Etno, proge, latin ›

Tässä lainausta muualta:
 
---
 
Fuusiosäveltäjä ja basistivirtuoosi palkittiin
Jazzliiton Yrjö-palkinto Pekka Pohjolalle
 
Suomen Jazzliitto on myöntänyt vuoden 2004 Yrjö-palkinnon säveltäjä, basisti Pekka Pohjolalle (s. 1952). Palkinto luovutettiin Pohjolalle Pieksämäen valtakunnallisilla jazzpäivillä 13. marraskuuta.
 
Palkintoperusteissa nostetaan esiin Pekka Pohjolan pitkä ja huomattava ura säveltäjänä ja instrumentalistina. Vuonna 2004 Pohjolan tuotantoa on esitetty paljon. RSO kantaesitti helmikuussa Pohjolan orkesteriteoksen "Emmi", ja samoin alkuvuodesta Veli Kujala ja Avanti! tulkitsivat Pohjolan harmonikkakonserton "Bayan".
 
Pohjola myös sävelsi jazzsekstetille yhden Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry:n juhlavuoden teoksista. Lisäksi hän on esiintynyt oman yhtyeensä kanssa pitkän keikkatauon jälkeen mm. Pori Jazzin Kirjurinluodolla ja Viapori Jazz -festivaalilla. Pohjolalta on luvassa myös uutta levytuotantoa.
 
Jo 1970-luvun alkuvuosina Wigwamin riveissä hämmästyttänyt Pohjola on opiskellut viulun ja pianon soittoa Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla. Pohjolan muusikkosuvun toisinajattelija muutti kuitenkin kurssia jo varhain innostuessaan The Beatlesin musiikista. Tänään hänen sävellyksissään on vaikutteita jazzista, klassisesta musiikista, rockista, kansanmusiikista ja virsistä. Suurin osa Pohjolan tuotannosta on sävelletty sähköiselle yhtyeelle, mutta säveltäjä on viime aikoina keskittynyt akustiseen soitinnukseen.
 
Jazzliiton raati kuvailee Pohjolan tyyliä seuraavasti: "Hänen kuvallinen sävelkielensä on muotoutunut omaksi, helposti tunnistettavaksi genrekseen. Siinä leikillisyys, huumori ja selkeät melodiat yhdistyvät jykevään, vakavaan ja mahtipontiseenkin instrumentaatioon. Sähköbasistina Pohjola on virtuoosi, jonka tarkkaa, melodista ja polveilevaa soittoa on taltioitu kymmenille levytyksille."
 
Jazzliiton Yrjö jaettiin 37. kerran. Palkinto on arvostetuin huomionosoitus kotimaiselle jazzmuusikolle.
 
---
 
Harmittaa hemmetisti, että nuo akustiset keikat ovat jääneet näkemättä. Mutta toisaalta uutinen tulevasta levystä lämmittää. Hieno juttu kaikenkaikkiaan.

Kerrankin meni oikeaan osoitteeseen toi palkinto!

Todellakin. Onneksi olkoon, Kansallis säveltäjäbasistimme!
Pohjolaa voi kohta pitää jo Sibeliuksen veroisena merkkihenkilönä.
Voipi olla, että tuleva albumi on sellainen "vähällä sähköllä" tyyppinen... kepeän leikittelevä. Raskaan kvartetinhan Pekka laittoi telakalle.

Voipi olla, että tuleva albumi on sellainen "vähällä sähköllä" tyyppinen... kepeän leikittelevä. Raskaan kvartetinhan Pekka laittoi telakalle.
 
Toivotaan!

Loistavaa! Pekka jos joku ansaitsee tunnustusta urastaan.

Kyllä Pohjolalle suo kaiken virallisen tunnustuksen mitä vaan jaossa on. Miehen Pori Jazz -keikka oli yksi tämän vuoden parhaista livekokemuksista.

Loistojuttu. Harmittaa, kun en miehen viimeaikaisia tekemisiä ole onnistunut livenä näkemään. Itseasiassa ainoa keikkakokemus on Joensuussa vuonna '97 Pewit kiertueella.

Hiano homma.

Hienoa!
 
Oikeastaan ihmetyttää, että Pohjola ei ole saanut tuota jo aiemmin.

Voipi olla, että tuleva albumi on sellainen "vähällä sähköllä" tyyppinen... kepeän leikittelevä. Raskaan kvartetinhan Pekka laittoi telakalle.
 
Eräässä toisessa haastattelussa Pekka mainitsi halustaan levyttää Emmin ja Bayan. Mutta Korjus on ainakin innostunut tästä akustisesta setistä, eli toivoa on.. Kyllä joku levy saisi jo pian ilmestyä.
Ja keikkaa lisää. Nämä kesän ja syksyn akustiset keikat oli loistavia. Erityisesti Viaporin keikka jäi mieleen. Herkkua!

Ikävää... Pekka on vähentänyt keikkailua entisestään viime vuosina. Syystä että se on hänelle henkisesti hirveän raskasta. Sen oikean bassoäänen aikaan saaminen vaatii kuulemma niin paljon energiaa. Hän ottaa esiintymisistään kamalia paineita - ja välillä on ollut sitten pakko tarttua pulloon.
Muun muassa tästä Pohjola kertoo avoimesti Bassokenraali kirjassa. Lukekaa ihmeessä!

