mikä tuollasessa on sitte toiminta periaatteena, millä tavalla se parantaa vireyttä.
Lyhentää skaalaa hieman, kompensoi virettä siihen malliin, että ihmiskorva sanoo, että esim. soinnut ovat enemmän vireessä. Idea lienee lähtöisin pianon virittämisestä, niitähän kun ei viritetä just oikeaan vireeseen vaan käsittääkseni ala- tai ylävireeseen keski-C:sta alas/ylöspäin. |
Vireyttä Earvana ei paranna, virettä kylläkin. Syy on ihan yksinkertainen: normaalilla suoralla satulalla kielet alkavat "samalta viivalta", ja vaikka vapaat kielet ovat keskenään miten hyvässä vireessä tahansa, ykkösnauhalta painaminen kuulostaa enemmän tai vähemmän hirveältä, riippuen kielisetin paksuudesta, kitaran säädöistä, actionista, painovoimakkuudesta jne. Tuloksena on väkisinkin se, että osa avosoinnuista soi paremmin, osa huonommin ja "edes joten kuten nätisti" soiva kitara vaatii kompromisseja vireen suhteen. Jos esim. C-duurin vapaa G-kieli on hyvässä vireessä, E-duurissa oleva G-kielen ykkösnauhalta löytyvä G#-sävel on yleensä aika kamalasti ylävireessä, eli kaikkkea muuta kuin G#. Juuri tuo G/G# -hässäkkä on suoran satulan pahin ongelma. Yleinen kompromissi on virittää vapaa G-kieli pikkuisen alavireeseen, jolloin ensimmäisiltä nauhoilta painettuna ylävire ei ole niin karmiva.
Earvana korjaa tuota ongelmaa huomattavasti, sillä se lyhentää esim. G-kielen soivaa pituutta selvästi. Ympäröivät B- ja D-kielet "lyhenevät" myös, jolloin kaulan alkupäästä soitetut painetut kielet ovat paljon paremmin vireessä avointen kielten kanssa. Tällä ei ole tekemistä sen hienovireen kanssa, mitä säädetään tallan päästä (esim. Tune-o-matic:eissa), eikä sitä voida siis tallan päästä korjatakaan: kielet kun ovat liian pitkiä nimen omaan satulan puoleisesta päästä, ja ongelma on pahin ihan ensimmäisillä (1.-4.) nauhoilla.
Heikompikorvaisille suoran satulan aiheuttama epävireisyys ei ole ollut ylitsepääsemätön ongema, mutta itselläni kuudesta kitarasta kolmessa se oli siinä määrin sietämätön, että vaihdoin niihin Earvanan ja olen tätä nykyä erittäin tyytyväinen. Earvanassa nuo kielen soivan osan pituudet on laskettu valmiiksi "kohdalleen" kunkin kielen osalta, eikä oikein tehdyn asennuksen jälkeen ole tarvetta säätää satulaa mitenkään. Lisäksi se toimii kaikilla virityksillä eikä vaadi uudelleenkalibrointia.
Loppukaneettina: 35 euroa on kohtalaisen paljon parista muovinpalasesta, mutta täysin mitätön hinta kunnollisesta vireestä, joka ei välttämättä ole itsestäänselvyys vielä 2000 euron kitarassakaan.
EDIT: poistin rullasatulaa käsittelevän tekstin, sillä en tiennyt asiasta mitään ;) Juodaan piimää, tullaan viisaammiksi näin. |
Ns. rullasatulat eivät oo kompensoituja, vaan aivan yhtä aneemisia kuin suorat satulat. Rullilla tarkoitetaan niissä neulalaakeria tai nykyään kuulalaakereita, joiden tarkoitus on vaan sallia kielen vaivattomampi liikkuminen ("nitkahtelun" estäminen) vibrakampea käytettäessä. Tai jos joku tietää sellasen jonkinlaisilla liukupaloilla säädettävän satulan, niin oisin kiinnostunut näkemään kuvia. |
Esim ESP LTD 400-sarjalaisissa on "ervana" vakiona. Kyllä se aika yleinen on, "butsfeittenin" lisäksi.
Joissakin kitaroissa (esimerkiksi PRS ja Ruokangas) käytetään myös suoraa satulaa, joka on yksinkertaisesti sijoitettu aavistuksen lähemmäs ykkösnauhaa. Erilaisista metodeista on keskusteltu täällä aika paljon ennenkin. |
zorro
Jucciz
heavy
LaXu
ReBeat