 Jani The Rock13.12.2004 18:32:56 | |
|---|---|
Alapäähuumoria tuulipukujunteille vai ihan oikeaa, vakavasti otettavaa musiikkia? Mä olen vahvasti ton jälkimmäisen kannalla. Syy miksi otan aiheen nyt esiin on se, että saatuani yliannoksen kitaravetoisesta rock-musiikista olen kaivellut levyhyllystäni vanhoja aarteita, joukossa useampikin Lappareiden levy. Niitä on nyt tullut kuunneltua todella paljon, ja voi vain hämmästellä sitä todella hienojen biisien määrää joka noilla levyillä piileskelee. Esimerkkeinä vaikkapa Köyhän taivas, Sateet tulevat, Ihmistä kiusataan ja Puumiekka. Pitäisin Lintujen Pekka Hedkrokia jopa eräänä Suomen aliarvostetuimmista pop-musiikin säveltäjistä. Sanoituspuolella taas erityisesti ovat kunnostautuneet Timo Eränkö ja Heikki Salomaa. Jälkimmäisellä oli myös todella persoonallinen ja upea lauluääni. Todellakin oli, sillä Heikki kuoli jo jokin aika sitten. 8-( Tottakai sitä huumoriosastoa on levyillä myös todella paljon. Mutta sekään ei mun mielestäni ole luiskaotsaisen amislaismaista tissi-pieru-perse-linjaa, vaan niissäkin biiseissä on hyviä ja älykkäitä oivalluksia. Tosin täytyy sanoa, että mun sivistykseni päättyy tohon Tyttö huutaa Hii!- ja Köyhän taivas -levyjen paikkeille. Isot pojat on puhuneet, että sen jälkeen tuotanto olisi ollut heikompaa. Pitäneekö sitten paikkaansa. Joka tapauksessa Seitsemän kuolemansyntiä oli parasta suomalaista TV-huumoria ikinä. Ja erityisesti Pikkumiesten laulun olen aina tuntenut itselleni läheiseksi. Mielipiteitä? The road never ends for me, kid. | |
 sub zero13.12.2004 18:47:53 | |
En ole kiinnostunut suomalaisesta musiikista, mutta mun mielestä se oli hausk se juttu, jossa sanottiin että "Elämä yhteiskunnassamme on vaikeaa, koska homous vaanii kaikkialla..." "Alussa hyvä alkuvoima loi valon, järjestyksen ja miehen ja paha alkuvoima loi pimeyden, kaaoksen ja naisen" -Pythagoras | |
 Apricot13.12.2004 19:30:49 | |
Täytyy myöntää, että on tullut tsekkailtua myös tätä ns. huumorimusan genreä, vaikka koville ottaa tulla ulos siitä kaapista. Mä näin Lapparit keikalla silloin kulta-aikoinaan, ja sitten toisen kerran vuosia myöhemmin, ja kyllä taso oli laskenut sekä biiseissä että sketseissä. Mä tykästyin aikanaan joihinkin klassikkobiiseihin kuten Elämä Janottaa ja Tavallinen Jörn Donner. Muutenkin ihmisten tuntuu olevan vaikeaa löytää hyviä juttuja jostain genrestä joka sinällään leimataan pelleilyksi. Esimerkiksi Leningrad Cowboys, joilta löytyy mun mielestä monta hyvää biisiä studiolevyiltä. Lappareiden huumorihan oli parhaimmillaan suorastaan nerokasta, vaikka hyvän maun rajoja kolisteltiin ankarasti. Niiden monet biisitkin on oivaltavasti tehtyjä. No problemo! | |
 Jami13.12.2004 19:41:29 | |
Tuli ajatus!!! Hyvää musaa voi myydä vain kun sen pukee tuulipukuun. fletarehtaa ne palijo häjyysemmäkki! | |
 Härski13.12.2004 20:09:54 | |
Kyllähän Hedkrokilla oli mahtavia sävellyksiä ja tulkinnat loistavia joka jätkältä. | |
| Sertzo S 14.12.2004 07:19:19 | |
Kaikki kunnioitukseni Lappareille! Alkuperäistä hepuista tunnen kohtalaisen hyvin Liinojan Tapion ja Lemolan Hannun. | |
| PL 14.12.2004 08:27:52 | |
Lipputangon nuppia tuli soitettua nk. keikan loppubiisinä joskus 80-luvun puolivälissä useita kuukausia. | |
 Larry14.12.2004 08:36:40 | |
