Kitarat: kitarakamat ›

Elikkäs kun Gibsoniin ei ole oikein varaa niin katsastelisin halvempia Les Pauleja.
Ebayssä näyttää aina olevan noita kopioita Lesistä esim:Hohner ,Johnson,Marathon,Aria,Ibanez.
Mitenkäs onkos nuo ihan jätettä vai tekeekös ton merkkisillä kitaroilla mitään,jollakin kokemusta?
Tai sitten hommattava Epi.

ONNEA!!!!
 
Olet 64000. henkilö joka on aloittanut aiheen tästä.
 
Suosittelen koittamaan Takua...eiku...Tikua...Makua...eiku
 
HAKUA.
 
Saatana. Samoja saatanan juttuja koko vitun ajan.
 
EDIT: Tuohtuneisuuksissani unohdin pisteen.

Elikkäs kun Gibsoniin ei ole oikein varaa niin katsastelisin halvempia Les Pauleja.
Ebayssä näyttää aina olevan noita kopioita Lesistä esim:Hohner ,Johnson,Marathon,Aria,Ibanez.
Mitenkäs onkos nuo ihan jätettä vai tekeekös ton merkkisillä kitaroilla mitään,jollakin kokemusta?
Tai sitten hommattava Epi.
 
Hohnerin kopiot on kautta linjan hyviä. Johnsoneista ja Marathoneista en ole kuullutkaan, 60- ja 70-lukujen Ariat ovat yleensä todella hyviä, Ibanezit samoin vaikka niitä on pulttikaulaisinakin.
 
Liimakaulaiset ovat pääsääntöisesti hyviä. Hohner, Aria ja Ibanez ovat yleensä parempia kuin nykyiset Epiphonet, samaa luokkaa kuin liimakaulaiset Tokait.
 
Näin mun nähdäkseni. Fox varmaan tarkentaa kohta...

Japanilaisista kopioista minä ainakin lähtisin aluksi liikkeelle. Greco, Fernandes/Burny, Tokai, ESP/Edwards, ESP/Navigator, Tokai, Epiphone Elite/Elitist ym. Korealaisista malleista kärjessä lienee Fenix Les Paulit.
 
Tärkein juttu LP-kopiota etsiessä (olettaen, että haluaa mahdollisimman paljon Gibsonia niin ulkonäöltään kuin spekseiltään muistuttavan kepakon) on mielestäni opetella tunnistamaan eri puulajit. Varsinkin halpisluokassa myydään paljon noita LP:n näköisiä, mutta täysin eri puista tehtyjä kitaroita. eBayssa noita on ihan pilvin pimein, monessa ei edes kerrota mitä puuta kitarassa on. Noista 70/80 luvulla tehdyistä kopioista taasen löytyy paljon esim. saarnista tai vaahterasta tehtyjä yksilöitä. Eli opettele tunnistamaan mahonki pelkän kuvan perusteella.
 
Tietysti välillä esim. eBay-ilmoituksissa kuvat ovat mallia "postimerkin kokoinen suttu" jolloin on yleensä parempi etsiä netistä kepukan speksit tai vastaavasta mallista kuvia.
 
Nuo Johnson ja Marathon merkit eivät ainakaan minussa herätä juuri luottamusta. Jos kitaroiden hinta on uutenakin (käytetyt sitten erikseen) jotain 100€:n luokkaa, ei voi olettaa saavansa mistään erityisen laadukkaista osista rakennettua kitaraa.
 
PS. Saksan eBayssa on yksi Fenix LP Standard tarjolla. Hinta on tosin jo nyt reilusti enemmän kuin mitä omasta LP Customistani (kts. omakuva) maksoin, mutta tuohonkin hintaan kyseessä on mielestäni hyvä kauppa. On muuten hyvä esimerkki siitä, miten laadukkaat valokuvat voivat pistää kaupan käymään.
http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dl … y=2384&item=3765031917&rd=1

edit: Hienot Fenix "Lesteri" kuvat.

