Roots ›

dforeno: Jos virvelissä on vähän enemmän tykkiä, ei se musaa tee sieluttomammaksi. Ja mä varmaan otin liian vakavasti varmaan noi viestit.
 
"Sieluttomuudesta" ei oo kai täällä puhunut muut kuin sinä? :-) Ei ainakaan pikaisesti pistänyt silmään ketjun jutuista. But I got the point.
 
Enivei, mielestäni koko ajan henkii semmoinen "joo ok, mutta ei kuitenkaan"; ja sinällään ihan okei juttu: ei kaikesta tarvii dikata.
 
Mä ainakin myönnän että mulla on suunnilleen toi fiilis Claptonin blueslevyistä. Niistähän tässä ketjussa kai keskustellaan ja mielipidettä kysyttiin. Enkä mä nää mitään syytä pyydellä täällä anteeksi, jos mä koen esmes Johnny Shinesin tai Robert Lockwoodin "robertjohnson - tribuutit" kiinnostavammaksi kuin Claptonin vastaavan homman. Ja tämähän ei tarkoita, että Clapton olisi mitenkään "huono" tai "epä-blues" tms.
 
Mutta jos vertaa vaikka Kläpän blueslevyjä vaikkapa näiden monen mustan artistin uudempiin tuotoksiin, niin IMO se Cläpä on aika hyvä, ja aika nöyrällä asenteella - liekö tämä nyt sitten se akateemisuus. :)..
 
Ihan totta. Tuosta "brittiblues" - hommasta vielä, että ne jätkäthän kehittyivät aikanaan hurjaa vauhtia siirtyen jäljittelystä omaleimaisempaan ilmaisuun ("blues-rock" tjsp.) ja voisi myös väittää, että brittiläinen blues(tyylinen) tuotanto meni 60-luvun loppupuolella monessa suhteessa edelle saman ajan "aidosta" amerikkalaisesta.
 
EDIT: Mun mielestä eräs erinomainen kokoelma brittibluesin kermaa (sulassa sovussa "mustien miesten" kanssa) on kolmen CD:n loota "The Blue Horizon Story 1965-1970".

Jos vähänkin tämä ketjun hengessä saivartelematta mennään, niin nuo ovat ihan yhtä lailla "bluesia" kuin bluesbreakersit tai paulbutterfieldit.
 
No ketut, ei tarvitse olla mikään pilkunviilaaja sanoakseen että tuommoinen ihan selvä ei-blues kappale ei ole bluesia. Jos Muddy Watersin jokainen biisi olisi ollut semmoinen kuin "Messing with the Man" niin eihän sitä kukaan blues -artistina pitäisi.

Eipä oo nyt "Messing with the Man":ia käsillä mutta kyllä mulle vaikka samassa yhteydessä mainitsemasi "I'm Ready" on yhtä lailla osa "bluesin käsitettä" kuin rhythm and blues yleensäkin, kun sillä tarkoitetaan suunnilleen tätä:
 
Bluesin käsitteeseen kuuluu blues. Jos kappale ei selvästi ole bluesia niin sitten se on jotain muuta. Rhythm and bluesilla voi viitata tuommoiseen 40-60-luvun mustaan musiikkiin, jota ei voi kategorisoida bluesiksi, jazziksi, souliksi, gospeliksi eikä rock'n'rolliksi. Doo-wopia voidaan kai pitää sen alalajina, soul taas oli r&b -tradition seuraava etaappi. R&B voi siis viitata myös tuohon koko traditioon, jolloin parempi käyttää vain noita kahta kirjainta niin homma pysyisi kaikista selkeimpänä.

Bluesin käsitteeseen kuuluu blues. Jos kappale ei selvästi ole bluesia niin sitten se on jotain muuta. Rhythm and bluesilla voi viitata tuommoiseen 40-60-luvun mustaan musiikkiin, jota ei voi kategorisoida bluesiksi, jazziksi, souliksi, gospeliksi eikä rock'n'rolliksi. Doo-wopia voidaan kai pitää sen alalajina, soul taas oli r&b -tradition seuraava etaappi. R&B voi siis viitata myös tuohon koko traditioon, jolloin parempi käyttää vain noita kahta kirjainta niin homma pysyisi kaikista selkeimpänä.
 
