Aloittelijat ›

Joops, hyviä perusohjeita.
 
EDIT: MrQ: "Soittakaa sitä, mihin reilusti pystytte. Teknisimmänkin kappaleen taknisimmän kohdan tulisi olla reilusti omien rajojen alapuolella."
 
Totta - jos haluaa, että joku toinenkin tykkää biisistä, niin parhaimman tuloksen saa silloin, kun biisi on todellakin reilusti "alimitoitettu", jolloin se rullaa helposti, toimii huononakin päivänä ja hyvänä päivänä antaa tilaa "jammailulle".
 
---
Tuosta "ideaali-polusta"; käsitän sen sillä tavalla, että soittaja aloittaa punkista/trashista ihan väkisin siksikin, ettei taidot oikein muuhun riitä - tuossa suuntauksessa riittää pelkkä asenne ja innostus...
 
Ja vaikka jotain muuta yrittäisi soittaa, niin se kuitenkin yleensä kuulostaa punkilta/trashilta, nimim. kokemusta on.
 
Siitä sitten "edetään" kohti pop/rock -kappaleita, sillä tavalla, että jossain vaiheessa saa menon rullaamaan tuollaisilla "yksinkertaisemmilla" biiseillä (ne ovat yksinkertaisia vain sointujen määrässä, eivät todellakaan välttämättä soitannallisesti). Kannattaa todellakin muistaa, että sointujen määrä tai BPM ei ole ollenkaan suhteessa biisin vaikeuteen!
 
Tässä vaiheessa mielenkiinto on varmasti edessäpäin, sitä treenailee kaikenmaailman tiluttimilla, mutta perus-rock on kuitenkin se, minkä saa rullaamaan (ja se tuntuu tässä vaiheessa älyttömän tylsältä ;-).
 
Sitten jossain vaiheessa tekniikka riittää siihen, että saa jonkun speed-proge-metallin rullaamaan ja lopulta sitten, kun kaikki on käyty läpi, ainoastaan blues kolisee ;-) Itse käväisin n. 2 cm korkeudella biisien kummallisessa maailmassa ja "palasin" (noh, en mistään lähtenytkään) kolmisointubiiseihin.
 
---
Miksi rock/blues? Siksi, että yksinkertainen pohja tuo kaikkein eniten esille soittajan/laulajan taidot - tai niiden puutteen. Jos taitoa ja tunnetta on, sitä ei kannata haudata kahdella drop-D -kommpikitaralla soitetun metallimaton alle.
 
---
Sitten biiseistä ja niiden tekemisestä: Mielestäni ensimmäisenä ja tärkeimpänä asiana biisien teossa on se, että on jotain pakottavaa sanottavaa - sanottavaa on myös se, ettei ole mitään sanottavaa (maailma saattaa olla ylen tylsä paikka ja siitäkin kannattaa biisi tehdä). Ilman sanomista (musiikillista tai lauluun liittyvää) biisi kuin biisi on tyhjä.
 
Seuraavaksi tarvitaan halu ilmaista se musiikin keinoin (muussa tapauksessa sanottavansa voi kirjoittaa vaikkapa kirjaksi).
 
Sitten tarvitaan tekniikkaa ja motoriikkaa sanottavan ilmaisemiseksi musiikillisin keinoin. Hyvä, monipuolinen tekninen osaaminen helpottaa kummasti biisien väsäämistä ja tunteiden välittämistä.
 
Itse en osaa niin hyvin soittaa (mutta harjoittelen), mutta tämän havaitsin piirtämispuolella - mitä nopeammin saa motorisesti hyvää jälkeä, sen helpompaa on kehittää ideoita. En usko, että soittaminen ja piirtäminen perusperiaatteiltaan hirveästi toisistaan eroavat. Piirrustamisesta nämä nykyisetkin mielipiteet/mielikuvat ovat syntyneet.
 
---
Monet ehdottavat aloitteleville soittajille yksinkertaisten covereiden soittamista. Minä taas ehdotan, että aloitteleva soittaja väsää itse kaikenlaisia biisejä (yksinkertaisia, monimutkaisia ja kaikkea siltä väliltä, mitä ikinä mieleen juolahtaakaan).
 
Eli: "Miksi soittaa hyviä cover-biisejä, kun voi tehdä siitä ikioman huonommankin version?" - näin minä sen rehellisesti ajattelen.
 
Biisien tekoa ei varmasti voi oppia muulla kuin tekemisellä. Eikä kannata tehdä biiseistään liian yksinkertaisia alussakaan - vaikkei niitä saakaan toimimaan, niin ne käyvät hyvästä soitto- ja biisintekotreenistä.
 
Jos on pakko jo ihan alussa saada jotain toimimaan, niin kannattaa unohtaa kerta heitolla kaikki yksinkertaiset biisit(*) ja tehdä "asennemetallia" (a.k.a. punk/trash -tyyliin death-metallia) - riittävän nopealla pohjalla ja "epävireisellä" kompilla se peittää hyvin virheet eikä "aggremetallille" yleisö/kaverit niin helposti naureskele tai haukottele. Tällainen metalli ei ehkä miellytä ollenkaan pidemmälle ehtineen korvaa, mutta tavallinen kaduntallaaja ei sitä taidokkaammasta metallista erota.
 
(*) EDIT: Nuo yksinkertaiset tarvitsevat valtavasti treenausta toimiakseen _oikeasti_ ja koska yksinkertaisesta pohjasta kuuluu kaikki virheet läpi, niin ei kannata aloittaa sellaisen esittämisellä - kuulostaa aivan kauhealta.
 
EDIT2: Nopea pohja siksi, että on pakko treenata soinnut lähtemään selkärangasta. Hitaalla pohjalla A) tarvitaan keskittymistä ja B) virhe otteessa tuhoaa biisin.
 
---
Kannattaa myös valmistautua sellaiseen asiaan, että ensimmäiset (ja myöhemmätkin) biisit kuulostavat vuoden parin päästä aivan kammottavilta - ei kannata huolestua, se on normaalia ja vanhoista biiseistä pitää vain pystyä päästämään irti. Ainahan sitä voi paremman tehdä.
 
Kannattaa myöskin jättää vanhoissa biiseissä olevat sanoitus- ja riffi-ideat niihin vanhoihin biiseihin eikä siis käyttää niitä uudestaan (ellei sitten ole kertakaikkiaan poikkeuksellisen hyvä idea). Aina niitä uusia keksii. Eli kun on kerran tehnyt pohjan ja sanoittanut sen, niin antaa biisille vain kaksi mahdollisuutta - joko hyväksyy sen tai hylkää. Ei kannata jäädä hieromaan jotain yksittäistä kohtaa, kokonaisuus on kuitenkin se, mikä ratkaisee.
 
---
Lauletuista biiseistä: Kannattaa muistaa biisejä tehdessään se, että melodiat ja sanoitukset ovat hyvin pitkälle laulajakohtaisia - toinen onnistuu puhaltamaan henkeä johonkin lauluun (sanoitus koskettelee laulajan henk. koht. elämää tai ääniala toimii paremmin melodian alueella), joka taas ei sovellu toiselle ollenkaan.