Yleistä keskustelua musiikista ›

Minkä asioiden luulisit olevan toisin elämässäsi ilman musiikkia?
 
Mitä hyviä/kenties huonoja asioita musiikki on tuonut mukanaan?

Ylipäätänsä on jokin sisältö elämässä.
Samalla sain myös ns. suuremman tavoitteen.
 
Enempää olisi turha sanoa.

En olis hengissä ilman musiikkia. Ja tää ei sitte oo mitään leveilyä vaan fakta.

Nooh... sitä alkoi kuunnella musiikkia muunakin, kuin taustamusana. Tuli aloitettua kitaran soitto, bänditouhut ja sitä kautta uusia tavoitteita elämälle. Ja tietysti hapankorppu.

Minkä asioiden luulisit olevan toisin
 
Ehkä olisin viihtynyt koulussa ja omaisin jonkun "oikean" ammatin. Eli se perinteinen... :)
 
Mitä hyviä
 
Pitänyt poissa pahanteosta.
 
kenties huonoja asioita
 
Pankkitilin laihtumisen ja sen myötä asunnossa akuutin tilanpuuteen...

Musiikki on minun elämä. En todellakaan tiedä, mitä tekisin, jos joutuisin lopettamaan musiikin harrastuksen. Joskus mietin ihan huvikseni: Jos saisin vanhassa rahassa miljoona markkaa, ja vastapalveluksena en saisi enää koko loppuelämässäni olla missään tekemisissä musiikin kanssa(eli kuuntelu ja soittaminen kielletty), niin tulin siihen tulokseen, että miljoona saisi väistyä. Musiikkia ei vie minulta mikään. Joskus myös mietin sitä, että olisi aivan kauhea tilanne, jos vaikka menettäisin yllättäen kuulon. Se voi tapahtua kelle vain, ja siihen olisi totuttava.

Parempi olisi ollut kun en olisi musiikista koskaan kuullutkaan.
 
Nuorempana kaikenlaisen "hämymusiikin" kuuntelu johdatti minut huonoon seuraan, jossa opin käyttämään huumeita. Siinä menin elämästä monta vuotta hunnigolle.
 
Levyjen hankkimiseen on mennyt suunnaton määrä rahaa - hyllyissä on metritolkulla muutaman keran kuunneltuja vinyylejä, joita ei enää kestä kuunnella - olisi voinut nekin rahat johonkin fiksumpaan sijoittaa. Puhumattakaan mikä riesa niistä on ollut kaikissa muutoissa ja nytkin vievät aika paljon tilaa...
 
Soittoharrastuksen takia on tullut haalittua kaikenlaisia vehkeitä. Ja taas silkkaa rahanhukkaa. Olisihan joku soitin aivan asiallinen, mutta kun mukaan tuli semmoinen "keräilyvietti" että mitään ei raskinut myydä vaikka uusia on ostellut. Niitä koskee sama rahanmeno kuin levyjäkin. Näistä vielä vaimo valittaa kun vievät yhden huoneen kokonaan ja niitä on levällään muuallakin pitkin taloa. Soittopelien osteluun on vielä mennyt aikaa ja vaivaa ja joutavaa jaarittelua kavereiden kanssa aivan käsittämättömästi aikaa. Senkin ajan olisi voinut käyttää vaikka lukemiseen ja urheiluun tms. hyödylliseen.
 
Soittoharrastuksen pahimmassa vaiheessa ryhdyin elämään valheellisessa haavemaailmassa. Päivät menivät unelmoidessa menestyksestä, kuuluisuudesta, kauniista naisista ja runsaasta rahasta. Senkin ajan kun olisi käyttänyt opiskeluun tai työntekoon niin olisivat asiat paremmassa järjestyksessä.
 
Että semmoista - en kyllä voi kenellekään musiikkia harrastukseksi suositella. Musiikki vain aiheuttaa todellisuuspakoa - on semmoista turhanaikaista eskapismia, joka vielä käy kalliiksikin. Ja työelämässä huomaa, että on kiinnittänyt huomiota aivan vääriin asioihin - sellaisiin, joita ei yleisesti enää aikuisiässä arvosteta. Vähän minuakin pidetään lapsellisena - jonkilaisena kummajaisena, johon suhtaudutaan alentuvaisesti, mutta ei oteta mukaan mihinkään tosimiesten juttuihin, joissa asioista sovitaan.
 
Kyllä v....ttaa.

Hmm tuota, kait minä en hengissä olisi. Onhan se vähän silleen kornia ajatella oikein paatoksella tuommosta, mutta kaavailin itsaria 9-vuotiaana ja olin muutenkin aika henkisesti hunningolla ala-asteella. Heti sitten jaksoin paremmin kun löysin ekan bändin jonka musa iski lujasti (ja samalla myös useampia), kunnon Manowar-malliin kyseessä oli metallia ja vieläpä Stratovariuksen levy Visions.
Tapahtumana ehkei niin korni, mutta tekstinä kyllä.
 