Sä oot pistänyt "postimerkkisi" tuohon järjestykseen. Mikäs siinä. Bluesia se on rhythm and blueskin, musta.

Sä oot pistänyt "postimerkkisi" tuohon järjestykseen. Mikäs siinä. Bluesia se on rhythm and blueskin, musta.
 
Niin, kun nyt kerran postimerkeistä tuli puhe.
Voiko bluesmerkkin laittaa Klapan ohtaan.
Tästä alunperin oli kyse.
Ei siitä onko vanha Erkki ansainnut leipänsä vai ei...

Mä oon kuullu sellasen jutun, itseasiassa näin Peten tai Ericin haastattelun, että Townshend näki Henkan keikalla ja keikan jälkeen soitti Cläpälle että nyt on tullut sellainen kitaristi ettei meitä enää tarvita. Vai meniköhän se toisinpäin?
 
Joo, Beck oli kuulemma miettinyt jo Claptonia kuullessaan että nyt ei mene hyvin kun on noin kova kitaristi pinnalla. Sitten kun Hendrixiä kuuli ekan kerran niin mietti että:"Jep, voinpa yhtä hyvin ruveta bussikuskiksi."

Niin, kun nyt kerran postimerkeistä tuli puhe.
Voiko bluesmerkkin laittaa Klapan ohtaan.
Tästä alunperin oli kyse.
Ei siitä onko vanha Erkki ansainnut leipänsä vai ei...
 
Voi ja pitää laittaa. Ja Erkki on kyllä hillonsa ansainnut.
 
t. Cläpän vihollinen nr.1 :).

Townshend näki Henkan keikalla ja keikan jälkeen soitti Cläpälle että nyt on tullut sellainen kitaristi ettei meitä enää tarvita. Vai meniköhän se toisinpäin?
Muistaakseni tv:stä tulleessa "Roll over Beethoven"-dokkarissa toi juttu meni about näin:
Nähtyään ekan kerran Henkan esiintyvän Townshend soitti Claptonille ja pyysi sitä leffaan. Ne ei käsittääkseni ollu aikasemmin ikinä edes jutellu kunnolla :) . Clapton oli sitten ollu vähän ihmeissään "ok, no voidaanhan me leffaan mennä ja tavata".
Siellä ne oli sitten leffateatterin pimeydessä istunu ja Townshend oli sanonu Ericille "mä oon nähny tän yhen kitaristin joka pistä meidät kaikki työttömäksi!".

Suuri vääryys! Mnetissä ei ole keskustelua aiheesta Eric Clapton lukuunottamatta paria tynkäketjua.
 
Itse olen ihastunut yhä enemmän tähän Unplugged-levyyn. Tunnelma on kohdallaan ja toimivat biisit. Tuli mieleen Old Love-biisistä aika paljon Layla. Molemmissa on aika samanlainen intro, pitkin biisiä on samankuuloisia kohtia ja olisiko Pattie Boyd-Harrison linkkinä näiden välillä. Layla oli alkujaan biisi Pattielle ja olisiko sitten Old Love jonkinsortin viite sinnepäin? Mene ja tiedä.
 
Moni tuntuu olevan vain näiden vanhojen projektien (Yardbirds, Bluesbreakers, Cream) kannalla. Mikä sitten onkaan sitä parasta Claptonia? Itse olen enemmän fani näille uudemmille jutuille, alkaen aina sieltä Derek & The Dominos ajoilta.
 
