Kitarat: kitarakamat ›

Jaa erikoisen.. No mun mielestä Srato sinällään on aika peruskitara. Tietysti onhan se hienon näköinen ja kuuloinen, mutta mitään elämää mullistavaa erikoisuutta en siitä paljoakaan löydä. Vihan olla, että jos on pelkästään jollain Les Paulilla tai SG:lä 25 vuotta soittanu, ni voihan se melko erikoiselta tuntua/kuulostaa.
 
Ite ainakin tykkään Straton kaulamikistä. Se on rok.

Samoilla linjoilla härskin kanssa, strato, kuten telekin on juuri sellainen peruskitara..ulkonäöltään neutraali, viisiasentoinen kytkin ja kolme yksikelaista taipuu hyvin monenlaiseen soittoon jne. Tele on myöskin kunnon perustyökalu.
 
Oli hieman huvittavaa lukea Harmony-Centralista NAMM show jutusta Gibsonin ja Fenderin "uusista" malleista, eli niistä samoista, joita he ovat viimeiset 40(?) vuotta tehneet..oli ties mitä signaturea, mutta käytännössä ne ovat kuitenkin lähinnä tavallisia Les Pauleja tai Stratocastereita eri väreissä..ja isommalla hintalapulla. ;)

Siinäpä se! Straton soundista joko tykkää tai ei tykkää. Se on kuitenkin sen verran tunnistettava, ett on aika helppo sanoo millon joku juttu on heitetty stratolla. Ehkä sillä on vaan niin moni suosikkikitaristi soittanu, ett itekkin sitt haluu samanlaisen soundin. Strato ei soi...eikä sen musta pidäkkään soida, niinku LP. Soundin kirkkaudessa on sen vahvuus verrattuna esim. nyt tohon LP:hen. Siinä lienee syy, miks stratoo pidetään monipuolisempana. Soundissa on kirkautta yllinkylli ja jos haluu tummempaa, niin sävy säätimillä sitäkin saa, mutt Gibsonista ei kovin kirkasta soundii saa, vaikka miten sävyjä säätelis. Molemmathan on kyllä hyviä pelejä!
Kyllä se tosissan vaikuttaa, mihin on tottunut. Kaveri on soittanu koko ikänsä Paulilla. Sillä on vaikeuksia saada mun stratosta mitään irti, vaikka se onkin hyvä kitaristi. Ite taas oon vastaavasti huomannu, ku nyt oon stratoo käyttäny enemmän, ett Gibson tuntuu tosi oudolta...vaikka oon aina tykänny, ett niillä on helppo soittaa.

Strato, Tele, Les Paul, SG, 335 ja muutamat muut muidenkin merkkien tyypillisimmät kitarat ovat itseasiassa hyvä / huono keskustelun ulko- tai yläpuolella.
 
Ne kaikki ovat tarpeellisia ominaisuuksineen ja soundeineen jollekulle, tai oikeastaan ne ovat sitä useimmille kitaristeille ainakin joskus. Olen syvästi ihastunut kaikkiin hyviin kitaroihin riippumatta siitä onko minulla niille juuri nyt käyttöä vai ei. Kitaristi kuin kitaristi pystyy omaksumaan uudenlaisen tatsin eikä kukaan ole oikeasti kiinni vain yhdessä kitaramallissa.
 
Jos eri kitaramallit olisivat puhuttuja kieliä Strato olisi Englanti, tavallisuudessaan nykyisin hieman tylsä, mutta silti täysin korvaamaton. (Suomi olisi tietenkin Mighty Mite Motherbucker mikeillä ja sisäänrakennetulla langattomalla customoitu Fender Wildwood Coronado)