Olen monasti pohdiskellut, että tykkäisinkö jostain vanhasta lempialbumista tai bändistä jos nyt kuulisin sitä ensimmäistä kertaa. Esim vanhat thrash-tykitykset tai vaikka Dream Theaterin Images & Words. Levyä kun on reilusti toistakymmentä vuotta luukuttanut, ei sitä osaa enää mitenkään objektiivisesti arvioida ja näin ollen jää hämärän peittoon, että olisiko oman musiikkimaun muuttuminen vaikuttanut suhtautumiseeni levyyn jos kuulisin sen vasta nyt.
Ja tästähän johtuu myös se, että monen vanhan lempibändin uudet tekeleet kuulostavat aina surkeammalle kuin ne nuoruudessa ostetut ensilevytykset. Ja jos artistilta on diggaillut 10 vuotta yhtä levyä edes kuulematta muita tuotoksia, niin ei niitä monesti edes kannata sitten loppuja yrittääkään. Koska ne kuulostavat surkeammalle kuin se yksi levy, riippumatta siitä onko se oikeasti sitten musiikillisesti sen parempi.
No eihän tässä edes ollut mitään kysymystä?!
Olisipa vain hauska omata korvat, jotka unohtaisivat hetkeksi kuulemansa. http://www.mikseri.net/kiasma |
Jeps. Lisäksi vanhoja lempparilevyjä kuunnellessa ajatukset on niissä ajoissa, kun niitä tosissaan diggailtiin. Mulla ainakin tulee joistakin biiseistä mieleen sellasia muistoja, että biisejä voi kuunnella pelkästään niiden takia, vaikka piru vie eihän tässä mitään kovin vanhoja vielä olla. Tietty, jotkut vanhat suosikit on auttamatta pudonneet kelkasta, kun taas jotkut - vieläkin - yksinkertaisesti pelkästään kuulostavat hyvältä.
Hyvä - ja ainakin mulle - uusi aihe. Plussat siitä. "open hands to the wind" |
bedlam
gheisari
aleksi