Roots ›

Ja kukaanko ei katsonut Jaakko Löytyn eilistä telkkarikonserttia. Ihan mahtava näin niinku mun mielestä

Olihan tuo Löytyn konsertti todella hyvä. Se säväytti minuakin kun Ahlqvist ja Löytty alkovat yhdessä soitteleen... Sitä olis kuunnellu enemmänki.

Tsekkaappa ProFide nimisen bändin kotisivu....Tuli vaan mieleen.
 
Profide on pappa gospelii. Siinä muuten soitti/soittaa Anssi Kelan isi.

Habakuk on kyllä aivan loistava (sehän on Pori-rockia heh). siinä on kyllä erikoinen bändi, on sähköviulua ja saxofoonia ja tietysti se hevijytke kanssa. samantyylisiä pändejä on kyläl muitakin esim sähköpaimen.
 
myös nämä suomi gospelin kärkinimet on käsittämättömän hyviä. tarkoitan siis reinoja, terapiaa ja beiseniä. ja onhan se Juhiskin ihan hyvä varsinkin livenä (siis bändin kanssa, trubana toi Juhis ei oikein uppoa)
 
Pakko pikkaisen kehaista, että tunnen tämän Habakuk yhtyen laulajan. Hän käy samassa nuortenilloissa kuin minä. Mukava mies!!

Joo....kyllä tulee kuuneltuu gospelia ihan kiitettävästi.
 
Tahtoopi olla toi musiikki maku kovin laaja, joten kuunteln gospeliakin laidasta laitaan.
 
Mielelläni kuuntelen gospeli yhtyeistä:
 
- Extol (Progressive Gospel Death Metal from Norge...ihan paras...tätä ei voita mikään...kuuntelen 24/7)
- Blindside (skeitti gospelia Ruotsista)
- Fred Hammond (funk/soul/ylistys)
- Jotkin gospel rap yhtyeet esim. Grits
- Trabant (http://gamma.nic.fi/~trabant/)
- Bass 'N Helen (suomalainen gospel keulahahmo)
- Kehto (täältä savosta) (www.savonlinna.net/kehto)
- Soul Connection (suomalaista gospel soulia)

Itseasiassa olen erittäin kiinnostunut amerikkaisesta mustasta gospelista. Lähinnä siis "hard gospelista" tai "kvartettigospelista", tai miksi sen tyylistä lauluyhtyegospelia nyt milloinkin kutsutaan. Kokolailla hienointa ja vaikuttavinta musiikkia, mitä tiedän.
 
Soul Stirrers
Swan Silvertones
Pilgrim Travelers
Dorothy Love Coates & Gospel Harmonettes
Sensational Nightingales
Highway QC's
Spirit of Memphis Quartet
Five Blind Boys of Alabama
Five Blind Boys of Mississippi
Dixie Hummingbirds
Gospelaires
jne.
 
Tuon tyylinen kama siis kiinnostaa.
 
Blue Moon sä olet guru! :D
 
Mulla on Blind Boys of Alabama live ('96), ja olisin takuuvarmasti mennyt niiden Pori-keikalle jos olisin vaan päässyt. Funkia gospel-menoa.
 
Lisäksi mulla on Harmonizing Fourin kokoelma: The Harmonizing Four: I Shall Not Be Moved (a la 10mk anttilasta, tietty). Jimmy Jones laulaa bassoa. Möreää kuin mikä! Huippu levy. 50-luvun Retro-gospelia. Koskettaa hivenen sitä minun Plattersiin sydänmensä pienenä menettänyttä osaani.

Blue Moon sä olet guru!
 
Itse asiassa olen vasta hiljakkain ruvennut kunnolla syventymään aiheeseen, vaikka parikymmentä vuotta mustaa gospelia olenkin kuunnellut. Olen tiedoiltani kaukana Suomen todellisista mustan gospelin guruista, joita tunnen kyllä henk. koht. useampiakin.
 
Mulla on Blind Boys of Alabama live ('96
 
"I Brought Him With Me"? Rajua menoa. "Listen To The Lambs", "Rain(?)", "If I Had A Hammer" + monta muuta. Usein tulee tuota soiteltua. Enpä voi kuin suositella yhtyeen Specialty-materiaalia 50-luvulta (samoin kuin kaikkea muutakin Specialty-gospelia). Silloin nuo vanhat ukkelit olivat vieläkin vetreämmässä kunnossa. Yhtyeen 2000-luvun levytkin ovat erinomaisia, varsinkin "Spirit Of The Century".
 
Lisäksi mulla on Harmonizing Fourin kokoelma: The Harmonizing Four: I Shall Not Be Moved (a la 10mk anttilasta, tietty).
 
Aika coolia meinikiä. :) Tuttu levyhän tuo on. Yhtyeen Vee Jay-materiaalia sisältää.

Kyllähän mustalaisgospeli Seinen varrelta menee kovaa meikäläiselle nykypäivänä.
 
Nämä Django Reindhardtin seuraajat (taitavat olla samaa sukuakin).
 
Gospeliksi ainakin itse musiikkiaan kutsuvat. Menee ehkäpä jopa jazzin puolelle.