Kysymykseen alapäähuumoria vai totista musiikkia, vastaus on molempia. Tosiaankin Lapparit on muutakin kun pelkkä teatteri pyörillä. Lukasin tossa hetki sitten Lapinlahden lintujen kirjan joka kertoi aika hupaisia juttua matkan varrelta. (varsinkin piloja mitä tehtiin bändijäsenille) Tosiaan Hedkrok on kovanluokan säveltäjä ja ei miehistä mun mielestä niin laulajina voi puhua vaan pidemminkin omien kappaleiden loistavina tulkitsijoina. Mutta eihän Sertzo Hande ollut alkuperäinen lintu..? Vai muistanko ihan väärin... ? Handen tunnen myös, mukava mies. Hande miksas meidän bändin biisejä parina vuotena järvenpäässä. Hande taitaa olla niitä kaikkein "selväjärkisempiä" lintuja loppupeleissä. Kyllä lapset mukavia on, mutta tekotapa on ihan YÄK! | |
 miän vain14.12.2004 12:16:10 | |
Lapparit on vähän niinkuin Juice. Vakavammat biisit ovat hienoja, mutta niitä hassuja huumoripaloja ei jaksa montakaan kertaa. Usein vielä molemmat puolet esiintyvät samassa biisissä. | |
 Tympee Huttunen14.12.2004 12:25:04 | |
Lapparit ainakin oli vallan loistava. Nykyistä meininkiä ei ole tullut seurattua ollenkaan. Olihan porukassa Mikko Kiviset, Tapio Liinojat jne. Maailman Kahdeksas Ihme varsinkin oli aivan mieletön. DVD:lle jos ne vielä saisi. | |
| Esko-e 14.12.2004 12:25:26 | |
Kaikki kunnioitukseni Lappareille! Alkuperäistä hepuista tunnen kohtalaisen hyvin Liinojan Tapion ja Lemolan Hannun. Lemolahan liittyi vuonna 1983 perustettuun bändiin vasta 1986. | |
 Tuomas14.12.2004 12:29:45 | |
Mielipiteitä? Miten osasitkaan ottaa juuri nyt tämän puheenaiheeksi, tulin muutama päivä sitten juuri katsoneeksi koko Seitsemän kuolemansyntiä-sarjan maratonina. Oikeastihan Lapinlahden linnut ovat aina olleet heikomman puolella. Vihtaasi on kustu on erinomainen esimerkki siitä, kuinka oikein tekeminen ei aina johda toivoittuihin lopputuloksiin, kun muut vievät namit edestä silmien. "Olisiko käynyt niin, että kokkosi on poltettu? / olisiko käynyt niin, että vihtaasi on kustu? / Olisiko käynyt niin, että sinua on huijattu? / Olisiko käynyt niin?" Ihmiset vain helposti leimaavat musiikin lattaotsahuumoriksi, kun eivät ymmärrä vivahteita. Vaan löytyypä oikeasti pop/rock-helmiä sieltä. Työtön, hullu ja eläkeläinen, Sateet tulevat ja Ojasta noustaan. Lisäksi tietysti Se ei käy, Vanha Suomalaisten Poikain Vitutuslaulu ja Kaivollinen Kossua. Seitsemän kuolemansyntiä-sarjassa oli myös tämä legendaarinen asuntokauppa: -Hyvää päivää, herra asuntokauppias. -Hyvää päivää, herra asiakas. -Haluaisin ostaa asunnon. -No, meillä olisi tässä Sörnäisten rantatiellä neljännessä kerroksessa kolme huonetta ja keittiö, 73 neliötä. -Sehän kuulostaa mukavalta, paljonko se maksaa? -57 000 markkaa. -Oho, onpas halpa. Minä ostan sen. Tässä rahat. -Tässä avaimet. -Hyvää päivänjatkoa, herra asuntokauppias. -Hyvää päivänjatkoa, herra asiakas. ... -Hyvää päivää, herra asuntokauppias. -Hyvää päivää, herra asiakas. -Minä kävin siellä Sörnäisten rantatiellä eikä siinä talossa ollut lainkaan neljättä kerrosta. -Niin, nyt kävi niin, että me petkutimme teitä. -Ahaa! No, mitenkäs rahat? -Rahat jäävät tässä tapauksessa meille. -Aha, no selvä. Hyvää päivänjatkoa, herra asuntokauppias. -Hyvää päivänjatkoa, herra asiakas. Lama-aikanahan nuo tehtiin ja kovasti puolustettiin työläisen osaa. Ja syystäkin! Farnsworth: If for example you were to kill your grandfather, you would cease to exist!
Fry: (gasp) But existing is basically all I do!
