Bassot ›

Rivien välistä on ehkä huomattu, että itse olen ritsojen bassojen ystävä. Olisi mukava kuulla kommentteja ritsoista, itselleen rakkaista bassoista, jotka ovat lähellä sydäntä.
 
Itselläni on yksi Squierin ritsa, josta, en tiedä miksi, lähtee erittäin miellyttävä kärisevä saundi. Näpättäessä kieltä, saundi on suht vaimea, mutta paisuu hienoksi narinaksi ts. syttyy hitaasti.
 
Samoin pidän eräästä Ibanezin vanhasta P-ritsasta, jossa on alkuperäiset flätit, ehkä jostain 70-luvun lopulta.Hieman kaikua styrkkarista ja umpipuurot kielet on kuin kondra !

Kaverin kanssa on pohdittu, että mikähän siinä on, kun soittajamiehiä juuri nuo halvat ritsat niin kovasti kiehtoo. Joskus lueskelin jotain Squieri-foorumin hurmiota aika huvittuneena. Siellä on sen tuhat todistusta, että "mää omistan 20 Fenderiä ja tää mun 150 dollarin Squier kixx0r". Jotenkin tuntuu siltä, että kun jokainen saa itte tuntea sitä suuren löytämisen riemua - tämmönen halpis ja onnistuin tosi hyvän löytään! - syntyy siihen soittimeen aika vahva tunneside. Näin toki myös kalliimman soittimen kohalla...
 
Samaan hengenvetoon voisi tietty todeta, että toki ittekin haluaisin jonkun halpisvehkeen. Rahalle vastinetta jne.

Mä tässä kun olin tyttöystävän kanssa sen kaverilla kylässä viime v-loppuna, köysin kaverilta sitten huoneestaan basson. Ihmettelin, että mites sillä nyt basso on ku ei ees osaa soittaa, eikä tietääkseni ole alkanut oppettelemaankaan... Sanoi sen olevan veljen vanha, löytyny kuulemma ullakolta.
 
Ja voi pojat että oli hyvä! Sinä iltana en muuta tehnytkään kuin soittelin sillä! Se on ihan täysin paskana oleva, pilalle piesty vanha Yamaha, jossa kuitenkin se perusasia oli kunnossa: soitettavuus. Ajattelin sitten että se on saatava. Voin sen kuulemma ostaa. Hitto että olen tyytyväinen, tein todellisen löydön! Saan sen halvalla, koska se on niin paskana ja vanha ja alunperinkin ollut halpa, mutta siinä ei ole kuitenkaan mitään sellaista vikaa ettenkö saisi sitä itse hyvin korjattua.
 
Noissa on vaan sitä jotain, mitä uusissa ja hyvissä bassoissa ei ole. Mun mielestä se on hassua.

Sullapa tuuri kävi. Mun mielestä ois ihan mahtavaa päästä kunnostamaan jotain tollasta vanhaa arvotonta romua...

Hakemalla hain Squierin tusinasta ja löysin yhden hyvän yksilön. Se jazzbass on nyt ainoa bassoni mutta enpä muuta bassoksi tarvitsekaan vielä.
 
Kaverilla kerran näppäilin seinällä koristeena ollutta akustista kitaraa. Siinä oli aivan tautisen makee soundi! Kysin että mikä tää tällanen on ja kaveri naureskeli että sen faija joskus istui sen kitaran päälle ja se meni halki. Ei kyllä suostunut myymään mulle sitä mutta se oli todella uniikki peli.
 
Joskus soittimet vain kuulostavat paremmalta mentyään jotenkin rikki. Siinä on vain sitten se ongelma että jos sen korjaa niin soundi lähtee mutta jos ei korjaa niin on rikki. Ja saattaa rikkoontua enemmän. Ja taas lähti soundi, ellei soitettavuus.

Alko kuumottaan tollane Squierin Bronco ihan tajuttomasti ton toisen topickin myötä...

Olen laiska, ja copy-pastetan tämän suoraan tosta Bassosi-topicista.
 
Presiisiön-kopio ihanalta 70-luvulta. Mikit särisee, plektrasuoja on teipillä kiinni, kaula on lohkeillu ja nauhojen alla möhisee jotain kummaa vihreetä tavaraa. Tallakin on suurin piirtein läkkipeltiä, mutta silti siitä kaulapainoisesta vehkeestä löytyy jotain sellasta, mitä ei millään muulla soittimella ole mulle antaa. Sen basson parissa ei kukaan muu tunnu viihtyvän, mutta mulle se on tärkein vempula, mitä omassa arsenaalissani tulee ikinä olemaan.
 
Eli siis musiikinopettajalta ilmaiseksi saatu Maya-merkkinen basso onpi kyseessä.

