| Aihe: Journey | |
|---|
|
mitä mieltä olette kyseisestä pumpusta.vissiin oli aikoinaan
toton kanssa kovimpia 80-luvun AOR pumppuja.Biisit Open
arms, seperate ways, don`t stop believen, wheel in the sky ,
who`s crying now ovat mielestäni AOR klassikoita, mutta taisi
jäädä toton varjoon jenkkilän ulkopuolella. |
|
AOR??
"Hey, cheesefuck!" IHKK #8 |
|
mitä mieltä olette kyseisestä pumpusta.vissiin oli aikoinaan
toton kanssa kovimpia 80-luvun AOR pumppuja.Biisit Open
arms, seperate ways, don`t stop believen, wheel in the sky ,
who`s crying now ovat mielestäni AOR klassikoita, mutta taisi
jäädä toton varjoon jenkkilän ulkopuolella.
Joo muistelen ,että orkesteri oli nimenomaan jenkkisuosikki.Jos en väärin muista perustajia olivat ex-Santana jäsenet Gregg Rolie ja Neal Schon.
Alkupuolen tuotanto eroaa ihan jonkun verran myöhemmästä tuotannosta.Eritoten muistaakseni Escape-levylle tullut kosketinsoittaja Jonathan Cain toi mukanaan enemmänkin AOR-vaikutteita.Rummuissa taisi vaikuttaa jossain vaiheessa Aynsley Dunbar (olisiko ollut Infinity-albumi ainakin) joka myöhemmin muistetaan Whitesnaken 1987-levyltä ja aiemmin John Mayallin Bluesbreakersien Hard Road -levyltä.
Hyvä bändi vaikka mukaan mahtuu aika yhdentekevääkin materiaalia.
Born to be wild! - paitsi kotona.. |
|
täältä löytyy suomen suomen innokkain journey fani..eiköhän se ollut steve perry joka sen AOR:ksi muutti..neal schonilla olisi ollut lahjoja olla enemmänkin esillä niinkuin journeyn alkuaikoina,mutta tyytyi tekemään perrylle upeita sävellyksiä..omilla sooloillahan mies kyllä loisti..mutta itse pidän juuri tuosta steve perryn tyylistä ja onnistuihan mies sooloillaankin hyvin..steve augerin tyylistä en pidä ollenkaan..tosin perryn saappaita ei ole helppo täyttää..ostin journey/greatest hits dvd:n 1978-1997.voi suositella journey kansalle..totolla ja journeyllä ei mielestäni ole mitään yhteistä.. |
|
täältä löytyy suomen suomen innokkain journey fani..eiköhän se ollut steve perry joka sen AOR:ksi muutti
Tietysti suhteellinen juttu.Mutta eikös Perry ollut mukana alusta asti?
totolla ja journeyllä ei mielestäni ole mitään yhteistä..
Minusta paljonkin.Eritoten Escape - Raised on radio välisen ajan Journeyllä.Uudempaa matskua en ole kuullutkaan.
Born to be wild! - paitsi kotona.. |
|
ostin journey/greatest hits dvd:n 1978-1997.voi suositella journey kansalle..
Joo, se on kyllä ihan hyvä, etenkin ne live-pätkät. Todistavat, että hyvä livebändi oli kyseessä. Kyllähän Journeyllä on pari tusinaa todella kovia biisejä. Tykkään aina silloin tällöin kuunnella. Vaimokin tykkää. :)
There Is A Light That Never Goes Out |
|
Tietysti suhteellinen juttu.Mutta eikös Perry ollut mukana alusta asti?
Ei ollut ei. Infinity oli eka levy, jolla Perry mukana. Infinityltä löytyy muuten yksi meikäläisen suurimmista suosikeista Journey-biiseistä Winds of March.
Yksi syy, miksi Journey ei ikinä ollut iso nimi Euroopassa, oli varmaan se, että bändiä ei täällä livenä nähty. Jenkeissähän Journey oli ehdottomasti ykkösnimi omassa genressään. Niin - Journeyhän tekee keikkaa vieläkin, mutta ilman Perryä. Tilalle palkattu Augerikin omaa ihan hyvät äänijänteet, mutta Journey ilman Perryä on vähän kuin Deep Purple ilman Blackmorea:)) |
|
who`s crying now
Unohtui sanoman, että tuon biisin loppusoolo nostattaa edelleen kylmät väreet. :) Hieno.
There Is A Light That Never Goes Out |
|
Unohtui sanoman, että tuon biisin loppusoolo nostattaa edelleen kylmät väreet. :) Hieno.
Juu, komppaan - Schonilla on ylipäätänsäkin hieno melodiataju soitossaan. Mies onkin kertonut haastatteluissa saaneensa suurimmat vaikutteet laulajilta. Schonin urahan alkoi Santanan bändissä johon Carlos nappasi pojan ollessa vasta 16-vuotias. Euroopassa aivan liian aliarvostettu kitaristi.
