Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Kuuntelin just äsken levyn. Olin sen aiemminkin kerran kuullut, mutta se unohtui kuukaudeksi tuonne laatikon pohjille.
 
Kyllä tuo paras Haunted taitaapi olla. Tuon levyn jopa jaksoi kuunnella kerralla kokonaan läpi. Soundit on tosi hyvät, ja biisimateriaali on hyvää. Kyllähän siellä taas muutama vähän tylsempikin veisu on joukossa, mutta on siellä sitten killereitäkin. Mieleen jäi varsinkin kolmosraita Abysmal, joka on kyllä saatanan hyvä. Muutenkin nuo vähän rauhallisemmat biisit ovat kyllä tervetulleita. Ja ne on vielä sijoiteltu oikeisiin paikkoihin. Dolving on hyvä.

Mulle taas tuo Marco Aro on parempi rääkyjä kuin Dolving. Onhan Dolvingin laulutyyli ehkäpä monipuolisempi, mutta Arolta löytyy sitä tarvittavaa aggressiota ja minähän tykkään siitä! En tajua miksi kaikki aina haukkuu tuota One Kill Wonderia, sehän on ihan saatanan kova levy! Made Me Do It ei pääse ihan samalle tasolle liian tasaisen biisimateriaalinsa vuoksi mutta hyvä levy se on sekin, ei sillä. Ekaa The Hauntedia en ole edes kuullut ja tältä uudelta levyltäkin n. 3 biisiä mutta ei se jostain syystä nappaa. Ite diggaan enemmän tuosta Aron aikaisesta The Hauntedista. Ehkä tuo rEVOLVEr tulee jossain vaiheessa kuunneltua, mutta en menis heti ostamaan itelleni.

Omasta mielestäni rEVOLVEr potkii vallan mainiosti. Peter Dolving on kyllä mielestäni parempi vokalisti ku Marco Aro. Se Aro tuppas joskus vähän kähisemään...

Nyt kun tomu on hieman laskeutunut, niin on edelleen myönnettävä, että rEVOLVEr yllätti, vakuutti ja iskeyty The Hauntedin tuotannon paalupaikalle. En muista mitä kirjoittelin tähän ketjuun aiemmin, mutta tosiaan monet ovat huomanneet varmasti sen, miten Hauntedin suhteen mielipiteet jakautuvat. Kaikki levy ja molemmat vokalistit saavat vankumattoman kannatuksensa tasaisella vyyhdillä.
 
Omalla kohdallani homma menee tosiaan niin, että ensimmäisen albumin olen aina mieltänyt yliarvostetuksi, toisen taasen vielä tasaisemmaksi ja kolmannen hyväksi mättäväksi kokonaisuudeksi, kun taas uusin albumi yhdistää kaikki parhaat puolet ilman sen kummempia heikkouksia. On oikeastaan hienoa että jokin yhtye jakaa nimenomaan pitämsen kannalta mielipiteitä näin, niin tuleepahan yhtyeestä aina mielenkiintoisia väittelyitä ja vastaavia, jos sille päälle sattuu. Näin meikäläisen kohdalla ja hyvä niin.
 
rEVOLVEr -> http://www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=747
One Kill Wonder -> http://www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=746
Made Me Do It -> http://www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=745
The Haunted -> http://www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=744

Tänään on edessä reissu levykauppaan ja rEVOVLErin vinyylinversion osto. 99 biisi on potkinut erityisen hyvin, Dolvingin äänessä on mahtavaa raivoa. Samalla reissulla mukaan tarttuu Cult Of Lunan Salvation sekä Dillinger Escape Planin Miss Machine. Eli hyvät ovat pullat uunissa.

Tuli tässä tois hauska/ei-niin-hauska juttu The Hauntedista mieleen. Olin kattomas bändiä tuolla made me do it? -kiertueella Turun edesmenneellä Säätämöllä joskus -01. Sillä kitaristilla (Anders Björler) oli silloin jotain tosi pahoja ongelmia, eikä se ollut bändin mukana. Korvaajana oli Crownin kepittäjä.
 
Mutta parin biisin jälkeen (olin vähä pöhnäs) huomasin ettei bändillä ole basistia lavalla lainkaan. Vähän treble-voittoisilta saundit jotenki kuulostivatkin. En muista mikä sille oli tullu, kyselin kyllä siltä Crown-kitaristilta. Kummalista oli se, että niillä oli _paitamyyjänä_ sielä Sharlee D'Angelo (Merciful Fate, Arch Enemy, Witchery...), eli ihan huippubasisti. Olis se voinu mennä sinne vetään. Ja ihan varmaan tiesi ja osas biisit.
 
Muuten oli hyvä ihan hyvä keikka, Turku rock city näytti taas parastaan, yleisöä n. 48. No saimpa Jensenin plekstran, joka oli helevetin hyvä (hullun pieni pisaramalli) soittaa, kunnes hukkasin. Ja Marco oli jälleen mukava.

Minusta muuten Made me do it on 90% paskaa. Jotenkin At the Gates kaikuu sieltä taustalta liian häiritsevästi, vaikka pari biisiä toimivatkin oikein mainiosti.
 
Ok... kronologia siis on: Haunted - made me do it - one kill wonder - revolver.
 
Ok.
 
Juttuhan on se, että ATG on parempi tullen ja mennen.
 
Ja haunted on vitun hyvä sekin, joskin eka levy ei ollut niin hyvä.

Ok... kronologia siis on: Haunted - made me do it - one kill wonder - revolver.
 
Ok.
 
Juttuhan on se, että ATG on parempi tullen ja mennen.
 
Ja haunted on vitun hyvä sekin, joskin eka levy ei ollut niin hyvä.
 
Kuinka moni muuten täältä on kuunnellut ATG:a muutenkin kuin Slaughter of... -levyä? Puhutteko te ATG:sta kovana bändinä kautta linjan vai onko puhe vain yhdestä levystä?

Kuinka moni muuten täältä on kuunnellut ATG:a muutenkin kuin Slaughter of... -levyä? Puhutteko te ATG:sta kovana bändinä kautta linjan vai onko puhe vain yhdestä levystä?
 
No minä ainakin. The Red in the Sky is Ours on ainakin vitun kova lätty eikä Terminal Spirit Diseasekaan hirmu kauas Slaughterista jää. With Fear I Kiss the Burning Darkness on IMHO bändin huonoin tuotos vaikkei mikään paska sekään.