Intissä löysin jostain jumppahuoneen nurkasta fenderin x-vuotta vanhan punasen passon. Maali oli lohkeillu kaikkialta ja tallapalojen ruuveja oli korvattu tulitikuilla(!). Oli kyllä raju peli, soitettavuudeltaankin katu-uskottavan ilmeen ohella. Tiedä soundeista sitten. Ei siitä sen enempää, kalliin basson ostaisin jos olis rahaa.

Intissä löysin jostain jumppahuoneen nurkasta fenderin x-vuotta vanhan punasen passon. Maali oli lohkeillu kaikkialta ja tallapalojen ruuveja oli korvattu tulitikuilla(!). Oli kyllä raju peli, soitettavuudeltaankin katu-uskottavan ilmeen ohella. Tiedä soundeista sitten. Ei siitä sen enempää, kalliin basson ostaisin jos olis rahaa.
 
Uuh! Oisit hieronu kauppaa siitä!

Uuh! Oisit hieronu kauppaa siitä!
 
"Herra Kapteeni, Alokas Laine. Onko tuo muikea passo alakerrassa myytävänä?"
 
Hmm...

"Herra Kapteeni, Alokas Laine. Onko tuo muikea passo alakerrassa myytävänä?"
 
Hmm...
 
Noniin, no... Öö. Jollekki joka ehkä jotain olisi tajunnut katsomatta kulmien alta?

Minä ostin kaverilta 20 eurolla jonkun les paul- kopion pulttikaulalla. Alkuperäinen kaula on jossain ja sain siihen jonkun omatekoisen kaulan mukaan. Ja vanhan Suzuki- liimakaulan jostain vehkeestä. Siinä on kasa osia, lähinnä jostain vanhasta japanilaisesta lespaul- tyyppisestä laitteesta, virittimet taitaa olla Arian ja toiset kuusi viritintä on jotain merkittömiä, niitä on siis kuusi ylimääräistä. Tallamikki on Jacksonin humppari ja etummaisen asensin Ibanez- puoliakustiseeni ja se ainakin soundaa aika mukavalta, keskivertoa tummemmalta. En ole vielä saanut huollettua, mutta jospa tuosta tulisi hyvä ritsa.

Kokeilin viikonloppuna juomingin ohessa hyvin huonoissa säädöissä olevaa Ekon 12 kielistä akustista jossa oli 5 kieltä kiinni. Voi jumankauta miten mukavaa sillä oli soittaa! Yritin jopa ostaa sen, mutta ei onnistu kuulemma, vaikkei kitaralla kukaan koskaan soitakaan. Siinä oli sellainen jännä juttu, että siinä oli pulttikaula.

Venäläinen muovirunkoinen sbasso on. Hyvä soundi.

mul oli semmonen firefox merkkinen ritsa.. harmittaa, kun tyhmänä vaihdoin sen pieneen summaan rahaa :(

Columbus on oikein täysverinen ritsa. Tallan tein rautanaulasta. Tykkään, se on hassu peli. Soitin vasta sillä yhden keikankin.

Tallan tein rautanaulasta.
 
Hohoo!

Columbus on oikein täysverinen ritsa.
 
On se. Oisin ostanut sen Miitissä, vaan ei myynyt. 8-(
 
Tallan tein rautanaulasta.
 
Juu, hieno konstruktio.
 
Hitsi, joo, mulla ei liene enää yhtään oikeeksi ritsaksi luokiteltavaa vehjettä, jos kitaroita ei lasketa. Tarttis kyllä jonkun, olenhan ex. ritsa-hemmo.

Musta tulee kohta taas ritsamies =) Myyn ton mun ESP:n kun mua odottaa jenkeissä Ibanez SR800, helmikuussa tosin mennään vasta joten pari kuukautta soittelen ritsalla. Kyseinen ritsa on mun eka oma basso jonka raiskasin ja myin sitten kihlatun pikkuveljelle. Nyt lainaan sitä ritsaa kun tää pikkuveli saa uuden Yamahan tällä viikolla =)
 
Se pikkuvelihän laittanu siihen pleksin uusiks läpinäkyvästä muovista ja jotenkin aina kun käyn sen niiden porukoilla niin tulee vaan soiteltua sitä Squier Affinity P-beissiä. Kauhee peli se oli sillon mutta nyt oon jopa lainannu sitä keikalle, se ei oo ollenkaan niin huono kun mitä kelailin =D Munaton soundi ja korkee action, mut sil on kiva soitella =)

Huttuselle on muuten ilmestynyt Baldwin-merkkinen basso, joka vois täyttää ritsan tunnusmerkit. Tsekatkaas linkki: http://www.soitin-huttunen.com/uploads/baldwin.jpg .
 
Kolme mikkiä ja kaikki! Headstock on aikas mielenkiintoisen näköinen. Onks kellään tietoa noista?