Mitä tulee rumpaleihin, niin Journeyn kultakauden kannuttajana toimi Steve Smith, joka nykyään veivaa fuusiojaskaa Vital Informationissa. Alansa ehdottomia ykkösiä hänkin. |
|
Ei ollut ei. Infinity oli eka levy, jolla Perry mukana. Infinityltä löytyy muuten yksi meikäläisen suurimmista suosikeista Journey-biiseistä Winds of March.
Totta turiset.Muistin väärin.Mutta olen edelleen sitä mieltä ,että varsinainen AOR-tyyli Journeyllä alkoi Escape-levystä (eikös Cain tullut juuri tähän mukaan?).
Born to be wild! - paitsi kotona.. |
|
Totta turiset.Muistin väärin.Mutta olen edelleen sitä mieltä ,että varsinainen AOR-tyyli Journeyllä alkoi Escape-levystä (eikös Cain tullut juuri tähän mukaan?).
No minun mielestäni ehkä pikemminkin niin, että Escape oli jo oikeastaan se kliimaksi johon nuo edeltävät Perry-levyt (Infinity, Evolution, Departure) johtivat. Kaikilta noilta edellisiltä löytyy jo FM-radiohittejä (Wheel in The Sky, Lights, Anyway You Want It jne.)
Jonathan Cain tuli mukaan kuvioihin Escapelle tuoden mukanaan myös pianonsa. Alkuperäinen kiipparisti Rolie oli enemmänkin tunnettu Hammond B3-taiturina ja nimenomaan soittajana, joten bändin soundi muuttuikin Escapelle vielä jonkin verran, mutta ei enää mitenkään yhtä radikaalisti kuin Infinityn tapauksessa. Cain alkoi myös keskittyä Perryn kanssa yhdessä balladi-osastolle, josta syntyikin nopeasti tulosta lisääntyvänä radiosoittona (Open Arms, Faithfully..). Cain ei ehkä soittajana ole sillä lailla 'ykkössarjaa', että soittaisi paljon sooloja. Cainin ansiot ovat enemmän siellä sävellyspuolella. Siitä ei kuitenkaan mihinkään pääse, että ainakin mulle Journeyn soundia edustaa tunnistettavimmillaan Perryn laulun lisäksi piano/kitara-riffittely, josta esimerkkinä vaikkapa intro biisistä Don't Stop Believin'. |
|
Journey oli parhaimmillaan todella kova bändi, huonoimmillaan tappavan tylsä. Tuo että ovat suosittuja vain Jenkkilässä johtuu tosiaan pitkälti siitä, että operoivat suurimmaksi osaksi siellä. Kuulemma edelleen soi Journeyn biisit radiossa jatkuvasti sielläpäin maailmaa.
Se oli muuten Steve Perry, joka neuvoi Jon Bon Jovia kiertämään muuallakin kuin Jenkeissä, ja itse asiassa muuten ei tuohon Journeyn aikaan ollut hirveästi muitakaan jenkkiläisiä maailmanalaajuisesti suosittuja yhtyeitä. Kiss oli kaiketi ensimmäisiä poskettomen suosion muuallakin saaneita bändejä.
Niin, ja Steve Perry oli Journeyn avain suoersuosioon, näin se vaan menee. Frontiers, Escape ja Raised on radio taitavat olla ne isoimmat hittilevyt.
WHAT IS UNDERSTOOD NEED NOT BE DISCUSSED |
|
No minun mielestäni ehkä pikemminkin niin, että Escape oli jo oikeastaan se kliimaksi johon nuo edeltävät Perry-levyt (Infinity, Evolution, Departure) johtivat. Kaikilta noilta edellisiltä löytyy jo FM-radiohittejä (Wheel in The Sky, Lights, Anyway You Want It jne.)
Niin no eihän radiosoitto kai vielä AOR:rää tee.Itse miellän AOR:ksi esmes Foreignerin,Asian,Toton jne.Tosin Evolutionin ja Departuren osalta Journey-tuntemukseni on puutteellinen joten ennenkuin väitän oikeasti mitään niin pitää kuulla ne kunnolla.
Cainin ansiot ovat enemmän siellä sävellyspuolella.
Tätä sävellysvaikutusta minä yritinkin ehkä enemmän ajaa takaa.
