Muut soittimet ›

Eli johtopäätöksenä tähän asti: mitään yhtä ja oikeaa tapaa ei ole vaan kaikki tekee niinkuin tykkää?
Toiset vaan saa paremman soundin kuin toiset.
 
Nokun mun mielestä nimenomaan on ns. lähtökohtainen "oikea tapa". Tietenkin jos laitteet on suunniteltu jossain siriuksessa niin saattaapi olla että perusasetelma muuttuu. Vehkeet on muuttuneet parinkymmenen vuoden aikana täällä maassakin aika radikaalisti. Treenikämpän ikäloppua TOA:ta joutuu ruuvaamaan aika erilailla kuin Allen&Heathin peruspöytiä tai Yamahan digitiskejä. Perusprinsiippi on kuitenkin "mahdollisimman hyvää signaalia mahdollisimman vähien mutkien kautta". Ja tämän prinsiipin toteuttamiseen useimmat nykyvalmistajat ovat valinneet aika pitkälti saman tien.

Minusta hieman yliarvostatte dynamiikkaa...
 
Ei oo mahollista.
 
Miten compressointi toimii mielestänne kanava insertissä, jos miksauksessa käytetään gain potikkaa.?
Pitää ilmeisesti säätää uudelleen? Vai rajaako tämä nyt pois gainin pyörittelyn?
 
Rajaa. Ja itseasiassa haluaisin nyt kuulla joltakulta miten tämmöinen koulukunta on päässyt syntymään? Perua niiltä ajoilta kun pöydissä ei ollut inserttejä?
 
Millä instrumenteilla käytät -6 gain:ia ja miksi?
 
Semmoisilla instrumenteilla joista saattaa tulla koviakin rykäyksiä joita en kuitenkaan halua limitoida/kompressoida liikaa. Sampleri on hyvä esimerkki.
 
Lähtö tilanne:
gain:it: +-0 tai jotkut -6 - +3
kanavaliut: suurin nollassa ja loput vähän alle
Masterit: nollassa
Päättet: sisääntulot säädetty mielestäni sopivaksi lähtötilanteen kanssa
 
-Laskeminen onnistuu monellakin tappaa.
-Nostaminen?
 
Tuossa lukee että päätteet säädetty mielestäsi ok? Teit virhearvion ja tiskin takana harmittaa mutta saundaa hyvälle, varsinkin jos kyseessä on pumppu joka hyödyntää tarjoamaasi skaalaa.
Hyvästä pöydästä mun mielestä kyllä voi nostaa masteria ylöspäin sieltä nollasta-no harm done. En vain itse suosi moista. Johtuneeko sitten siitä, että toisin kuin sinä, minä miksailen yleensä talon kamoilla. Oletan , ja tiedänkin joidenkin paikkojen osalta, että useimmissa tapauksissa kamat on harkittu ja säädetty niin että nollatasoissa mennään sopivilla äänenpaineilla. Sanomista saattaa tulla kun masterit vilkuttaa +3 tai yli. Silloin saattaa myös olla että miksauksessa on vikaa, mikä on tietysti vaikea myöntää. No joo. Mastereita ei mun mielestä pitäs nostaa nollista vaan hankkia oikean kokoinen vahvistus oikeanlaisille pinoille.

Spirit on mastereiden 0dB-taso silloin kun liuku on tapissa, joissakin on tämän jälkeen vielä varaa nostaa vaikkapa 18dB:ä..
 
Soundcraftin miehet taitavat ajatella, että master liuŽut vedetään "melkein tappiin" jos muut tasot on kohdallaan.
 
Jos niin tekisin, siinä talossa ei olis kukaan sisällä, eli jostain pitäisi uloslähtevää äänenpainetta jarruttaa. Muutenkin joutuu jakarista (dbx) tiputtamaan yläpään antia, jotta kaiuttimien keskinäinen balanssi toimisi. Mietin vaan että mistäs sitten "jarruttaa", kun ei näissä perus"kökkö"-kuppiloissa pääse master-liuilla paljoa puolen välin yläpuolelle (-15) murhaamatta eturiviä ja pitäis pysytellä näissä "ihannearvoissa" joka vehkeessä
 
-nm. tehoja on-

-Tässä on ehkä ainut erimielisyys. Minä olen valmis jättämään masterin esim -4db jotta on varaa hieman nostaa, eikä tarvitse mennä nolla tason yli. Sinä taas haluat laittaa valmiiksi 0 tasoon. Minusta on lievää yliarvostusta, varsinkin jos useita instrumenttaja on jo valmiiksi compressoitu. Joissain miksereissä masteri loppuu 0-tasoon. Pitää olla jo melko kokenut, jos ei tarvitse jättää pelivaraa äänenvoimakkuuden suhteen.
 
