Aloittelijat ›

Jos helpolla halut selvitä niin hae tuolta linkistä joku "Guitar tuner" vaikka http://www.hitsquad.com/smm/win95/GUITAR/

www.metronomeonline.com
 
Tuolta saa A-äänen.

Sitten vanha klassikko: lankapuhelimen valintaääni likimäärin A:sta...

Terve neuvo kaikille aloitteleville kitaristeille: Samalla kun hankitte kitaran,
 
OSTAKAA MYÖS VIRITYSMITTARI
 
ja pyytäkää kaupan setää neuvomaan kuinka sitä käytetään. Loppuu se kikkailu.

Terve neuvo kaikille aloitteleville kitaristeille: Samalla kun hankitte kitaran,
 
OSTAKAA MYÖS VIRITYSMITTARI
 
ja pyytäkää kaupan setää neuvomaan kuinka sitä käytetään. Loppuu se kikkailu.
 
Aivan loistava neuvo. Jospa minäkin olisin vaan heti hommannut sen virittimen. Ei olisi tarvinnu soittaa paria vuotta epävireisellä kitaralla. Viriittimen hommattuani kyllästyin kuitenkin siihenkin ja aloin treenaa vaan pelkästään kitaran virittimistä ja kappas jo kuukaudessa sainkin kitaran vireeseen ilman mittareita. Kyllä se siitä kun siihen hommaan vähän panostaa.

Joo kyllä se viritysmittari on ihan kätevä vehje kun kitaraa virittää, mutta mun mielestä kannattaa opetella virittämään myös korvakuulolla. Omalla kohdalla molemmista on ollut hyötyä.

Kannattaa opetella virittämään korvakuulolta, sen jälkeen sit se viritysmittari...

Eli jos kysyjä tarkoitti miten korvakuulolta virittäminen käytännössä tapahtuu: 440A olisi hyvä ottaa viritysraudasta, koska esimerkiksi piano ei saa soitinta resonoimaan niin hyvin kuin rauta, jonka hyvä paikka on joko tallalla tai kannella tallan lähellä. Kitaran A siis flageolettina viidenneltä kieleltä viidennestä asemasta. Kuudes eli E viritetään viidennen kielen mukaan; Flageoletti kuudennen kielen viidennestä asemasta vastaa viidennen kielen seitsemännen aseman flageolettia jne. ... Neljäs ja kolmas kieli viritetään samalla tavalla. Toinen kieli eli B(H) viritetään kuudennen kielen flageoletilla seitsemännestä asemasta, toinen kieli kuitenkin soi avoimena kielenä. Ensimmäinen kieli viritetään ensin toisena oktaavina kuudennelle avoimelle kielelle, sitten hienosäätö flageoletilla, joka saadaan viidennen kielen seitsemännestä asemasta(ensimmäinen siis avoimena). Virittäessä siis kuunnellaan resonanssiääntä, epävire kuuluu "aaltoiluna" priimissä.
 
Jotkut tahot ovat sitä mieltä ettei huiluääniä kannata/voi käyttää sähkökitaran virittämisessä. Olen eri mieltä. Jos meni liian peruskamaksi tai jos selitykseen lipsahti virheitä, niin otan taas ilolla vihaista kritiikkiä vastaan :)!!
 
-Lassa

Kannattaa opetella virittämään korvakuulolta, sen jälkeen sit se viritysmittari...
 
Korvakuulolta virittäminen on epäilemättä hyödyllinen taito, mutta sitäkään ei välttämättä opi jos ei tiedä miltä vireessä olevan kitaran pitäisi kuulostaa ja mikäli pahimmassa tapauksessa on soittanut pitkän aikaa epävireisesti ja korvat ovat tottuneet epävireisiin ääniin. Sanoisin, että kannattaa heti alkuun hankkia viritysmittari, jotta pystyy alusta asti soittamaan puhdasvireisesti. Kannattaa myös opetella alusta asti - viritysmittarin käytön ohessa - virittämään kitara perinteisin menetelmin (lue: korvakuulolta). Hyvä keino on joka virityskerran jälkeen tarkistaa mittarilla onko korva sanonut oikein.
 
