Kitarat: soittaminen ›

Minusta tuo 24 nauhainen floikkakitara on ihan kelpo lisä arsenaalissani siinä mielessä, että vaikkei sieltä ihan ylimmiltä nauhoilta tulekkaan soitettua on tässä kitarassa helpompi soittaa tuolta 15-21 nauhojen alueelta johtuen syvemmästä soololovesta. Stratolla ja LP:llä ei pääse nakkisormillani ihan niin vaivattomasti viguttelemaan noinkaan korkealta.
 
Floikan tarpeellisuutta olen alkanut viimeaikoina kyseenalaistamaan, mutta kaikesta säätämisestä huolimatta on sillä mukavampi vatkata kuin stratotallalla jos tarve vaatii.

Niin eli oletko sellainen kitaristi jolle Floikka on ainoa talla ja kitaralla, jossa ei ole 24:ää nauhaa ei tee yhtään mitään?
 
En todellakaan.

Minulla on toisessa sähkiksessä floikka ja 24 nauhaa, ja sillä olen tottunut soittelemaan aika paljon kaikkea sooloiluhärdelliä. Pääsee hyvin ylänauhoille syvän soololoven ansiosta. Floikka on ESPin lisenssi, mutta hyvin toimii. Ikinä en kyllä kolmeasataa aio tallasta maksaa (aito floikka), kun tuo lisenssi toimii ongelmitta. Toinen kitara on kiinteätallainen, 22-nauhainen, ja ei senkään kanssa mitään ongelmia ole, en vain sooloile sillä yhtä paljoa.

En missään nimessä.

Yks juttu mikä pitää mainita tässä vaikka ei KELLUVA TALLAISIA (ärsyttää kun aina puhutaan, niinku Floyd Rose olis ainoa valmistaja) vastaan mitää olekkaan, ja niitä käytän paljon...
 
Mutta se bendi ja siihen mukaan ottaminen sitten vielä toinen sävel eri kieleltä, koska vire laskee sillä toisella kielellä sitä mukaa kun toista venyttää.. Noh kaikki ymmärsi varmaan :P

En kyllä tarvitse kumpaakaan. Mitä nyt olen joskus tuommoisilla floikkatallaisilla kitaroilla joskus soittanut niin onhan se ihan kivaa se WWWWIIIIIUUUUUu wäy wäy WOOOM temppuilu mutta meinaa mennä itsellä vähän överiksi aina.

Yksi 24-nauhainen floikkakepukka löytyy ja enempää tuskin tulee. Aina joskus tulee himo kampitemppuiluun ja hillittömään tiluliluun, niin pitäähän sitä olla sopiva keppi hommaan.
 
Muuten kepukat ovat joko kiinteällä tallalla tai blokatulla perinnevibralla sekä 22:lla nauhalla. Ei tuo kampitemppuilu oikein istu mun soittoon ja muutaman harvoin soitettavan korkean sävelen sijasta otan mieluummin paremman kaulamikin sijoituspaikan.

Kyllä minulta 24 -nauhainen floikkatallainen kitara löytyy, ja se on hyvä. Minulta löytyy myös 22 -nauhainen kiinteätallainen, joka on myös hyvä. 21 -nauhainen ja vintagetallainen (eli fenkun 60's strato) on seuraavaksi ostoslistalla. Löytyy myös 2 klasarikitaraa, en tiedä montako nauhaa niissä on. Ainakin ihan tarpeeksi.
 
Ehkä eniten tykkään 22 -nauhaisista. Saa helposti bendattua tarvittaessa 24:n. Floikkaa tulee käytettyä aika paljon (sooloissa lähinnä), mutta ilmankin pärjään.

Kahdessa kitarassa on kelluvat tallat ja 22 nauhaa, ns. pääkitarassa kiinteä talla, mutta 24 nauhaa. Olenko siis mikä, puoliräkänokka?
 
Et ole:-)
Se räkänokkajuttu oli siksi että katsoin kuinka monella täällä on sellainen suppea asenne kitaran suhteen.
Eli räkänokaksi lasketaan ne tyypit, joiden mielestä kaikki muu ku Metallica ja köök hämmet on paskaa ja ESP:n AL KHV
on ainoa oikea kitara.

Minusta on ihan hyvä, että arsenaalistani löytyy yksi kepakko, jossa on nuo mainitut ominaisuudet. Siinä onkin sitten kaikki pahuus yhdessä kuoressa, kun siinä on vielä EMG:n aktiivimikit. Taidan sitten olla räkänokka (18 vuoden soittokokemuksesta huolimatta).
 
On se ihan kiva olemassa silloin kun haluaa tehdä juuri noita juttuja, mitä ei Gibsonin kiinteätallaisilla voi tehdä. Eli valikoimassa lähinnä monipuolisuuden vuoksi. Soundin puolesta jää paljon jälkeen Gibboista.

