Tietokoneet ja musiikkiohjelmat ›

http://www.dauntlessdeath.com/
 
Dauntlessin uuden demon kitarat on käsittämäni mukaan äänitetty kokonaan gSuitella, kuulostaa helvetin hyvältä.

Äänestän guitar suitea. Noita muita olen testaillut ja enempi vähempi käyttökelvottomaksi mieltänyt. Nomad Ampd factorystä oli kovat odotukset, joten pettymys olikin suuri, kun se vain pörisi ja surisi podin tyyliin.

Tein tossa klipin nopeasti PSA-1 plugarilla. Ihan jees saundit käyttämällä presettejä. Soitto ei parasta ole, en ole hevari, enkä kyllä sen puoleen edes kitaristi:)
 
www.sirkkakuulaniskanen.com/hevi.mp3

Kiitos, se oli kuin suoraan aikakoneesta.

Guitar suite on ainut plugari edelleen jonka säröt on mut vakuuttanu. Kyllähän amplitubella ja guitar rigilläkin jotain säätelee mutta ei säröjä.

Tuo guitar suite on kyllä pätevä miusta, JCM900 ja phaser mallinnukset varsinkin.

Ottakeepas huomioon että kitaran soundikin vaikuttaa paljon siihen mitä tulee kajareista ulos. Vaihdoin vanhan Tokai-hekikeppiini EMG:n aktiivimikit ja alkoi Gsuite kuulostaa ihan toiselta, eli paremmalta.

EMG
 
Jos ei ole DI-boksia käytössä niin ero johtuu siitä että EMG:n signaali on valmiiksi perus-linjaottoon sopivaa. Jos taas on DI-boksi, niin ero on sama kuin normaalivahvariin passiivi- ja aktiivimikeillä, eli ei suurensuuri. Passiivimikit siis vaatii DI-boksin, muuten yläpää suttaantuu huonoksi.

Tässä meitsin Suite: (nopeesti vetäsin)
 
http://koti.welho.com/jpappila
 
Joo, mä huomasin tossa myös että DI boxi on VÄLTTÄMÄTÖN JOS HALUAA MINKÄÄNLAISTA SIELUA SAUNDIIN!
 
Kaapin pohjalla lojui Roger Mayer Crossroads AB boxi josta A kanava syöttää balansoitua signaalia. En sit tiä miten hyvä DI boxi tuo edes on mutta verrattuna suoraan linjaan kitarasta, kuin yö ja päivä.
 
Noissa mallintavissa on yks jännä ominaisuus muuten. PODxt:ssä huomasin ja nyt sit kaikissa muissakin jälkeenpäin. Ne ei välitä oikeestaan yhtään siitä millasella kepillä niitä ajelee. Esim. Podilla kaikki kitarat kuulostaa ihan ok:lta ja huonot kielet "uudelta" koska ne on mallinnettu jollain ties millä vintage härpäkkeellä jossa brännärit kielet ja maailman parhaat mikit ja puu suoraan jostan etelä-Amerikan sademetsän uumenista. (mä mistään puista mitään tiedä...) Tottakai esim. single coil/humbucker eron kuulee mutta hienovaraisten nyanssien kanssa noilla mallintavilla ei oo MITÄÄN tekemistä todellisuuden kanssa. Siinä on se tietty samankaltaisuus mikä kuultaa läpi joka kepillä ja saundilla.

Itse olen ollut kovasti tyytyväinen TubeBabyyn
 
http://www.ndzeit.org/guitar/tubebaby.html
 
Isoilla säröillä on melko meluisa (voi myös johtua p*skasta signaaliketjusta ja äärettömän surullisista mikeistä kitarassa), mutta noise gatella saa homman aika hyvin kuriin. Tuolla olen kuitenkin saanut melko hyviä ääniä aikaisiksi. Kannattaa ehdottomasti kokeilla ja kyseessähän on tosiaan vst-plugini.
 
Anteeksi tyhmyyteni, mutta miten näiden pitäisi toimia..? Tuolta lataamassani Zip:ssä oli vain yksi .dll tiedosto, ja pari tekstitiedostoa. Pitääkö tuota .dll tiedostoa käyttää jonkun ohjelman kanssa?

Anteeksi tyhmyyteni, mutta miten näiden pitäisi toimia..? Tuolta lataamassani Zip:ssä oli vain yksi .dll tiedosto, ja pari tekstitiedostoa. Pitääkö tuota .dll tiedostoa käyttää jonkun ohjelman kanssa?
 
Jep, eli kyse on vst-pluginista. Oleellisesti joutuu käyttämään jotain nauhoitus/raiturisoftaa johon saa "inserttinä" laitettua tuommoisen pluginin. Homma toimii melko vastaavanlaisesti, kuin insert-efekti oikeissakin miksereissä.

Noissa mallintavissa on yks jännä ominaisuus muuten. PODxt:ssä huomasin ja nyt sit kaikissa muissakin jälkeenpäin. Ne ei välitä oikeestaan yhtään siitä millasella kepillä niitä ajelee. Esim. Podilla kaikki kitarat kuulostaa ihan ok:lta ja huonot kielet "uudelta" koska ne on mallinnettu jollain ties millä vintage härpäkkeellä jossa brännärit kielet ja maailman parhaat mikit ja puu suoraan jostan etelä-Amerikan sademetsän uumenista. (mä mistään puista mitään tiedä...).
 
