Bassot ›

Ei ole minulta pois, Gene $immons saa tehdä niin paljon fyrkkaa kun hän ikinä haluaa tai pystyy. Mutta tapa jolla hän esittää "kuinka tehdä paljon rahhaa" on mun mielestä vastenmielinen. Oletko lukenut hänen kirjaa "Sex Money Kiss" jos olet tiedät mistä puhun, jos taas et lue kirja niin keskustellaan asiasta lisää.
 
En kyllä kirjaa ole lukenut, mutta kuulosta periamerikkalaiselta omista saavutuksista ylpeydellä kertomisesta. Jenkeissähän porukka ei häpeile kertoa, kuinka paljon tienaavat. Etenkin, jos sitä rahaa tekee oikein kunnolla. Suomessa tuollaista toimintaa paheksuttaisiin (kuten myös tässä threadissa) saman tien. Skandinaavis-slaavilaiseen perimäämme kuluu sisäänrakennettuna ominaisuutena kateus meitä paremmin toimeen tulevia/ komeampi/ kauniinpia/ laihempia/ kohtaan (en siis väitä, että Gene olisi noista muuta kuin yhtä ;). Siitäkö on tässäkin asennoitumisessa on kyse?

Jenkeissähän porukka ei häpeile kertoa, kuinka paljon tienaavat.
 
Eipä ne jenkitkään pahemmin ihaile Genen pelleilyä.

. Suomessa tuollaista toimintaa paheksuttaisiin (kuten myös tässä threadissa) saman tien. Skandinaavis-slaavilaiseen perimäämme kuluu sisäänrakennettuna ominaisuutena kateus meitä paremmin toimeen tulevia/ komeampi/ kauniinpia/ laihempia/ kohtaan (en siis väitä, että Gene olisi noista muuta kuin yhtä ;). Siitäkö on tässäkin asennoitumisessa on kyse?
 
Ei kuulu mihinkään perimään, eikä sitä Simmonsia kukaan (ainakaan minä) niistä rahoistaan kateuden vuoksi dumaa, vaan oikeasti tuo kirja, jonka perimmäisenä viisautena ja neuvona on "älä tuhlaa rahojasi jonninjoutavuuksiin" (jota Kiss-krääsä ei missään nimessä siis tietenkään ole) on oikeasti erittäin rasittavaa luettavaa. Toisin kuin se eka "Kiss and make-up", jossa Genellä ei ole lähtenyt niinkään homma vielä käsistä, se on hyvää luettavaa.
 
Paitsi siinäkin herra Simmons muistaa joka käänteessä mainita, kuinka about kädestä pitäen auttoi Ace Frehleytä löytämään sisäisen säveltäjänsä ja niin kovin jalosti muka merkkaili omia sävellyksiään Acen nimiin. Tässä hötäkässä unohtui mainita, kuinka paljon Frehley esim. soitti herra Simmonsin basso-osuuksia Kissin levyillä. Ja tämä kaikki muiden väheksyntä tekee myös noista Simmonsin bisneksistä vastenmielisiä.
 
Ja vielä yksi asia; jos Silvio sanoo Kissistä jotain, niin muut on hiljaa ja ottaa tiedon vastaan eittämättömänä faktana. Kyl näi o. He knows his Kiss.

Kyllä minä tuollaisen ottaisin jos saisin...

Tota on varmasti mukava soittaa sylistä...

Eikös tuo basso ole Kramerin valmistama? Saako niitä enään nykyään mistään ja paljonko ne maksaa?