on tullut soitettua on sellaista, että sitä kuka tahansa pystyy pienellä treenillä soittamaan. Varmasti homma toimisi paljon huonommin jos joutuisi lehti-ilmoituksilla etsimään bändiin soittajia, jos vaikka tyyli on sellainen etttei kavereita kiinnosta / musiikki on teknisesti niin vaikeaa ettei kaveripiiristä löydy tarpeeksi kovia soittajia.

ihan kiva kyllä lukea näitä...varsinkin kun nyt on iskenyt akuutti motivaatiopula/vitutus bändisoittamista kohtaan, musatekniikka tuntuu vaan tsiljoona kertaa mukavammalta tehdä tällä hetkellä. Esim viime lauantaina tuli lavalta katseltuna haikeana salitiskiä ja toivottua että olisi ennemmin hanikoissa kun basson varressa. Onko tuttua kenellekään??
 
Piti kaivaa oma vanha kommentti esiin ja päivittää tilanne.. Eilinen soittokeikka rovaniemellä veti soittov:tuksen siihen pisteeseen, että tuli todettua bändikavereille että se oli viimeinen soittokeikka mulle toistaiseksi...
no, onneksi ens viikolla pääsee taas roudaamaan (se on oikeasti mukavaa...)