Sitten taas musiikin säveltäminen ja soittaminen silloin kun sävelsin tai soitin vielä vain itselleni oli erittäin siistiä hommaa. Paitsi että kehittää luovuutta, säveltäminen on tavallaan loogisten ongelmien ratkomista kun yrittää saada erilaisia osia liitetyksi toisiinsa ja saada niitä säveliä aikaan. Tosin itsekritiikkikin nousi siinä mukana, varsinkin kun alkoi miettiä tosissaan että jos ei vaan nypläisi salassa yksinään. Mitä enemmän on tavannut muita samanikäisiä tai vähän vanhempia harrastelijoita, sitä suurempi alemmuuskompleksi on kehittynyt - vaikkei tosiasiassa tasoero olisi kovinkaan suuri. Yleensä se onkin se asia, että nämä ovat kerinneet saada aikaan jo aika paljon.
 
Eli siis erittäin positiivisesti, mutta myös erittäin negatiivisesti.
 
EDIT: Ai niin, ja tuo kuunteluharrastus. 1997-2001 kuuntelin kaiken musani mp3sina koneelta. Sen jälkeen on maku siirtynyt yhä harvinaisempaan ja harvinaisempaan kamaan mutta myös laajentunut, eli ostettavaa on ja rahaa kuluu, varsinkin jos saa vinyylinä.

En tiedä olisko musta tullu sellanen masennus/negative creep-teini jos en olis kuunnellu sitä musaa mitä kuuntelin (WZ, FNM, UKJ, Pantera, myöhemmin Apulanta, Nirvana, Marilyn Manson jne). Olisin varmaan joku umtsii-umtsii-tavispelle tosin oon aina diggaillu vähä paistetella ja rockstar-jutska on ollu lähellä sydäntä. Eli siis:
 
En usko että oisin voinu välttyä kuuntelemasta rockia. No jokatapauksessa nythän osaan soittaa kitara-kategorian soittimia ja oon oppinu laulamaankin ja oon kehittyny musikaalisesti älyttömästi. En tiedä mitä hyötyä siitä on mutta itse nautin suunnattomasti musiikin esittämisestä =) Musiikki kuulostaa niin erilaiselta kun sitä osaa itse soittaa =)

En voisi edes kuvitella, mitä tekisin nykyisin, jos en musiikin ympärillä jotain..Vähän jopa pelottava ajatus, etten olisi aloittanutkaan tätä harrastusta. Vieläkin miettisin, että mitä ihmettä sitä tekisi isompana.
Olisin sitten varmaankin ajautunut sinne toiseen suuntaan, urheiluun, kuten muukin perhe.

Hmm tuota, kait minä en hengissä olisi. Onhan se vähän silleen kornia ajatella oikein paatoksella tuommosta, mutta kaavailin itsaria 9-vuotiaana...
 
Jumalauta mies. Täällä on toinen, joka on ollut yhdeksän vuoden kypsässä iässä samoissa ajatuksissa.

En tuntisi ketään nykyisistä ystävistäni, saatikka muijaani. Olisin todennäköisesti jossain opiskelemassa jollekin "oikealle" alalle. sen lisäksi että puhun vain pillusta,musiikista ja vanhoista kummeleista, puhuisin todennäkösesti vain pillusta ja vanhoista kummeleista.
 
Kaikki rahani menevät musiikkijuttuihin.(levyt,soittimet)
Saan ne rahat musiikista.
+/- nolla mutta hei, mulla on kivaa!!!

Minusta on tullut entistä hermostuneempi!

Minkä asioiden luulisit olevan toisin elämässäsi ilman musiikkia?

Mitä hyviä/kenties huonoja asioita musiikki on tuonut mukanaan?
 
Hohhoo. Nyt alkoi vähintäänkin hymyilyttää. Jos en ikinä olisi aloittanut soittoharrastusta, niin:
-minulla olisi erinomaiset kouluarvosanat, koska tunnit eivät olisi menneet sanoitusten ja sointukulkujen miettimiseen/yleiseen haaveiluun, eikä viimeisiä tunteja tarvitsisi lintsata, kun mieli halajaa soittamaan
-minulla olisi valtava määrä rahaa, koska ei olisi tarvinnut hankkia soitinarsenaalia ja hirmu levykokoelmaa
-äiteen ei tarvitsisi aina säännöllisin väliajoin muistuttaa tukan kampaamisesta
-kukaan pälli ei huutelisi "Vitun pitkätukka mee parturiin!"
-minulla olisi paljon enemmän aikaa sosiaaliseen kanssakäymiseen, kun ei tarvitsisi luuhata kotona/treeniksellä harjoittelemassa
-minä en olisi minä
 
Siis, vaikka välillä tuntuukin, että soittaminen on sinänsä aivan turhaa, koska tuskin musta mikään suuri stara tulee, niin en silti voi kieltää sitä, että musiikki ja musisoiminen on osa identiteettiäni. Ilman musiikkia olisin varsin tyhjä.
 