Japanilaisista kopioista minä ainakin lähtisin aluksi liikkeelle. Greco, Fernandes/Burny, Tokai, ESP/Edwards, ESP/Navigator, Tokai, Epiphone Elite/Elitist ym. Korealaisista malleista kärjessä lienee Fenix Les Paulit.
 
Kiven ja LaXun postauksiin ei paljo lisättävää jäänyt, mutta ku mainittiin niin täytyyhän minunkin ruveta ötväilemään (Vallanki kun LaXu kaks kertaa mainitsi Tokain..:) )
Jos perusasioista lähdetään, eli kolmella merkillä on oikeus käyttää Les Paulin nimeä ja tuota "maagista" runkomuotoa.. yks on sitten laskuista pois hintansa puolesta, eli Gibson, mutta kannattaa katsella nettihuutokaupoista nimellä Orville tai Orville by Gibson olevia Japanin markkinoita varten tehtyjä kitaroita, niitä on kiitettävästi kulkeutunut Eurooppaankin.. Epiphonen ehkä suurin "haitta" on tuo klassinen Epiphone-headstocki joka on tosiaan omansa.. Epi Elitist, ja Tsekissä tehdyt Epit (B-kirjain sarjanumeron alussa) ovat ne ehdottomasti laadukkaimmat, mutta kyllähän sieltä ihan soittimia löytyy..
Jenkkilässä vanhat Kalamazoon tehtaan käsityöveteraanit tekee Heritage-merkillä kitaroita, mutta nekin on jokseenkin hintavia..
Kopioita on kaikilla itseään kunnioittavilla japanilaisilla soitinkonserneilla, ja lisäksi niitä tehdään/on tehty erikoisillakin mallinimillä noissa suurissa massatuotantolaitoksissa itäisillä mailla..
Hamamatsun tehtaat pistää edelleen kopioita markkinoille Tokai-nimellä Japanissa ja Korean puolella samaten, tosin korean Tokait tulee samasta tehtaasta/tehtaista kuin kaikkien muidenkin merkkien kitarat, poislukien nyttemmin Epiphone on siirtänyt valmistusta Kiinaan omille tehtailleen..
Kuuluisa "lawsuit"-aika oli taas Hoshinon USA-kopioitten loppu, lukuisat USA:n valmistajat nostivat yhteisen kanteen Ibanezia vastaan, jota lähti hoitamaan Gibsonin lakimiehet, mukana oli kylläkin myös Fender ja Rickenbacker, joiden malleja myös valmisti Hoshino/Ibanez.. Mutta siis LP-kopioihin.. Ibanezin sisarmerkkejä oli kohtuullisen runsaasti, osa tarkoitettu eri markkina-alueille kuten esim. Greco, Penco, Univox, Mann, Morris jne. Noista katselisin varsinkin Grecoa ja "parempia" Ibanezeja. Brittein saarten CSL-Antoria myös kannattaa tsekata. Muita konsernin "merkkejä" Euroopan markkinoilla olivat mm.Isonez, Kasuga, Luxor, Halifax, Cimar, Maya, Global, Sekova, ja Polaris
Fernandes/Burny ja Fenix on myös todella hyviä, jos sattuu löytymään..
Myös toki noita uudempia tulokkaita oleva J&D brothers..
Matsumoku-konsernista on ehkä Suomessa tunnetuin merkki Aria, jolla myös oli kopiot LP:stä ja monesta muustakin.
Tuossa sulle vähän lisää nimiä... ja niinkuin Kivi totesi, liimakaulaista, oikeista puista tehtyä kannattanee katsella.. Itse täytyy sitten ratkaista haluaako kokopuisen vaahterakannen vaiko ulkonäöltään monesti houkuttelevamman viilukannen.. Kovin halvoissa kitaroissa on usein tuon viilun sijasta vinyylinen "tapetti" eli fotoflame-kansi..
 