En mä sinänsä ole mikään dynamiikka friikki. Annoin ehkä vähän väärän kuvan. Kyse on vaan siitä, että kun puhutaan yleisellä tasolla "miksereistä" ja "vahvistuksesta", ensimmäiset määreet joita kartoitetaan ovat käytettävissä oleva dynamiikka jne. Kaikki määreetkin ovat yleisellä tasolla käytettyjä. Abstrakteja on pakko käyttää kun puhutaan asioista yleisesti.
Usein teen soundchekin (ja keikan) pitäen masterin -5:ssä. Syytkin on aika selviä:
1.Yritän mennä, jos toisin ei pyydetä, aina _vähän_ hissumpaa kuin tekisi mieli. Johtuen täälläkin käydystä keskustelusta koskien liian kovia äänenpaineita.
2.Bändit joita miksaan ovat usein ns. lämmittelijöitä. Käytöstapoihin kuuluu, ainakin omasta mielestäni, että ilman erillistä mainintaa mennään _vähän_ hiljempaa kuin illan pääjehut.
3.Koen henkilökohtaista tyydytystä siitä , että saan bändin saundaamaan hyvältä ilman kokonaisäänenpaineen nostamista. Tästä juontaa myös tuo "nollasta ei nostella muuta kuin liksaa" periaate.
 
Samoilla linjoilla siis ollaan loppujen lopuksi. Ja tota gain-miksaamista mä en kyllä tajua...Selittäkää tyhmälle.
 
P.S: Vikingin tilanteessa jokainen varmaan tekee sen oikean ratkaisun, eli jättää ne masterit suosiolla alas. Tai sitten raahaa mukaan vaan puolet arsenaalista jos mahdollista.

 
-Joku joka tietää enemmän miksereiden rakenteesta, voisi valistaa meitä , kuinka paljon kanava ja masterliukujen asento vaikuttaa dynamiikkaan ja äänen laatuun ja miksi?

 
Kanavaliu'uilla määritellään ryhmä- tai masterväylään summattavien signaalien keskinäinen suhde, joka yleensä menee väylän bufferivahvistimelle. Tämän vahvistimen maksimi sisäänmenotaso määrää väylän kestämän signaalin katon. Jos ajat laulua väylään esim. +6dB tasolla, siihen lisäät toisen samantasoisen laulun saat väylän tasoksi karkeasti +12dB jne. Jossakin vaiheessa tulee vastaan kytkennän raja käsitellä suurempia jännitteitä ja väylä säröytyy.
 
Vastaavasti mastersäätimet säätävät ko. väylän "pääte"- tai esim. balansointivahvistinten sisäänmenotasoja, joilla on vastaava fyysinen raja käsitellä signaalia.
 
Karkeasti ottaen, jos ajat yhdellä kanavalla masterit klipin rajalle et voi lisätä toista yhtävoimakasta signaalia ennen kuin olet laskenut ensimmäistä 6 dB:llä.
 
Tietenkin tässä yhteydessä ei ole välttämättä oiken puhua dynamiikasta, vaan pitäisi puhua headroomista, joka tarkoittaa sitä miten paljon signaalitasoa voidaan nostaa 0-tason yläpuolelle. Headroomin suuruus riippuu käytetyistä komponenteista ja kytkennästä, ollen täysin valmistajakohtaista.

Kanavaliu'uilla määritellään ryhmä- tai masterväylään summattavien signaalien keskinäinen suhde, joka yleensä menee väylän bufferivahvistimelle. Tämän vahvistimen maksimi sisäänmenotaso määrää väylän kestämän signaalin katon. Jos ajat laulua väylään esim. +6dB tasolla, siihen lisäät toisen samantasoisen laulun saat väylän tasoksi karkeasti +12dB jne. Jossakin vaiheessa tulee vastaan kytkennän raja käsitellä suurempia jännitteitä ja väylä säröytyy.
 
Vastaavasti mastersäätimet säätävät ko. väylän "pääte"- tai esim. balansointivahvistinten sisäänmenotasoja, joilla on vastaava fyysinen raja käsitellä signaalia.
 
Karkeasti ottaen, jos ajat yhdellä kanavalla masterit klipin rajalle et voi lisätä toista yhtävoimakasta signaalia ennen kuin olet laskenut ensimmäistä 6 dB:llä.
 
Tietenkin tässä yhteydessä ei ole välttämättä oiken puhua dynamiikasta, vaan pitäisi puhua headroomista, joka tarkoittaa sitä miten paljon signaalitasoa voidaan nostaa 0-tason yläpuolelle. Headroomin suuruus riippuu käytetyistä komponenteista ja kytkennästä, ollen täysin valmistajakohtaista.
 
Elikkäs tuosta jos oikein ymmärsin, niin kanavakohtaiset nollaan tai alle, niin särö pysyy poissa. Samaten Master o tai alle. Tosin masteriinhan ei sitten muuta tule...
 
No päätteiden säädöllä sitten haetaan se lopullinen oikea taso?