Yleistä keskustelua musiikista ›

Hmm... No ainakin mun itsetunto on ehkä parantunut jonkun verran, kun aloin soittaa.Oon nykyysi varmaa paljo lepposampiki, ku saan purkaa paskan fiilixen soittamalla sormet verille.. Kuulostaa hassult, mut must tuntuu, et mun persoonallisuus ei olis kehittyny ihan tälläsex, siis positiivisel taval; ja lisäx oon oppinu vähän enemmän hyväxymää itteni tälläsenä kun oon...
Huonoja puolia ei oikeestaa oo ku se, et koko aija pitää ostaa uusii nuottei, levyi, jiiänee... Ai nii, ja sit se, et jouruin luopuu mun pitkist kynsist...Mut se oli sen arvosta!

tälläsex, siis positiivisel taval; ja lisäx oon oppinu vähän enemmän hyväxymää itteni tälläsenä kun oon...
 
Nii ja onhan se äx nii sexikäs et sitä on ihan pakko käyttää. Eix je?

Ainakin kuvista ja vanhempien kertomuksista päätellen koko homma lähti liikkeelle 4 vuotiaana, kun kitaraa/urkuja pyytelin joululahjaksi. Eli onhan se melkein 3/4 elämästäni varastanut, vaikka välillä on ollut taka-alallakin. Identiteetin muokkaajana se on toiminut aika voimakkaasti. Pubertiteetin kynsissä oltiin niin hevaria, niin hevaria (vaikka silloinkin hevi oli mielestäni korkeintaan keino päästä porukoihin), myöhemmin punkkaria ja vaikka minkäsortin maailmanparantajaa ja varsinkin näiden myöhempien protestivaiheiden muovailemana olen se mikä olen. Omistan vahvat arvot ja varmasti uskallan tuoda ne tarpeen tullessa esiin. Musiikilla on tähän kaikkeen ollut vähintäänkin giganttinen vaikutus.
 
Niin, ja basistihihhulin allekirjoitusta lainaten: se pelasti minut urheilulta.

a) omistaisin soitinkasan sijasta materiaalia sisustuksesta maalaamisesta
b) omistaisin ehkä vapaa-aikaa, tai käyttäisin sen maalaamiseen
c) en olisi löytänyt ja päässyt niin samanhenkisten ihmisten pariin
d) en varmasti olisi näin tyytyväinen elämääni
e) tietäisin muusiikin ulkopuolella olevasta maailman menosta paljon enemmän
 
Eli olisin suunnannut mielenkiintoni varmaankin muualle taiteenalalle, tv:seen ja elokuviin vielä laajemmin.
Mutta en kyllä usko että olisin missään tyytyväisempi kun musiikin kanssa, ja sen kautta tulleiden ihmisten.
Musiikki, kiitos. Elämän tarkoitus, sanotaan näin.
 
Edit: Tai ehkä sittenkin olisin alkoholisti. Aktiiviharrastaja.

En oikeestaan oo ihan varma mistä idea pitkään tukkaan mulla alun perin tuli, mutta se ei mitenkään liittynyt siihen että rockstaroilla on pitkät hiukset
 
Enhän mäkään pitkää tukkaa kasvattanut siksi, että vaikka Zakk Wyldelläkin on. Jotenkin vain assosioin sen soittamiseen, koska aloin kasvattamaan jonkin verran sen jälkeen, kun aloin kitaraa soittamaan. Tai, no jaa, soitinhan minä pienenä poikana piano, mutta ei mulla silloin ollut pahimmillaan kuin pieni mulletti. Mutta mä soitinkin lähinnä jaskaa ja klasaria. Joten kai se tukankasvatus rockista/hevystä johtuu.
 
Ja pitkä tukka on hienompi kuin lyhyt.
 
Vahvistan tämän tiedon, ainakin omassa tapauksessani. Askarruttaa vaan, että mistä se idea tuli edes kokeilla kasvatusta.

Kaikki ylimääräinen raha menee soittokamoihin tahi levyihin eikä ole moneen vuoteen ollut päivää jolloin olisin ollut kokonaan ilman musiikkia.
Lisäksi melkeenpä ainoat kaverit on tulleet musiikin kautta. Niitäkään ei tosin nykyään näe yleensä muuten kun treeneissä. Eli sosiaalinen elämäni olisi - jos mahdollista - vieläkin tyhjempää ilman musiikkiharrastusta.

Musiikin ympärille on kasvanut illuusio, joka on säilytettävä keiknolla millä hyvänsä, koska sen jälkeen ei ole jäljellä mitään. Tai sitten kaikki pitää opetella uudestaan. Tämän tajuavat vain ne, jotka sen itse kokevat, muille on turha selittää. If you have to ask, you`ll never know.
 
Uskaltaisin sanoa että olen kokenut samoja tuntemuksia.
 
Musiikki on minulle henkireikä, maailma joka antaa mahdollisuuden irtautua hetkestä, ja yksi niistä asioista elämässäni jotka antavat minulle eniten. Musiikki on se asia, josta haluan oppia koko ajan lisää ja joka luo vahvimmat tunnetilat.
 
Musiikin kautta olen tutustunut lukuisiin ihmisiin ja saanut elämääni sisältöä ja kokemuksia.

Jumalauta mies. Täällä on toinen, joka on ollut yhdeksän vuoden kypsässä iässä samoissa ajatuksissa.
 
Meikäläisellä tuo siirtyi 11ikävuoteen. Silloin kuulin Sentencedin ja HIMin tuotantoa ensimmäisen kerran ja siitä alkoikin sitten ysiluokkaan asti kestänyt ankara angstivaihe. Ei helevetti,multahan meni nyt viimeinenkin uskottavuus :).
 
Joo mutta ankeaa ois elämä ollut ilman musiikkia. Sen verran olen pedagogi/keikkahommilla jo tienannut että vaikka soittopelit ja cd:t ovat vieneet paljon rahaa niin vähintään omillaan tässä ollaan. Siinä mielessä olen valtavirrasta poikkeava muusikko että opiskelut/ammatilliset tavoitteet ovat pysyneet etusijalla vaikka musiikkiinkin olen panostanut ihan tosissaan. Musiikin kautta olen saanut paljon ystäviä, mainetta,kunniaa ja parannusta kouluarvosanoihin koska opettajakin liikkuvat klassisen ja jazzin harrastajapiireissä. Musiikki on antanut sisältöä elämään ja energiaa kaikkeen muuhun.

Musiikki, punaviini, shakki, seksi ja luonto. Siinäpä koko setti.

Tässon kaksi vaihtoehtoa. Joko en olisi koskaan kuullut rinkobiitleseistä ja olisin elänyt normaalin, kunnollisen, kuukausipalkkaisen elämän tai sit kävi niinkuin kävi.

Tässon kaksi vaihtoehtoa. Joko en olisi koskaan kuullut rinkobiitleseistä ja olisin elänyt normaalin, kunnollisen, kuukausipalkkaisen elämän tai sit kävi niinkuin kävi.
 
Mulle kävi just samalla tavalla. Vaikka kuukausipalkka onkin. Rinkobiitlesit ne teki tempun jota ei voi toistaa.