Born to be wild! - paitsi kotona.. |
|
Journey ilman Perryä on vähän kuin Deep Purple ilman Blackmorea:))
totta..wheel in the sky biisi oli muuten alunperin wheel in my mind..kuuntelemisen arvoinen juttu on muuten time 3. 3-cd:n kokoelma jolta löytyy ennen julkaisemattomia kipaleita esim whith a tear ja into your arms..joihin schon sai turhaan odotella perryn sanoituksia..eli ne on instrumentaleja.. |
|
Mariah Carey teki muuten maailman paskimman version Open Armsista joskus -96 tai jotain. Eikö perkele voi kunnioitta sen vertaa alkuperäistä, että jättäis tunkematta sitä typerää vääntämistä ja vibraa semmosiin paikkoihin, joihin se ei kuulu? Kaikkien maailman wannabe-laulajien pitäis kuunnella Steve Perryä, siinä mies joka ei peitä asiaansa tulkinnan alle, vaan biiseissään on niin hyvät ja selkeät melodiat ettei niitä tarvitse vääntää ja kääntää kuin vähämielinen Christina Aquillera.
WHAT IS UNDERSTOOD NEED NOT BE DISCUSSED |
|
Mariah Carey teki muuten maailman paskimman version Open Armsista joskus -96 tai jotain. Eikö perkele voi kunnioitta sen vertaa alkuperäistä, että jättäis tunkematta sitä typerää vääntämistä ja vibraa semmosiin paikkoihin, joihin se ei kuulu? Kaikkien maailman wannabe-laulajien pitäis kuunnella Steve Perryä, siinä mies joka ei peitä asiaansa tulkinnan alle, vaan biiseissään on niin hyvät ja selkeät melodiat ettei niitä tarvitse vääntää ja kääntää kuin vähämielinen Christina Aquillera.
joo se oli vissiin Daydream-levyllä. Meinasin kusta housuun kun kuulin sen siskon mankasta muutama vuosi sitten. Ja se oli viel ainakin Enkun listoilla top 10:s et sellasta...mut Perryn ääni, se on kyl uskomaton! Faithfullyn laulutulkinta on sanoinkuvaamatonta! Siinä ei oo helppo biisi karaokeen.. |
|
Journey on edelleen jenkkirokin kärki nimiä, esim Arrival ja kuunelkaa piisiä Kohoutek v. 1975, Journey rules! |
|
kuulin radiosta jonkin aikaa sitten jonkin nais "artistin" esittämänä who`s cryin now..en tiedä kuka se oli,enkä haluakkaan tietää..no ei kai se rekku retvorttikaan pahaa tarkoittanut raiskatessaan phil collinsin lähes koko tuotannon..tai reijo taipale vetäessään suomeksi chris rean blue cafe:n |
|
onkohan steve perryltä ilmestynyt mitään sooloa for the love of strange medicine:n jälkeen..sehän tuli jo kymmenen vuotta sitten.. |
 Timetokill
03.05.2007 21:25:22 (muokattu 03.05.2007 21:35:17) | |
|
Kaivoinpa tällaisen vanhan ketjun ylös. Joo... Journey oli todella mahtava bändi, ennenkuin Jonathan Cain "The Babys"-yhtyeestä pikkuhiljaa teki bändistä kaupallista siirappia työstävän AOR-pumpun. Älkää syyttäkö tästä Perryä, vaan lukekaa tämä:
http://members.cox.net/mrcarty/
Todella mielenkiintoinen haastattelu bändin managerilta.
Ekat Journeyt ovat ihan avaruusprogea ja Infinity on aivan uskomattoman loistava rock-albumi, aivan Zeppelinin tasoista kamaa. Winds of March on todellakin yksi hienoimmista kuulemistani rock-biiseistä... Escape ja Frontiers olivat vielä ihan ok lättyjä, mutta Raised on Radio oli jo suurimmalta osaltaan melko lällyä.
Uudesta Journeystä (Perryn jälkeen) ei edes viitsi puhua tässä yhteydessä. Se on pelkkä nostalgia-akti.
Ja Perrystä voi sanoa mitä vain, mutta kieltämättä yksi kaikkien aikojen rock-laulajistahan se oli. Jopa Raised on Radio-albumilla äijä antaa aikamoisia näytteitä... "It could have been you" on jopa upea biisi muuten kehnolla levyllä. Basistina tuolla lätyllä (ja kiertueella) oli muuten American Idol-tuomari Randy Jackson.
PS: Tuon "Who's Crying Now" -biisin on esittänyt coverina monta artistia. Paras versio on mustalla soul-laulajalla Randy Crawfordilla. Open Arms on kammotus kenen tahansa esittämänä, mutta kaikista kamalin tuo vanha Journey-siirappi on Mariah Careyn käsittelyssä.
Edit: huomasin jonkun muunkin suivaantuneen tuosta coverista. Paska mikä paska.
Kova bändi, jossa oli todella kovia soittajia ja loistava laulaja... sääli, että myivät sielunsa kaupallisuudelle ja siirapille. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