Lista on kovinkin vajavainen, sillä kuten alkuun jo tuolla totesin, monet massavalmistajat tekee usealle merkille kitaroita, ja joku maahantuoja/edustaja saattaa tilata jonkun sarjan jollain nimellä, ja sitten taas vaihtaa tuota mallinimeä. Näitä on ollut 70-luvulta lähtien...
Että siitä vaan metsästelemään...=)

Sitte on tietysti nämä Aria PE:t, jotka on niinsanotusti modernisoituja Lespoja. Kaulan ja rungon liitos on sulavampi, on viistousta etc. Uudemmistakin se liimakaulanen Special on saatanan hieno ja hyvä kitara, vaikka onkin korea korealainen.

Sitte on tietysti nämä Aria PE:t, jotka on niinsanotusti modernisoituja Lespoja. Kaulan ja rungon liitos on sulavampi, on viistousta etc. Uudemmistakin se liimakaulanen Special on saatanan hieno ja hyvä kitara, vaikka onkin korea korealainen.
 
Aria PE:täkin hienompi olis saman konsernin Westone Prestige.. Mä jätin nuo kaikki rungoltaan erilaiset mutta puiltaan LP:tä muistuttavat veks kaikki, muutenhan olsin kirjottanu "historiikin" Iban Artisteista.. 8)

Aria PE:täkin hienompi olis saman konsernin Westone Prestige.. Mä jätin nuo kaikki rungoltaan erilaiset mutta puiltaan LP:tä muistuttavat veks kaikki, muutenhan olsin kirjottanu "historiikin" Iban Artisteista.. 8)
 
Näin on joo... Täytyykin vielä noista PE:istä sanoa se, että nämä uudemmat korealaiset on selkeesti enemmän Lepakon mukaan stailattu kuin ne vanhat.

Näin on joo... Täytyykin vielä noista PE:istä sanoa se, että nämä uudemmat korealaiset on selkeesti enemmän Lepakon mukaan stailattu kuin ne vanhat.
 
Täytyypä todeta, etten oo tutustunu.. Onko "korea korealainen" kanneltaan viiluteltu, vaiko kokopuuta? Toisaalta otaksuisin, että viilua, sillä jos otetaan huomioon valmistusmäärät ja tarvittava puu, ei edes kaikki "leveälehtivaahteran" kuviollinen raakapuu riittäis. Puhumattakaan sitte raaka-ainekustannuksista.. Kylmiä tosiasioita nämä.

(Vallanki kun LaXu kaks kertaa mainitsi Tokain..:)
 
Hups. Olen tainnut vastailla Tokai-aiheisiin liikaa, Orvilletkin olin unohtanut. Tokai periaatteessa edustaa vähän niin kuin molempia ääripäitä, siltä löytyy mallistosta Gibsoneita niin spekseiltään kuin muodoiltaankin kopioivia kitaroita, mutta samalla myös ns. "epäaitoja" kopioita, joilla ei ole LP:n kanssa muuta tekemistä kuin muoto..eli näihin korealaisiin Tokaihin viittaan. Eivät ne välttämättä huonoja kitaroita ole (älkää korealaisten Tokaiden omistajat suuttuko), mutta minusta ne eivät kyllä Les Pauleilta kuulosta.
 
Noihin Epiphoneihin voisi vielä lisätä, että niitä saa kyllä "aidolla" lavallakin, mutta tällöin joutuu hommaamaan Japanin markkinoille tehdyn mallin. Japanissa nääs myydään useimpia LP-kopioita samanlaisella lavalla kuin Gibsoneissa. Japanissa käydessä yllätyin myös siitä, että Greco-, Fernandes- ja Burny-merkkien kitaroita valmistetaan yhä. Fernandeseista USA:ssa ja Euroopassa ei näy kuin noita lafkan omia, käsittääkseni Kiinassa tehtyjä malleja (Ravelle ym.), mutta Japanissa myivät eksakteja LP-kopioita.
 