The Rain on ihan palvottu sankari täällä kotipaikkakunnallaan :O. siis "gospelpiireissä"

The Rain on ihan palvottu sankari täällä kotipaikkakunnallaan :O. siis "gospelpiireissä"
 
no taitaa se olla aika palvottu muunkin suomen gospelpiireissä, syystäkin, yhdistyy vahav sanoma ja hyvä musiikki, itellä soi muuten just nyt toi rainojen uus levy (tie 316)

Luvattoman vähälle huomiolle on genre omalta osaltani jäänyt - puhun nyt tästä mustasta laulugospelista; muutama artisti/ryhmä on silti onnistunut tekemään vaikutuksen, joku Swan Silvertones on paikoin melkoisen hurmoksellista meininkiä, tää lead-vokalisti varsinkin ihan pitelemätön...Blind Willie Johnsonin "Praise God I'm Satisfied" on tietty joka levyhyllyn peruslevyjä...lisäksi tommoinen 70-alun funkympi matsku, jossa bändi alkaa nousta enempi pintaan puree esim. Rance Allen Group - jolla "korkeelta ja kovvoo" on homman nimi...

Swan Silvertones on paikoin melkoisen hurmoksellista meininkiä, tää lead-vokalisti varsinkin ihan pitelemätön...
 
Claude "Father of Falsetto" Jeter. Uskomaton laulaja. Eipä ole montaa soul-laulajaa, joka ei ole ottanut mallia Clauden tyylistä "liukua" falsettiin. Kehuisin myös kakkosleadia Solomon J. Womackia. Kahden leadin "vuoropuhelullahan" tuo kvartettigospelin jännite pitkälle luotiin, muita laulajia tietysti unohtamatta.
 
Ja esm. Temptationsin harmonioiden esikuva oli pitkälle juuri Swan Silvertonesin saundi. Tästä pari esimerkkiä:
 
"How I Got Over" (Specialty)
"Oh Mary Don't You Weep" (Vee Jay)

Noita Vee-jay -aikuisia plattoja kun näyttäs olevan saatavilla cd-formatissakin, pitänee poiketa Digeliuksella...gospelista puheenollen, myös bluegrassin saralta löytyy hienoa kamaa, erityisesti syytä mainita Carl Storyn Starday-levytykset, briljanttia soittoa ja stemmalaulantaa, sanomapuolellakin olennainen välittyy...

Noita Vee-jay -aikuisia plattoja kun näyttäs olevan saatavilla cd-formatissakin, pitänee poiketa Digeliuksella...
 
Specialtyjakin toki saa CD-muodossa, joko Acen (UK) tai Fantasyn (USA) julkaisemina. Vanhat albumit "My Rock" ja "Love Lifted Me" on lyöty samalle lätylle. Toinenkin Specialty-matskua sisältävä CD on olemassa, mutta nimi ei nyt putkahda mieleen.
 
Vee Jay-levytykset eivät kokonaisuutena ehkä yllä tasoltaan ihan Specialtyjen tasolle mutta erinomaisia esityksiähän nekin ovat.
 
gospelista puheenollen, myös bluegrassin saralta löytyy hienoa kamaa, erityisesti syytä mainita Carl Storyn Starday-levytykset, briljanttia soittoa ja stemmalaulantaa, sanomapuolellakin olennainen välittyy...
 
Tuo puoli on itseltäni jäänyt liian vähälle huomiolle. Täytyy yrittää paikata tilaisuuden tullen. Hienoa gospelia "valkoiseltakin puolelta" löytyy, näin olen lukenut. "Mountain gospeliksi" tuollaista ainakin jossain kutsuttiin, vai olenko ymmärtänyt väärin.
 
edit: typo

...muisti palailee pätkittäin: Hank Williamsin albumi "I Saw the Light" rosoisuudessaan ja riipaisevine tulkintoineen on ehdoton suosikkini niin miehen itsensä tuotannossa kuin levytetyn gospel-musiikin saralla...

...muisti palailee pätkittäin: Hank Williamsin albumi "I Saw the Light" rosoisuudessaan ja riipaisevine tulkintoineen on ehdoton suosikkini niin miehen itsensä tuotannossa kuin levytetyn gospel-musiikin saralla...
 
Hieno esitys, eikä hassumpi ole myöskään Holmes Brothersin tulkinta kappaleesta levyllä "Where It's At". Holmes Brothersin tuotantoa voi muutenkin suositella kaikille soulista/gospelista/bluesista pitäville. Yhtyeen ainoa varsinainen gospel-levy on nimeltään "Jubilation".

....

No täällä se JeeVes jo meuhkaa. Joo "gospel"-sana voidaan mieltää joko siksi vanhaksi, mustaksi musiikiksi, tai sitten missä tahansa genressä toimivan hengellisen bändin musiikiksi.
 
Profiilistahan noita löytyy.. itselle kolahtaa metallinen-muttei yksinkertainen- musiikki. Progressiivisuus (ei sen tekotaiteellisessa muodossa) on myös jo aika pakko.
 
Nää Bass'nit, Rainit, ja varsinkaan Pro fidet tai exitit ei kiinnosta yhtään.. joko tyylitaju, laulu, tai lyriikat ovat kaikissa jollain lailla pielessä, mielestäni. Toisin sanoen siis lyriikat eivät ole hyvät vain sanoman takia, vaan lyyrisen puolen täytyy myös olla kunnossa. Jos joku lukija soittaa edellämainituissa bändeissä niin voin kirjottaa välitunnilla paremmat lyriikat.. (sorry.. ;P)

Reno. puhuu kyllä totta, voinen vakuuttaa sen itse. Reno. muuten sen verran hienoja lyriikoita, jo ihan välitunnilla. Voin todistaa, multa löytyy välitunti lyriikoita a la Reno.
 
eikun ei, mä taisin hävittää ne justiinsa....no kyllä ne jostain pulpahtaa.