Konsertit, keikat, tapahtumat ›

Mitä saadaan kun pistetään 16 muusikkoa ja Kirmo Lintinen yhdelle lavalle?
Hitsi. en saanut yhtään vitsiä tähän, mutta sen tiedän, että Basielta se kuullosti.
Kuopion musiikkikeskuksen konserttisalissa oli lähes saman verran soittajia ja katsojia, mikä oli sääli, koska pojat tykitti täyslaidallista jo heti ensimmäisestä kappaleesta alkaen. Kaikki oli suunnitellun, ja huolitellun kuulosta. intonaatio oli kovan bigbandin luokkaa, aivan kuin yksi pilli olisi soittanut.
Umon kokoonpanosta pilkisti yksi nuori jazz-pasunisti lupaus. Kasper Sarikoski 16v.
Ja mitä sooloihin tulee, oli niistä jokainen omankuuloinen.
 
Biisilista oli hyvin pitkälle sama kuin Umon uusimmalla Count Basie levylläkin. Siellä kuultiin Neal Heftin ja Quincy Jonesin sovituksia ja sävellyksiä. Samalla saatiin läpiluotaus Basien historiaan by Kirmo Lintinen
 
Lavalla nähtiin muuten myös laulusolisti. Sami Pitkämö. Siltä olisin odottanut sooloja, mutta muuten ihan mahtavaa äänenkäyttöä.
 

 
Muutamia yksityiskohtia jäi sooloista mieleen. Kaikki yllättäin fonisteista.
 
Teemu Salmisen (Ts) soolot olivat erittäin tyylinmukaisia, ja huoliteltuja. Riffipohjaisuus paistoi läpi aivan kuten Count Basien tuotannossa yleensäkkin
 
Manuel Dunkelin (Ts2) sooloista jäi mielenkiintoinen kuva. Yleensä kun solistit ehkä pyrkii rakentamaan soolonsa niin että, huippu tulee 2/3 sooloa soittettuaan (kultaisen leikkauksen ohje) Niin Dunkelin poika "drop the bombs" heti alussa, ja jatkoi soittoaan lähes nyanssittomasti. Se mikä teki näistä sooloista mielenkiintoisen oli se käsittämätön ideatulva. ääniä nousi kuin sieniä sateella, ja meno oli huikea.
 
Kun Jouni Järvelä (As2) pääsi mikin eteen soittamaan, oli pakko sulkea silmänsä, ja väistämättä putosin 40-50 luvun kapakkaan, jossa Charlie Parker soitti sooloja käyttäen kahdeksasosakuvioita kuitenkin uskomattomilla rytmisillä aksenttikuvioilla säilyttäen sen pulppuavuuden. Ja mikä ihmeellisintä oli se että tämä oli aivan ulkopuolella siitä mitä Jouni Järveältä yleensä ollaan totuttu kuulemaan.
 
Nyt kun ollaan kaikki muut fonistit saatu käytyä läpi, on kai oleellista siirtyä kuitenkin illan parhaaseen sooloon, jonka soitti ehdottomasti Pentti Lahti (As1) 30 Umovuoden varmuudella. Fonisti kaveriani siteeratakseni voin vain sanoa, että "Lahen Pena soitti mitä halus, muut soitti mitä osas."
 
Jäi vielä paljon kertomatta, mutta käykää itte kattomassa, tai kuunnelkaa levy, niin tiijätte enemmän. Oli kyllä uskomaton jazzelämys. Antaa potkua harjoitteluun.
 
edit. Tämä on siis meijän kuuntelutaidon kurssin yks keikkakuuntelu planketti. saakohan tällä numeroa?