Meikäläisen "parhaat LP-kopiot 1000€ tai alle" listalla Tokai on pudonnut pari askelmaa alemmas ja tällä hetkellä kärkisijaa pitää ESP/Edwards LP-kopsut. Niitä ei tosin myydä kuin Japanissa, kuulemma Ishibashilta saa tilattua. Parin yksilön perusteella erittäin kauniita ja hyvin soivia yksilöitä, eikä varmasti haittaa, että tulevat vakiona Seymour Duncanin mikeillä varustettuna. Hinnat ovat suunnilleen samaa luokkaa kuin Tokailla. Tässä pari kuvaa (hinnat tuossa ESP Custom Shopin liikkeessä olivat kalliimmat kuin parissa muussa ESP/Edwards keppejä myyvässä kaupassa):
http://www.saunalahti.fi/laxu/huu/japan-edwards01.jpg
http://www.saunalahti.fi/laxu/huu/japan-edwards02.jpg
Tahtoo toisessa kuvassa näkyvän sinisen mallin...
 
EDIT: muutettu "parhaat LP-kopsut" -> "parhaat LP-kopiot 1000€ tai alle"

Johtuuko sitten siitä, että tämä oli jonkin sortin juhlakysymys - kuudeskymmenesneljästuhannes ja niin päin pois - mutta toistaiseksi tähän on annettu ylivoimaisesti parhaat vastaukset, mitä m.netissä on koskaan Les Paul -kopioista kysyttäessä annettu. Ja sitten minä spämmään tällaisen...

Tahtoo toisessa kuvassa näkyvän sinisen mallin...
 
Siisti. Tahtoo kans. Mut ekaks mä haluun sen sitruunankeltasen mikä tässä taannoin oli esillä.

Siisti. Tahtoo kans. Mut ekaks mä haluun sen sitruunankeltasen mikä tässä taannoin oli esillä.
 
Jaa sen "raaka bansku"-värisen?? =) Tuohon LaXun ykkösvalintaan en voi ottaa kantaa, ku en kyseistä kopiota ole konsanaa käpistellyt.. Omat valintani olis kuitenkin olleet sieltä "kalliimmasta" päästä noista kopioista.. Kuvat oli kyllä kiintoisia.. Yhtä Orville by Gibson - kitaraa seurailin brittien iibeissä hetkisen, mutta melko kovalla hinnalla tod.näk. meni se...

Jaa sen "raaka bansku"-värisen?? =) Tuohon LaXun ykkösvalintaan en voi ottaa kantaa, ku en kyseistä kopiota ole konsanaa käpistellyt.. Omat valintani olis kuitenkin olleet sieltä "kalliimmasta" päästä noista kopioista..
 
Juu, ehkä tuohon omaan "parhaat kopiot" juttuuni olisi pitänyt lisätä, että ajatukseni oli "parhaat kopiot tonnilla tai alle". Tänään ei tunnu oikein perusteelliset vastaukset luistavan. :D
 
Jos taasen noista kalliimmista pitäisi valita, olisi varmaankin Tokain LS-200/LS-320, ESP/Navigator ja suomalaisten (ja muiden eurooppalaisten, esim. Nik Huber Orca) soitinrakentajien tuotokset samalla viivalla.

Jerrys musicissa on liimakaulainen, nätti LP-kopio, Jack & Danny merkkinen. 350e
 
http://www.jerrysmusic.fi

itse suosittelen epiphoneja,
 
varsinkin jos jostain löydät 90-luvun alun lespoja. omani ostin vuonna 95 ja ei ole ollut mitään moittimista. toiminut hyvin ja kestänyt kovaakin käytöä.
 
nykyiset, etenkin elite/elitist sarjan epiphonet on loistavia

http://www.saunalahti.fi/laxu/huu/japan-edwards02.jpg
 
Komioita on puut. Lieneeköhän ihan oikeaa kunnon paksua tavaraa. Ja seepratkin, oikein reverse-sellaiset :o)

No meillä on toistakymmentä vuotta ollut Washburn LP.
Ei mikään halpiskopio mutta toisaalta melkeinpä parempaa työtä mitä alkuperäinen...