Eli räkänokaksi lasketaan ne tyypit, joiden mielestä kaikki muu ku Metallica ja köök hämmet on paskaa
 
Count me in!
 
-----> Appelsiinimehulle!

Floyd rosea en tarvitse. En kyllä juuri muutenkaan kampea käytä.
 
Nauhojen määrällä ei sinällään ole merkitystä, mutta 24-nauhaisissa se kaulamikin paikka siirtyy väkisin tallaa kohden, mikä varmaan vaikuttaa jo soundiinkin. 22 nauhaa löytyy molemmista kitaroista ja eipä edes noin korkealta tule soiteltua.

24-nauhaisissa se kaulamikin paikka siirtyy väkisin tallaa kohden, mikä varmaan vaikuttaa jo soundiinkin.
 
Kyllä. Kaulamikki sijoitetaan yleensä kielen värähtelyn kannalta harmonisesti rikkaaseen paikkaan, eli juuri yhden yläsävelen kohdalle. Tällaisia kohtia pidetään soinnin kannalta optimaalisina mikin sijoittelun kannalta.
 
Tosin soundiero ei välttämättä ole niin hurjan suuri kuin luulisi. Mutta ainakin Steve Morse on sen havainnut ja käyttää tuosta syystä 23-nauhaisia kitaroita, jotka ovat hänen mielestään paras kompromissi nauhamäärän ja soundiominaisuuksien välillä.

Pystyn soittamaan varsin hyvin soittamaan muunlaisillakin kitaroilla, mutta tykkään eniten tuosta Floikka + 24 nauhaa -yhdistelmästä.
22 nauhaa kyllä menee mättömetallissa, mutta se rajoittaa mielestäni liikaa sooloilua, jos sille päälle äityy.

Itellä on Epiphonen 22-nauhanen kiintee SG ja Encoren 21-nauhanen stratomallien kelluvatallanen.
 
Ei kelluva talla ja 24 nauhaa oo mulle mikään edellytys, mutta kovasti veri vetää sinnepäin. Se vaan on niin ärsyttävää, kun löytää jonkun hyvän soolon tabut ja siinä jossain vaiheessa tulee se maaginen numero 24 ja opetteleminen meinaa tyssätä heti siihen, kun ei jaksa alkaa bendaileen tai harmonioita nypläileen. Kelluva talla on taas siitä hyvä että joskus on bändin kanssa kiva jossain soolon lopussa vähän murista.
 
Seuraava kitarani on oleva 24 nauhainen ja kelluva tallainen..vaan mistä saa köyhä opiskelija vähintään 600€? Pankkiin hus!

Löytyy kitaroita joissa on floyd ja 24 nauhaa ja kitaroita joissa on kiinteä talla ja 24 nauhaa ja kitaroita joissa on 22 nauhaa ja kiinteä talla ja yksi jossa on 21 nauhaa ja perus-vibratalla eli vähän kaikennäköisiä löytyy. Ne 24 nauhaiset tuntuvat käteen mukavimmilta koska pystyy helpommin soittamaan ylärekisteristä. Yhdelläkään kitaralla en ole 22. nauhaa ylemmäksi uskaltautunut ja yhdessäkään en pidä kampea kiinni...

Et ole:-)
Se räkänokkajuttu oli siksi että katsoin kuinka monella täällä on sellainen suppea asenne kitaran suhteen.
Eli räkänokaksi lasketaan ne tyypit, joiden mielestä kaikki muu ku Metallica ja köök hämmet on paskaa ja ESP:n AL KHV
on ainoa oikea kitara.
 
Taitaa mennä kyllä useammin niin päin, että nämä blueselitistit ovat niitä kenellä ne suppeat asenteet kitaroiden suhteen on. ;)

Minusta on ihan hyvä, että arsenaalistani löytyy yksi kepakko, jossa on nuo mainitut ominaisuudet. Siinä onkin sitten kaikki pahuus yhdessä kuoressa, kun siinä on vielä EMG:n aktiivimikit. Taidan sitten olla räkänokka (18 vuoden soittokokemuksesta huolimatta).
 
Edelleen painotan että jos sinulla on kyseiset vaatimukset täyttävä skitta, et ole automaattisesti räkänokka.
Räkänokkaprosentti määräytyy asenteen mukaan.
Jos olet Sitä mieltä että saa sellainenkin olla niin olen samaa mieltä.
Mutta jos olet sitä mieltä että NE ON OLTAVA JA JOS EI OLE NIIN SE ON PASKA KITARA, niin sitten prosentti nousee ja räkä valuu.

Eli siis en hauku räkänokaksi floikanomistajia vaan sellaisia tyyppejä jotka eivät edes katso kitaraa jossa noita ei ole vaan sanovat niitä paskoiksi."Ei niillä voi ees vetää metallican sooloja".