Itse kadun yhä edelleen sitä, että en hankkinut viritysmittaria heti alkuun soittoharrastusta aloittaessani vaan jääräpäisesti yritin virittää kitaran ja tulos oli kehno alussa. Näin soitin epävireisesti pari ensimmäistä vuotta ja lopulta annoin periksi ja hankin viritysmittarin. Siitä lähtien en ole kärsinyt vireongelmista ja korvakuulolta viritystaitonikin on parantunut kun olen oppinut tietämään miltä vireessä olevan skitan pitää kuulostaa. Mielestäni viritysmittarin käyttö ei tee kenestäkään huonompaa korvakuulolta virittäjää mikäli ei anna koneelle ylivaltaa. Tekniikasta on suurta apua, mutta sen pitää olla renki ei isäntä. Monella asiaanvihkiytymättömällä tuntuu olevan seuraavan kaltainen ajattelutapa: "Tosimies virittää ainoastaan korvakuulolta." Olen oppinut vuosien varrella, että ko. ajattelutapa on epätarkka. Tosimies osaa virittää myös korvakuulolta, mutta tarpeen niin vaatiessa hän myös osaa myöntää tilanteiden asettamat rajoitteet (esim. aloittelutaso, kova taustamelu keikoilla ym.) ja hyödyntää apuvälineitä. Sama pätee muussakin elämässä: "Tosimies/tosinainen on oman elämänsä seppä, mutta osaa myös myöntää omat rajoitteensa ja mukautua vallitseviin olosuhteisiin parhaansa mukaan."

Itse kadun yhä edelleen sitä, että en hankkinut viritysmittaria heti alkuun soittoharrastusta aloittaessani vaan jääräpäisesti yritin virittää kitaran ja tulos oli kehno alussa. Näin soitin epävireisesti pari ensimmäistä vuotta ja lopulta annoin periksi ja hankin viritysmittarin. Siitä lähtien en ole kärsinyt vireongelmista ja korvakuulolta viritystaitonikin on parantunut kun olen oppinut tietämään miltä vireessä olevan skitan pitää kuulostaa.
 
Ei voi muuta sanoa että ihan kuin mun suusta. Just noin mullekin on käyny.

...Jotkut tahot ovat sitä mieltä ettei huiluääniä kannata/voi käyttää sähkökitaran virittämisessä...
 
Aivan.Eikä minkään kitaran.
Ei huiluäänillä saa kitaraa vireeseen.
Ei ainakaan sillä tavalla että vertaa viidennen ja seitsemännen nauhan huiluääniä.
Huiluäänet on kyllä oiva tapa saada kitara äkkiä sinnepäin, kun esim. vaihtaa kielet.
Syy minkä takia huiluäänet ei sovellu kitaran virittämiseen on että siinä viritetään kielet puhtaisiin intervalleihin keskenään, ja siihen ei edes pidä pyrkiä jos kitaran pitää soida kunnolla kaikissa sävellajeissa.

Syy minkä takia huiluäänet ei sovellu kitaran virittämiseen on että siinä viritetään kielet puhtaisiin intervalleihin keskenään, ja siihen ei edes pidä pyrkiä jos kitaran pitää soida kunnolla kaikissa sävellajeissa.
 
Näinhän se on. Äärimmäisyyksiin vietynähän tässä aletaan puhua earvanan kompensoivista satuloista, sekä buzz-feiten -tyyppisistä viritysjärjestelmäratkaisuista. Mutta lyhyesti sanoen: mittari on nopein tapa saada kitara vireeseen. Korvalla virittäminen on hyvä ja oleellinen taito osata, jo yleisen musikaalisuuden kannalta. Mutta mittari on nopein. Ja helpoin. Keikoillakin saa (pedaalimallisella virittimellä ainakin) lankun vireeseen ääritapauksessa jopa kesken biisin. Ja ainakin joka biisin välissä. Se, jos mikä, on jautaa!