Harmittaa hemmetisti, että nuo akustiset keikat ovat jääneet näkemättä. Mutta toisaalta uutinen tulevasta levystä lämmittää. Hieno juttu kaikenkaikkiaan.
 
Emmi, harmi kyllä, oli huonoin 4.2.2004 esitetyistä kappaleista, kun mukana oli myös Philip Glassin loistosävellys.(olisikohan ollut The Canyon?) Tauon jälkeen lavalle astui Raoul Björkenheimn sähkökitaransa ja omien sävellystensä kera. Se olikin aika mielenkiintoista kuunneltavaa kaikkine radion sinfoniaorkestereineen.

Oikeastaan ihmetyttää, että Pohjola ei ole saanut tuota jo aiemmin.
 
Näin. Toisaalta Pohjola ei ehkä ole ollut kaikkien mielestä tarpeeksi puhtaasti jazz. Miehen musiikki on aina ollut ensin pohjolaa ja vasta sitten jotain lokeroitavaa musiikin lajia.
 
Oikea mies sai kyllä nyt palkinnon. Hieno homma!

Näin. Toisaalta Pohjola ei ehkä ole ollut kaikkien mielestä tarpeeksi puhtaasti jazz.
 
Ennemmin proge-lokeroon laittaisin Pohjolan musiikin kuin sitä jazziksi kutsuisin. Mutta kaikesta huolimatta onnea hälle, minulle hän on aina ollut se Suomen suurin muusikko.

Emmi, harmi kyllä, oli huonoin 4.2.2004 esitetyistä kappaleista, kun mukana oli myös Philip Glassin loistosävellys.(olisikohan ollut The Canyon?) Tauon jälkeen lavalle astui Raoul Björkenheimn sähkökitaransa ja omien sävellystensä kera. Se olikin aika mielenkiintoista kuunneltavaa kaikkine radion sinfoniaorkestereineen.
 
Minäkin olin tätä seuraamassa. Oli kyllä loistava keikka kaikin puolin.

Palkinto meni aivan oikealle henkilölle. Ihmettelen, miksei "Suurin suomalainen"-kisassa ollut edes sadan parhaan joukossa Pekka Pohjolaa. Tai oikeastaan en ihmettele, mutta harvan säveltäjän musiikki on samalla kertaa yhtä suomalaista, mutta kuitenkin kansainvälistenkin standardien mukaan huipputaitavaa kuin Pohjolan. Itse asiassa ei kenenkään.
 
Bassokenraali on mielenkiintoinen kirja kyllä. Uutta levyä odotan kuin kuuta nousevaa, samoin keikkoja, joita kyllä on valitettavan harvassa. Ymmärrän kyllä erittäin hyvin miehen kunnianhimon ja sen, miten vaikeaa oikeasti on esittää (varsinkaan) omia kappaleitaan, kun on täydellisyyden tavoittelija ja tavattoman tinkimätön joka suhteessa.
 
Toivottavasti Pohjolalla on vielä edessä runsaasti elinvuosia ja mainiota levyjä tulisi vielä useita (ja edes yksi niistä Jukka Gustavsonin kanssa! Please!). Viinalla läträys pois, eiköhän se sillä...

Minä tässä hiljattain tutustuin Pohjolaan lainaamalla kyrjastosta levyn Space Waltz ja pidin siitä. Mikähän olisi hyvä hankinta ensimmäiseksi Pohjola-levyksi?
 
Yleisinä suosikkeina kuuluu usein mainittavan levyn Keesojen Lehto. Helpoimmin lähestyttävä on ehkä kuitenkin Visitation, jonka melodiat tarraavat heti takuuvarmasti. Oma suosikkini on kuitenkin aivan kevyesti Kätkävaaran Lohikäärme. Sitä levyä kuunnellessa tulee kyllä tippa linssiin, että "miks mä en osaa!" ;)

Minä tässä hiljattain tutustuin Pohjolaan lainaamalla kyrjastosta levyn Space Waltz ja pidin siitä. Mikähän olisi hyvä hankinta ensimmäiseksi Pohjola-levyksi?
 
Harakka Bialoipokku. Ensirakkauteni Pekka Pohjolaan ja yhä se on minusta... en halua sanoa paras, mutta yksi parhaista instrumentaalilevyistä koskaan. Näin ollen myös Pekan paras mielestäni.
 
Keesojen lehto voisi olla myös hyvä vaihtoehto.

Suosittelisin myös Harakkaa tai Visitationia. Jälkimmäisellä on pari biisiä, jotka tosissaan nostaa karvat pystyyn(Strange Awakening ja Try To Remember), mutta ensinmainittu on mun mielestä eheämpi kokonaisuus. Henk. koht. suosikkini on edelleen Pihkasilmä kaarnakorva, mutta en kuitenkaan lähtisi aloittamaan Pohjolan kuuntelua siitä.