Wikipediassa ihan kattava juttu Claptonista: http://en.wikipedia.org/wiki/Eric_Clapton

mua cläpä ei ole innostanut enää pitkään. Unplugged on mielestäni poikkeus miehen uralla. Onhan niitä jokunen muukin, mutta eipä noita tule kuunneltua. Unplugged-levynkin annoin siskolleni lainaan ehkä 7 vuotta sitten, enkä ole jaksanut kinut takaisin... mutta kyllä sitä levyä aikanaan tuli soitettua todella tiuhaan.

Eilen tuli juuri CDON.comista Claptonin boxit Crossroads ja Crossroads 2. Molemmissa neljä cd:tä, kakkonen on pelkkää livematskua. Kyllä kelpaa näillä eväillä fiilistellä kohti
kesän keikkaa..
 
Liveboxia vasta ehtinyt kuuntelemaan, sisältää uskomatonta kitararevittelyä. Biisit on pitkiä ja soolot mahtavia!

Ei hänestä ainakaan tämän levyn perusteella ole blues artisti ainakaan sooloartistina.
Sad but true!
 
Mitäähh? Voiko noin sanoa?
 
Jos joku tuntematon yybertiluttaja soittaa hewymedallia ihan tosissaan jossain keikalla, jonka jälkeen menet ja sanot: "et ole hewymedal artisti, koska et kuulostanut vakuuttavalta hewarilta"
 
Okei ei ehkä paras vertauskuva, mutta vituttaa kun toiset yrittää tosissaan soittaa bluussia ja sitten ne tyrmätään koska ne eivät kuulostaneet ihan samalle kun Freddie King tai B.B.
 
Se että se ei iske sinulle ei muuta mihinkään sitä faktaa, että bluessiahan se oli.
 
Ja mielestäni siellä blues- albumin lopussahan on ihan loistaviakin vetoja. Alussa ei oikein mullekkaan iskenyt.

Mielestäni Claptonin blues-levyistä ainakin From The Cradle on aikas hyvä (ainakin useimmat biisit).
 
Eric soittaa myös B.B. Kingin kanssa aikas mukavasti. Heidän soittonsa sopii jotenkin vain yhteen. He soittavat ainakin Kingin ja Claptonin "Riding With The King" albumilla. Clapton soittaa myös Kingin uudella levyllä "B.B. King & Friends -80" kappaleessa "The Thrill Is Gone". Ja hyvältä kuulostaa!

Bluussii tai blyyssii, ihan sama, mut "Riding With The King" ja "Sessions for Robert Johnson" (DVD/CD-versio) ovat sairaan hienoja pläjäyksiä joita ilman yksi aistimaailma olis paljon tylsempi. Sitä mä vaan

The Cradlea äänitettiin muistaakseni jotain kolme vuotta (kun taas esim Disraeli Gears nauhoitettiin yhdessä viikonlopussa). Kuten jossain mussa ketjussa todettiin, Claptonin soitosta katosi jotain sen jälkeen kun se ajautui huume/alkoholi kierteeseen (johon käsittääkseni sisältyi semmoinen pitkä treenikatkoskin, jonka aikana Clapton ei ollut soittonsa puolesta esiintymiskunnossa)
 
Tua noin niin, tuossa From the Cradle levyn kansiteksteissä lukee muistaakseni jotain niinku että äänitetty livenä ilman päälleäänityksiä paitsi dobro jossakin stykessä.

Tua noin niin, tuossa From the Cradle levyn kansiteksteissä lukee muistaakseni jotain niinku että äänitetty livenä ilman päälleäänityksiä paitsi dobro jossakin stykessä.
 
Niinhän se bluushi kuuluu äänittääkin:)

Niinhän se bluushi kuuluu äänittääkin:)
 
Mikäs siinä, en väitä mitään, totesin vain että ei ole vaivattu vuositolkulla tuota pläjäystä.;-)

Joo, ja mä taas ryntäsin laukomaan uppiniskaisen puristin totuuksiani lukematta lainaamaasi tekstiä;-)

Onkos kenelläkään tietoa mitä musiikkia Clapton kiertueellaan soittelee? Kuulemmeko siis vain uuden albumin biisejä vai saammeko kuulla myös Cocainen?