Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Tämä on nyt ehkä hieman tyhmä keskustelunavaus kun ei ole kuvamateriaalia esittää mutta teenpä sen kuitenkin. Yritän saada kuvaa joskus.
 
Jokainen kuka on harrastanut rungon muotoilua perinteisin menetelmin (taltat, höylät, raspit, siklit tms.) myöntää homman varmaankin melko hikiseksi? En nyt tarkoita soittimen ääriviivojen saamista kohdalleen vaan sitä mikä seuraa jälkeenpäin. Straton pari leikkausta tekee vielä suht nopeasti ja pyöristykset voipi sitten ajaa nyrsimellä. LP:n tyylinen kaareva kansi onkin sitten jo huomattavasti työläämpi tehtävä tuollaisista jokasuuntaan kaarevista (esim. http://www.ritter-basses.com/ritter … es-baesse/ritter-basses-classic.htm) puhumattakaan.
 
On totta että omaa työtään arvostaa enemmän jos siihen on sydänverensä vuodattanut. Mä en silti enää kyllä viitsi hikoilla kauhiasti enempää kuin täytyy. Ei tän soitinten kyhäilyn kai mitään urheilua kuulu olla? (Paitsi tietysti välineurheilua.)
 
Mä olen joskus aikaisemminkin kokeillut rälläkän (pikkurälläkkä, vinku, kulmahiomakone jne.) käyttöä puun työstössä mutta nyt sille tuli ihan todellinen tarvekin. Tossa mun omassa kuvassa on jo tovin ollut tuo bassorojektin kuva. Kuvassa runko on sahan jäljiltä mutta muodossa haetaan joissain Ritterin tai Alembicin (tai monien muiden) malleissa käytettyä kauttaaltaan pyöristeltyä mallia. Kansihan siinä (kuten suurin osa kaulaakin) on wengeä. Sen kanssa tekemisissä olleet saattavat tietää kuinka pirullista veistettävää se on. Taltat tahtoo lohkoa eikä höylät ja siklit oieen pure. No, pikkuvinkuun Biltemasta ostettu raspilaikka kiinni ja puru lentämään. Kannen raakamuotoiluun, reunojen keventämiseen ja kaljamahasyvennyksen tekoon ei kauaa mennyt (tunti?) Seuraavaksi vetelin terävämpiä muotoja pylväskoneella ja hiomarullilla ja siistin lamellilaikan ja hiomarullien kanssa jälkeä (toinen tunti?). Rungon "perusaineena" tuossa on mahonki, joten sitä hieman siklailin mutta muuten koko runko on käytännössä hiomavehkeillä muotoiltu. Hiomistahan toki vielä on toviksi.
 
Rälläkän käyttö tässä tarkoituksessa ei sinänsä ole mun ideani, vaan sitä näytetään käyttävän jopa Hamerin joidenkin mallien tekoon. Se on kuitenkin melko näppärä työkalu raakatyöstöön eikä sitä käyttäessä tarvitse välittää syiden suunnasta eikä puun kieroudesta tms. Sen kun painaa menemään.
 
Huolellinen kannattaa kuitenkin olla. Tuhannesti pyörivä karkea laikka tekee melko nopiaan melko syviä koloja. Sellasen tasaisen kevyesti syövän liikkeen aikaansaanti vaatii vakaan käden. Muina negatiivisina puolina mainittakoon koneen kamala ääni (kuulostaa jopa pahemmalta kuin minä kitaranvarressa) sekä karmia purupilvi. Suojalasit ja kuulosuojaimet ovat välttämättömät. Sanoi setä.
 
Tota vinkua voi käyttää myös kaulan muotoiluun, joskin pitkän suoran vetäminen vaatii melkoista tarkkuutta.
 

 
Suosittelen siis kokeilemaan mikäli perinteinen käsityö käy fysiikan päälle eikä meluava vekotin pelota. Työkalu löytyy aika helposti eivätkä laikat ole kalliita. Mua kyllä kiinnostaisi kuulla muitakin raakatyöstöä helpottavia menetelmiä jos jollain sellaisia ikäänkuin takataskussa piilee.
 
-----------
 
Ja vielä sen verran että en mä silti jotenkin tohtisi ruveta rälläkällä muotoilemaan mitään jatsilaatikkoa tms. akustista soitinta. Se tuntuisi jotenkin pyhäinhäväistykseltä.