Näinhän se on. Äärimmäisyyksiin vietynähän tässä aletaan puhua earvanan kompensoivista satuloista, sekä buzz-feiten -tyyppisistä viritysjärjestelmäratkaisuista. Mutta lyhyesti sanoen: mittari on nopein tapa saada kitara vireeseen. Korvalla virittäminen on hyvä ja oleellinen taito osata, jo yleisen musikaalisuuden kannalta. Mutta mittari on nopein. Ja helpoin. Keikoillakin saa (pedaalimallisella virittimellä ainakin) lankun vireeseen ääritapauksessa jopa kesken biisin. Ja ainakin joka biisin välissä. Se, jos mikä, on jautaa!
 
Heh...Meidän bändillä ei ole kellään viritysmittaria. Ollaan kyllä ajateltu ostaa. Onneksi on tullut harjoiteltua korvakuulolta virittämistä, ja tietokoneella sitten aina virittelen kitaraa "oikeaan" vireeseen.

Mutta lyhyesti sanoen: mittari on nopein tapa saada kitara vireeseen. Korvalla virittäminen on hyvä ja oleellinen taito osata, jo yleisen musikaalisuuden kannalta. Mutta mittari on nopein. Ja helpoin.
 
Mihin tää nopeus perustuu? Kai korvalla nopeemmin aistii kun kattomalla pomppivasta viritysmittarin valosta. Näin mun mielestä ainakin.

Jotkut tahot ovat sitä mieltä ettei huiluääniä kannata/voi käyttää sähkökitaran virittämisessä. Olen eri mieltä.
 
Mä olen kyllä sitä mieltä ettei kitaraa saa kunnolla vireeseen pelkillä huiluäänillä. Huiluilla sinne päin ja sitten muutaman eri soinnun avulla kunnolla. Tai kunnolla ja kunnolla, kun ainahan kitaran vire on jossain määrin kompromissi.

... ainahan kitaran vire on jossain määrin kompromissi.
 
Näinhän se on.
Pitää vain totutella korva siihen ettei kitaraa koskaan saa täydelliseen vireeseen.
Ei se oikein auta soinnuillakaan yrittää virittää. Jos saa toisen soinnun soimaan hyvin niin silloin monet muut soinnut on päin persettä.
Ainoa kunnollinen tapa virittää on että laittaa joka kielen erikseen mahdollisimman hyvin siihen vireeseen kun on tarkoitus.
Tästä syystä mittari on paras ja nopein tapa.

Jos saa toisen soinnun soimaan hyvin niin silloin monet muut soinnut on päin persettä.
 
Suosittelen tutustumaan Earvana-satulaan.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ?c=15&t=78168&o=0&co=60

Kannattaa opetella virittämään korvakuulolta, sen jälkeen sit se viritysmittari...
 
Mulla ei ikinä ole edes ollut viritysmittaria. 440hz äänirauta, joka antaa A:n ja loppu hoidetaan sitten korvakuulolla. En kiellä, etteikö moisesta mittarista ole hyötyä esim.keikkatilanteessa...

Olen nähnyt monen ammattimuusikonkin käyttävän viritysmittaria keikkatilanteessa, joten ei ole mikään häpeä käyttää sitä. Edes absoluuttiseksi määritelty sävelkorva ei välttämättä auta kitaran virittämiseksi täysin vireeseen, siitäkin on kokemusta. Itselläni ei ole (kai) absoluuttista korvaa ja jos mittari on käytettävissä niin ilman muuta otan sen avuksi, vaikka kielet keskenään saakin vireeseen, on heittoa yleensä n. neljäsosanuottia!