Pöh. Ne mallinnokset on tehty syytämällä komponenttien läpi siniaaltoa tahi valkoista kohinaa, ei ne mitään kitaroita mallinna. Karkeasti: etusesta särö, dynamiikkaprosessointi ja taajuusvaste, päättäristä samat, kaapista samat paitsi säröt ja lopuksi mikin ja tilan aiheuttamat muutokset dynamiikkaan ja taajuusvasteeseen ja vaihe/viiveominaisuuksiin. Hienommissa mallinnuksissa on kait otettu jo yksittäisiä komponentteja vahvistinosastolla huomioon.
 
Samalla tavalla mallinnukset alkuperäisen kitarasaundin huomioon kuin mikitetty vahvistinkin, mutta jos esim. taajuusvastemuunnoksissa on käytössä liian vähän kaistoja niin nyanssit jää uupumaan.

meitsin Fender ja Les Paul kuulosti melko samalta PODxt:n läpi säröllä joten kyllä siinä jotain erottelua uupuu.
 
ja jostainhan se "referenssi kitarakin" on mitattu?

ja jostainhan se "referenssi kitarakin" on mitattu?
 
Tätä ihmettelen. Mikä referenssikitara? Eihän noissa edelleenkään mitään kitaroita mallinneta, vaan vahvareita, mikrofonin asetteluja, tilaa yms.
 
EDIT: Tuon soundin samankaltaistumisilmiön kyllä myönnän, samaa olen havainnut.

EDIT: Tuon soundin samankaltaistumisilmiön kyllä myönnän, samaa olen havainnut.
Se on sitä demokratiaa ;)

Pakkohan siinä prosessissa on olla jossain vaiheessa ihan oikea instrumenttikin kun täytyy ottaa huomioon se miten putkivahvistin käyttäytyy tietynlaisella kitaralla.

Hoitunee signaaligeneraattorilla. Pitää tietää mitä menee sisään, jotta pystyy vertaamaan sitä ulostulleeseen, ja muodostamaan laskentakaavoja. Konvoluution idea.

"ompas maukas ja lämmin 1 KHz:ä tällä Mesalla!" :)
 
Mutta kai nyt jossain vaiheessa on pakko ajatella sitäkin miten hyvin jokin tietty vahvistin vahvistaa/peittää JONKIN TIETYN kitaran luonnollisia "häiriö" ääniä eli nyansseja?
 
Toiset vahvistimet päästää IHAN KAIKEN läpi ja toiset osan. Mutta Line6:lla jää tasasesti joka mallissa tietyt asiat yksinkertasesti kuulematta. Tai sitten joka mallissa kuuluu tietynlainen samankaltaisuus. Ehkä tämä sitten johtuu siitä että jos sitä valkosella kohinalla mallinnetaan niin ei se saundi kyllä siitä miksikään yksilöidy yhdelläkään vahvistimella.
 
Kaikki kitarat siis kuulostaa tältä valkoisen kohinan "presetiltä" Line6 tuotteissa?

Jos kitara olisi mallinnuksessa mukana, niin olisi jo kyse samplauksesta. Jos lattialla nököttää purkki, jonka vaikutus signaaliin täytyisi muuttaa matemaattiseksi malliksi, niin eihän sen selvittäminen mitenkään ole mahdollista kitaralla, analysoimalla pelkästään ulostulevaa signaalia. Täytyy tietää alku ja lopuu, jotta voi selvittää muutoksen.
 
Mutta kai nyt jossain vaiheessa on pakko ajatella sitäkin miten hyvin jokin tietty vahvistin vahvistaa/peittää JONKIN TIETYN kitaran luonnollisia "häiriö" ääniä eli nyansseja?
 
? Eli siis mallinnus kuulostaisi samalta kuin Lespaulilla soittaessa, käyttipä mitä kitaraa tahansa? Vai, laite tietäisi soitatko telecasterilla vai paulilla ja säätäisi itseään kuulostamaan sopivalta? Mallinnus on keskiarvoja, eikä siinä vielä nykytasolla paljon nyansseista välitetä. Se varmaan olisi mahdollistakin, mutta ainakin Line6 on lähtenyt karamelli- ja pastellisävyt -tielle. Eli pari särötyyppiä ja EQ-säätö perään ja valmista on. Ulostulossa ei ole koskaan kirskuvaa sävyä, yläpää leikataan jossain vaiheessa pois, liekö näytteenottotaajuus-kysymys vai mikä. Veikkaan vain mallinnuksen laiskuutta.
 
Periaatteessahan vahvistin pystytään mallintamaan täydellisesti, eli siten, että mallinnus reagoi tismalleen samalla tavalla kaikkiin mahdollisiin signaaleihin kuin oikeakin. Eli laitatko kielesi piuhaan, vai soitatko sisääntuloon buusteripinon läpi. Tämä vaihtelu olisi mahdollista selvittää eri aaltomuotojen, transienttien ja voimakkuuksien avulla, mutta ei sitä vielä kukaan ole onnistunut tekemään. Tällainen mallinnushan nimenomaan reagoisi "oikein", kun sitä kurmotetaan EMG:llä tai Telecasterilla. Mutta kyllä ne mallinnukset vielä paranee. Ja Guitar suite on jo lähellä JCM:n osalta, siitä irtoaa jo kirskuvakin osa ääntä.
 
Ja enhänmää oikeasti tiedä miten vahvistimen mallinnuksen koeasetelma kulkee, tämä on vain hypoteesini.