EDIT: Niin, se olennaisin unohtui. Soittaminen on aivan helvetin hauskaa puuhaa, vaikka välillä meneekin hermot.

Noh, tekemistä on löytynyt 5 vuotta. Rahaa olisi useita tuhansia euroja enemmän. Musiikkikokoelmaan se ei ehkä olisi vaikuttanut, koska ostin levyjä jo kauan ennen soittamisen aloittamista. Hmm, ehkä se on kuitenkin muuttanut musiikkimakua - ihan mikä tahansa tusinamusiikki ei enää kelpaa, vaan pitää olla reilusti enemmän musiikillisia kikkoja ja taituruutta (ei pelkkää nopeutta, siis).

Ilman musiikkia? Ei sellaista vaihtoehtoa ole.
 
"Emme ole tällaisia siksi, että soitamme rockbändissä. Soitamme rockbändissä siksi, että olemme tällaisia".
 
-Alex Van Halen-
 
Musiikki ja sen ympärillä hössöttäminen vie kaiken ajan, se on vienyt itsetunnon ja palauttanut sen uudestaan ja kasvattanut egon WTC:n kokoiseksi (pre 9/11). Musiikin ympärille on kasvanut illuusio, joka on säilytettävä keiknolla millä hyvänsä, koska sen jälkeen ei ole jäljellä mitään. Tai sitten kaikki pitää opetella uudestaan. Tämän tajuavat vain ne, jotka sen itse kokevat, muille on turha selittää. If you have to ask, you`ll never know.
 
Siltikin; usein tulee mieleen, että olishan tuolla paljon muutakin kuin iänikuiset samat sointukierrot ja jonkun jonninjoutavan monimilonäärin lausumat latteudet, joita meitsit pitää järkevinäkin juttuina ja kuolaavat kuin hyvinoppineet Pavlovin koirat.
 
MUTTA KUN PERKELE MIKÄÄN MUU EI KIINNOSTA!

Jos en olisi aikoinaan innostunut musiikista, olisin varmaan alkanut urheilemaan, tällöin en omaisi kaljamahaa ja myös kunto lähentelisi huippua. Kitaroiden ja vahvistimien sijasta huoneen seiniä sekä nurkkia koristaisi sukset ym. urheiluvälineet. Olisi siis kannattanut aikoinaan unohtaa koko musiikkitouhut.

Vaikee sanoa. Aika erilainen elämä ois ilman musiikkia. Vaikka vasta yläasteiässä aloin aktiivisesti kuuntelemaan musiikkia. Siitä lähtien se onkin sitten vaan muuttunut merkityksellisemmäksi. Lukion alussa aloitin kitaransoiton. Ja sittemmin rupesin jo haluamaan itse tehdä omaa musiikkia. Ja tässä ollaan (ei vielä pitkällä).
 
En kyllä yhtään osaa sanoa mitä tekisin ilman musiikkia. Varmaan lueskelisin enemmän ja kirjoittelisin enemmän. Ja harrastaisin kuvataidetta. Teen noita tietty nytkin. Ois mahdollista etten ois keskeyttänyt opintojani Lappeenrannan teknillisessä (kun musiikki on yks asia mikä tarjoaa vaihtoehdon), mutta eipä mitenkään varmaa. Oisin varmasti itsetuhoisempi ja masentuneempi ilman musiikkia.
 
Kuuntelen musiikkia usein lähes koko valveillaoloajan että kyllä se aika merkityksellinen asia on.
 
-kukaan pälli ei huutelisi "Vitun pitkätukka mee parturiin!"
 
Mun tukkamuotiin ainakaan ei ole musiikki vaikuttanut. En oikeestaan oo ihan varma mistä idea pitkään tukkaan mulla alun perin tuli, mutta se ei mitenkään liittynyt siihen että rockstaroilla on pitkät hiukset... enemmänkin jotain että entisajan ihmisilläkin oli miehillä pitkä tukka ja pitkä tukka on luonnollinen.. jotain sinne päin. Ja jonkinlainen 'kapina' tietty (ei niinkään vanhempia vastaan kuin omanikäistäni massaa). Ja pitkä tukka on hienompi kuin lyhyt.

-äiteen ei tarvitsisi aina säännöllisin väliajoin muistuttaa tukan kampaamisesta
-kukaan pälli ei huutelisi "Vitun pitkätukka mee parturiin!"
 
heh, tuttua touhua. eipä sinänsä haittaa ku vertaa siihen että perässä juoksee vihainen humalainen joukkio nyrkit pystyssä "perkele hippi pysähdy ni me tapetaan sut !!!". useemman kerran on yritetty tulla päälle ja monesti onnistuttu, ei oo onneks henki lähteny....
 
lihavuus ja pitkät hiukset on sellainen juttu että saa turpaansa 1000x verrattuna "normaali" ihmisiin ja myös seuranhaku on vaikeempaa... mut saapahan leikkiä hippirockitähtee :P