Kristallipallo | |
 Chemo14.12.2004 12:40:31 | |
Lappareista tulikin mieleen bänditoiminta-alueen ketju "Millaisen bändin haluaisit perustaa?" - tuommoisessa kokoonpanossa voisi olla aika hubaa ;-) Pitäisikin oikeastaan kuunnella muutama levy Lappareilta uusiksi. Ei vaan taida löytyä yhtään omasta hyllystä. Mutta esimerkiksi biisi "Sedät jaksaa heilua" voisi nyt osua vielä paremmin kuin silloin aikanaan. ...ja jos uskot tuon, uskot mitä vain! | |
| Jani The Rock 14.12.2004 14:57:08 | |
Lappareista tulikin mieleen bänditoiminta-alueen ketju "Millaisen bändin haluaisit perustaa?" - tuommoisessa kokoonpanossa voisi olla aika hubaa ;-) Olis kyllä ihan saatanan hienoa! Mahdollisimman paljon vaan äijiä mukaan, ja soittimiksi niiden "oikeiden" soittimien lisäksi matkalaukkuja, kakkosnelosia ja roskapönttöjä. Ja kaikki laulais vuorotellen, ja jotain performanssia välillä. Monilla Linnuillahan oli ja on teatteritausta ja kokemusta näyttelijäntyöstä. Ja tosiaan, kyllä heillä on aina ollut biiseissä myös yhteiskuntakritiikkiä. Terävääkin, ja fiksusti ilmaistua. The road never ends for me, kid. | |
| miihkali 14.12.2004 15:34:27 | |
Mielenkiintoinen bändi monessakin suhteessa, musiikillisesti tosiaan aliarvostettu. Mielenkiintoinen juttuhan on myös se seikka, että käsittääkseni Wigwamin kitaristi Rekku Reckhardtkin kiersi Lintujen mukana jonkin aikaa. "Sen pitää olla Raimoa" on kyllä aika asenne ralli monen muun lisäksi. | |
 Jäärä14.12.2004 15:41:01 | |
Mielipiteitä? Meinasin kirjoittaa jotta "Ei pysty kuuntelemaan". Se ei kuitenkaan olisi korrektia ja olisi turha postaus. Onneksi kerkesin miettiä ennen lähettämistä. Suomen Hiihtoliiton luvalla. | |
 leka14.12.2004 16:11:55 | |
Elämä janottaa on suosikkilevyni. Aino Kirjoittaa, Vastavirtaan jne. JAZZ OUT WITH YOUR ASS OUT! | |
 Vainhaalee14.12.2004 18:07:09 | |
"Laskeeko aurinko kattoterassille, vai nouseeko kuu Hesarin yksiön ylle" Tuossa on jotain elämää suurempaa... Kun hakkaa päätä seinään... Niin siihen jälki jää... Ilmaista pornoa... | |
| Jani The Rock 14.12.2004 18:43:19 | |
"Laskeeko aurinko kattoterassille, vai nouseeko kuu Hesarin yksiön ylle" Tuossa on jotain elämää suurempaa... Siinä biisissä puhutaan muutenkin toden sanoja. Kyllähän se on, perkele, jannusta kii huutaako tyttö hii! The road never ends for me, kid. | |
 Lilli15.12.2004 12:47:43 | |
Alapäähuumoria tuulipukujunteille vai ihan oikeaa, vakavasti otettavaa musiikkia? Mä olen vahvasti ton jälkimmäisen kannalla. Syy miksi otan aiheen nyt esiin on se, että saatuani yliannoksen kitaravetoisesta rock-musiikista olen kaivellut levyhyllystäni vanhoja aarteita, joukossa useampikin Lappareiden levy. Niitä on nyt tullut kuunneltua todella paljon, ja voi vain hämmästellä sitä todella hienojen biisien määrää joka noilla levyillä piileskelee. Esimerkkeinä vaikkapa Köyhän taivas, Sateet tulevat, Ihmistä kiusataan ja Puumiekka. Pitäisin Lintujen Pekka Hedkrokia jopa eräänä Suomen aliarvostetuimmista pop-musiikin säveltäjistä. Sanoituspuolella taas erityisesti ovat kunnostautuneet Timo Eränkö ja Heikki Salomaa. Jälkimmäisellä oli myös todella persoonallinen ja upea lauluääni. Todellakin oli, sillä Heikki kuoli jo jokin aika sitten. 8-( Tottakai sitä huumoriosastoa on levyillä myös todella paljon. Mutta sekään ei mun mielestäni ole luiskaotsaisen amislaismaista tissi-pieru-perse-linjaa, vaan niissäkin biiseissä on hyviä ja älykkäitä oivalluksia. Tosin täytyy sanoa, että mun sivistykseni päättyy tohon Tyttö huutaa Hii!- ja Köyhän taivas -levyjen paikkeille. Isot pojat on puhuneet, että sen jälkeen tuotanto olisi ollut heikompaa. Pitäneekö sitten paikkaansa. Joka tapauksessa Seitsemän kuolemansyntiä oli parasta suomalaista TV-huumoria ikinä. Ja erityisesti Pikkumiesten laulun olen aina tuntenut itselleni läheiseksi. Mielipiteitä? Lapparit on minunkin aivan ehdotonta suosikkimusiikkia, varsinkin autoillessa on helppo saavuttaa iloinen himpula-hei-ajotunnelma kun kuuntelee, vaikkapa Lappareiden kokoelmaa. Ja viikonloppuviilis löytyy AINA kappaleesta 'Kyllä elämä on ihanaa'. - Minne hoppu, poju? | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)